Kuka ja miksi?

Tässä hieman taustaa uusille lukijoille, jotka eivät välttämättä tiedä kuka olen ja miksi kirjoitan julkista blogia juuri rintasyövästä.

Olen kahden pienen lapsen äiti joka sairastui 27 - vuotiaana rintasyöpään. 
Tämä blogi kertoo tuntemuksiani alkujärkytyksestä - toivottavasti aina taiston voittamiseen saakka. 
Kirjoitan myös paljon aiheen vierestä, mutta mielestäni se kuuluu prosessiin. Haluan, että blogini on minun näköiseni eikä vain pelkkiä "faktapläjäyksiä" rintasyövän eri vaiheista.

Blogini on julkinen tarkoituksella. Toivon että olen elävä opetus siitä, että nuortenkin naisten olisi syytä tutkia rintojaan säännöllisesti. Vaikka rintasyövän ennuste on hyvä, pitää kuitenkin muistaa että jonkun on oltava siinä pienessäkin prosenttiryhmässä joiden tarina ei pääty onnellisesti. 

Toivon, että blogistani voisi olla apua uusille taistelijoille sillä odotusajat hoitojen, lääkärikäyntien sekä leikkauksen välillä ovat pitkät. Aikaa miettiä on paljon.
En ole itse kovin aktiivinen neuvontanumeroon soittelija, joten mieluummin luen toisten taistelijoiden omia kokemuksia mm. keskustelupalstoilta ja blogeista.

Puhuminen ja kirjoittaminen on taas minun tapani selvitytyä. Perheeni ja ystäväni ovat joutuneet jo koetukselle tämän parin viikon aikana kun puheenaiheet eivät ole juuri vaihdelleet.
Kiitos siis heille suuresta tuesta josta olen täysin sanaton <3

Oma suunnitelmani tähän taistoon on, että pidetään mieli mahdollisimman korkealla mustaa huumoria unohtamatta! Nauruhan tunnetusti pidentää ikää :)

Tervetuloa lukemaan blogiani!

norppa85@gmail.com

36 kommenttia:

  1. Minulla on perheesäni kaksi rintasyöpä tapausta. Olet rohkea nuori nainen ja toivon sinulle hyviä päiviä <3 -siili-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia läheistesi taistelussa! Kiitos kovasti kannustuksesta <3

      Poista
  2. eksyin juuri blogiisi, ja päätin samantien alkaa tämän tilaajaksi google readerin kautta. Mielestäni aihe on tärkeä ja aina yhtä ajankohtainen. Komppaan edellistä Anonyymiä, olet tosi rohkea! On mukavaa, kun voi lukea myös syöpää sairastavan mietteitä arjen pyörteissä, eikä aina vaan niitä "faktaa faktan perään" juttuja.

    VastaaPoista
  3. Tulin jakamaan kokemusta, itselläni on suolisyöpä, joka on levinnyt maksaan, mutta kuolemantuomiota en ole saanut. Suoli on leikattu ja muutaman sytostaattikuurin jälkeen leikataan kasvaimet maksasta. Luin eteenpäin jo ja jaan tunteen pahan poistumisesta - kunhan maksakin on leikattu olo on turvallisempi. Mutta nytkin siis positiivisella mielellä:kyllä tästä parannutaan. Olen toki jo 30 vee sinua vanhempi, mutta en ajatellut sen olevan vielä tässä - Kuopus kirjoittaa keväällä ja äitevanhankin tuossa vielä apuja kaipaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja oikein oikein paljon tsemppiä taistoosi! Hienoa että olet noin positiivisin mielin ja täynnä taistelutahtoa! Juuri noilla eväillä parantuminen on mahdollinen <3 Toivon sinulle kaikkea hyvää!

      Poista
  4. Hieno, rohkea blogi. Molemmat sisareni ovat läpikäyneet rintasyövän ja ovat selviytyneet.
    Teet tärkeää työtä kun muistutat meitä säännöllisistä rintojen tutkimisista. Mitä varhemmin löydetään, sitä parempi ennuste. Voimia sinulle ja hyvää kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja on hienoa kuulla sisarestesi selviytymisestä. <3 Hyvää kevättä myös sinulle!

      Poista
  5. Oli pakko laittaa kans kommenttia, koska välillä on ku omasta elämästä lukis. Oon kans 27 ja sain kuulla alkusyksystä että oon sairastunut rintasyöpään. Kaikki ei oo niin putkella mennyt, mutta positiivinen asenne ja mieheni sekä ystävieni tuki on auttanut jaksamaan, ja poikani on pitänyt hyvin arjessa kiinni.:). Vertaistukiryhmistä en tiedä, mutta on kyllä ollut mukava lukea blogiasi ja tietää että meitä nuorempiakin rintasyöpään sairastuneita on. Eiköhän tää aika loppujen lopuks nopeeta mene ja kohta saadaan terveen paperit.:) Oikeen paljon voimia ja tsemppiä jatkoon!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tuhannesti tsemppiä loppurutistukseesi! <3 Äkkiä se aika menee! Jos olet kiinnostunut vertaistukiryhmästä, laita minulle sähköpostia norppa85@gmail.com :)

      Poista
  6. Löysin blogisi pari päivää sitten, eilen sain luettua alusta loppuun. Ja tulen varmasti lukemaan jatkossakin! Kovasti voimia tulevaan, ihailtava asenne sinulla! Ja aivan uskomattoman upeita läheisiä. <3

    Olen saman ikäinen kuin sinä ja myös kahden lapsen äiti. Työskentelen röntgenhoitajana sädehoidossa, joten aihe on hyvin tuttu, tosin täysin eri näkökulmasta kylläkin. :)

    Tsemppiä ja erityisesti paranemisia, pidän peukkuja että hoidot tehoaa täydellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasi :) Olen todella onnellinen koska minulla on niin hyvä tuki ympärilläni <3 Kiitos tsempeistäsi <3

      Poista
  7. Hei, sinä taistelutoveri! Olen 28-vuotias toipilas, joka sai vipan "myrkkyannoksen" 13. joulukuuta. Eli tuoreessa muistissa on! Kyllä osaakin ajatukset olla samanlaisia, kun sun blogia lukee. Paljon tsemppiä sulle loppurutistukseen! (Musta huumori on myös mun juttu! Kaikki ei tokikaan aina tajua... ;))

    -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja oikein paljon onnea hoitojesi päättymisen johdosta <3

      Poista
  8. Loistava blogi, kiitos vinkistä! edessä vasta suurin osa tästä mitä sulla jo takana, joten erittäin suurella mielenkiinnolla lueskelen. -Marika (marikataistelee.vuodatus.net)

    VastaaPoista
  9. Mahtavan avoimesti ja voimaannuttavasti uskallat kirjoittaa. Luin melkein yhdellä istumalla kaikki kirjoitukset. Itselläni on kaikki tuo vielä edessä. Olen 28 v ja Leikkaukseen menen 3.4. Siitä se alkaa - paranemisen taipale. Meillä on 2 ja 4 vuotiaat lapset, jotka pitävät arjessa kiinni, mutta kaikki nuo sinun kuvaamasi pelon ja ahdistuksen tunteet ovat nyt pinnalla. Onneksi uskallan toivoa, että löydän samanlaista positiivista energiaa, kuin sinulla on! Olet kipusisko aikamoinen supernainen! Näytin pojalleni kuvia kaljustasi, sillä se on minullakin seuraavan kesän kampausmalli :) Poika sanoi että ihan hauskan näköinen :D Kiitos kun uskallat olla avoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! :) Jos olet vertaistukea vailla laita minulle sähköpostia norppa85@gmail.com niin voit halutessasi liittyä vertaistukiryhmäämme <3

      Poista
  10. Täällä myös leikkaus ja hoidot jo takana, jysähti silmille toukokuussa 2011 tämä syöpäasia siis. Ikää tosin vähän enemmän, mutta silti ns. nuori rs-potilas, nyt 39. Tsemppiä teille kaikille, jotka elätte vielä hoitojen keskellä tai ne ovat edessä. Mä syön vielä neljä vuotta Tamofenia ja TOIVON, että tauti ei koskaan uusi!

    VastaaPoista
  11. 4-kymppisenä sairastuin itse, kesällä 2011, lapset silloin 3, 4, 11 ja 13. Voin niin samaistua kirjoituksiisi ja niihin tunnetiloihin mitä koki. Olen itse hoitoalalla ja pelkkä tieto loi tuskaa. Hienolla tavalla käyt läpi ja avoimuuteen olen itsekin pyrkinyt. Ja siihen tietoisuuteen, että tutkikaa naiset itseänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ja toivottavasti olet selättänyt tämän pirulaisen <3

      Poista
  12. Löysin blogisi ja oli kiva lukea toisen nuoren syöpäpotilaan ajatuksia. Itse olen n. 3-kymppinen kahden lapsen äiti, joka sai rintasyöpädiagnoosin elokuussa 2012. Positiivisen asenteen turvin on menty eteenpäin, vaikka ei aina ole jaksanut olla niin positiivinenkaan. Sait minusta vakilukijan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kannustuksesta ja toivottavasti olet jo syövän kanssa "paremmalla puolella" <3

      Poista
  13. Eilen löysin facebookin kautta sun blogin, ja tää on yhtä koukuttava kun mielenkiintonen kirja... Pakko saada lukea kaikki tekstit..
    oot älyttömän vahva, kirjoitat hyvin ja todella hienoa että osaat ottaa huumorilla asian.
    Vielä en ole päässyt loppuun asti lukemisessa, mutta eiköhän tän päivän aikana vielä.. !

    Voimia ja tsemppiä tulevaan <3

    VastaaPoista
  14. Hei sinä <3

    Löysin blogisi Facebookin kautta, ja täällä ollaan ja luetaan. Kovin on samanlaisia tuntemuksia myös minulla, vaikken itse ole syöpäpotilas, mutta lapseni kanssa olemme käyneet aikamoisen taistelun aggressiivista lymfoomaa vastaan. Tiedän siis tunteen, vaikken tiedä kuitenkaan.

    Sori, nyt mun pitää lopettaa, sillä jatkan blogisi lukemista ;) Ihania päiviä sulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellla todella paljon voimia lymfooman nitistykseen. Toivon että olette jo voiton puolella <3 Ja kiitos kauniista sanoista!

      Poista
  15. Hei!

    Kiva lukea samassa tilanteessa olevan blogia, tosin itsellä kaikki vielä edessäpäin. Sain rs-diagnoosin 5.6. ja odottelen tässä leikkaukseen pääsyä. Itse olen 32v. kahden pienen lapsen äiti.

    Voimia myös sinulle jatkossa, täytyypä piipahtaa lukemassa blogiasi tästedes.

    Päwe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päwe! Oletko jo facebookissa vertaistukiryhmässä. Mikäli haluat vertaistukea niin laita minulle sähköpostia norppa85@gmail.com :)

      Poista
  16. Hei! Mahtava blogi, sain itse kuulla 10.6. sairastavani rintasyöpää ja ikääkin vasta 42. Positiivista mieltä pidän yllä kaikesta huolimatta ja lippua pidän korkealla, tulen voittamaan tämän taistelun enkä luovuta. Kasvain leikattu viime perjantaina 5.7. ja jälkitarkastus on 19.7.. Siihen asti odottelua minkälainen veijari luurasi sisällä, hoitojen alkamiset selviävät silloin. Ja sytostaatit ja sädehoidot tulee, syksystä tulee rankka mutta.. kyllä tämä tästä. Kotona toivun ja olo ihan hyvä olosuhteisiin nähden.

    Voimia sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HEi Anonyymi! Kiitos kommentistasi <3 Oletko facebookissa ja vertaistukea vailla? Jos olet niin ota minuun yhteys sähköpostilla norppa85@gmail.com :) <3

      Poista
  17. Hei. Oon 39-vuotias 3 lapsen äiti. Toukokuussa huomasin epämääräisen kyhmyn rinnassani, ja säikähdin toden teolla, sillä äitini on läpikäynyt rintaleikkauksen siihen liittyvine hoitoineen alle 10 vuotta sitten. Jos minäkin oon nyt saanut ässähain sijaan sen mustapekkakortin...

    Joo, lottovoiton sijaan meidän perheeseen oli salama iskenyt jo toistamiseen. Sama tuomiokin tuli: rinnanpoisto. Alkujärkytyksen (viiden tunnin itkemisen) jälkeen mietin että yläkerran ukko vain katsoi mun olevan riittävän vahva ihminen käymään tälläsen vastoinkäymisen läpi.

    Tissi poistettu siis 2.7. Sain kotiin "ensiapuna" pumpulitissin. Sitä vois pitää liiveissä ennenku on proteesiliivien ja niihin tungettavien silikonien aika. Pumpulitissi. Mahtavaa. En oo vielä sitä kokeillu, ootan että saan nuo tikitkin pois.

    Mitään luopumisen tuskaa en tissinpoiston jälkeen oo tuntenu, sen sijaan meen huumorilla eteenpäin. Omat muksut naureskeli mut nähdessään et oon ku se Putous-ohjelman Jossu. Hyvältä ystävältäni sain vinkin tähän sun blogiin, ja tätä oonkin lukenut useaan kertaan.

    Tukka lähtee päästä, ei se mitään. Saapahan mies kehuskella sitten olevansa se tuuheatukkasempi :)
    Tissi meni jo, en jää kaipaamaan. Suunnittelen kuitenkin jo 40-synttäreilleni "Tissirahastoa".

    Sait musta säännöllisen blogisi lukijan. Pienin askelin nyt jatkan eteenpäin, tulevaisuus odottaa kyllä. Mennään vain tämän isomman kynnyksen yli ensin, ja jatketaan vahvempina.

    <3 Outi My <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olisin kiinnostunut vertaistuesta! olen juuri saanut tiedon rintasyövästä. Raskauden alussa suurentunut maitorauhanen onkin aivan muuta :'( . Olen 35v. Lapsia 2, toinen 6v. ja toinen 2kk. tsibetzki78@hotmail.com

      Poista
  18. minun siskoni kuului siihen pienempään prosentti osuuteen. kahden kuukauden taistelun jälkeen syöpä vei hänet 30 vuotiaana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa menetyksesi johdosta ja lähetän isosti voimia <3

      Poista