sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tunnemyllerrystä ja blogipohdintaa!

Torstain Herceptin meni tavalliseen tapaan - sutjakkaasti ja rennosti pötkötellen. JÄLJELLE JÄI ENÄÄ KAKSI HOITOKERTAA!!!

Ota Banaani
Samaisena iltana olikin sitten taas PT tapaaminen ja sain yläkropalle uuden ohjelman. Nyt treenit jakautuvat neljään eri osaan, joten tulen tekemään jokaisen ohjelman kerran viikossa = neljä treeniä viikossa.
Olen todella innoissani uudesta ohjelmasta joka ei tosiaankaan käy tylsäksi! :)

Huomenna on aika hierojalle (joka kylläkin myös fysioterapeutti) ja tarkoitus olisi hieman avata lihasjumeja. Monethan sanovat, ettei syövän sairastaneen henkilön tulisi käydä hieronnassa, koska mahdolliset syöpäsolut saattaisivat taas aktivoitua ja lähteä liikkeelle. Itse kuitenkin koen, että hieronta on jopa välttämätöntä aktiiviselle salipirkolle - syöpää tai ei.
Mitenkään tiheästi en aio hieronnassa käydä näiden suositusten johdosta, mutta kerta hierontaa silloin tällöin tuskin pajauttaa minulle uutta syöpää kehiin.
Muussa tapauksessa on syöpämuijakin pelkkää jumia vaan, jotta ei sekään kovin järkevältä kuulosta.

Tänään autolla posottaessani mieleni valtasi järjetön tunnemyllerrys. En tiedä, laukaisiko jokin biisi sen, vai mistä se tunne mieleeni ilmestyi, mutta siinä ajellessani purskahdin vain onnelliseen itkuun. 
Aivan mieletön helpotuksen tunne, kun yhtäkkiä sisäistin hoitojen loppuvan ihan pian. Reilu kuukausi ja saan terveen paperit kouraan.
Mieletön fiilis tajuta, että olen tässä elossa - voimissani, keskellä ihan tavallista elämää. <3

Blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina paljon mielessäni. Kuten aiemminkin olen sanonut, aion päättää tämän blogin kirjoittamisen hoitojen päättymiseen.
 Olen kuitenkin pohtinut kirjoittamisen jatkamista ja tullutkin siihen tulokseen, etten taida pystyä enää lopettamaan. Niin terapeuttista ja ihanaa tämä on!
Aion aloittaa uuden blogin hoitojen päättymisen jälkeen, mutta kerron asiasta lisää sitten vuoden vaihteessa.

Ihana tunne tietää, että tämä ajanjakso elämässäni on kohta vain hurja muisto. <3

Upea marraskuu <3
Nyt ei muuta kuin onnellista pikkujouluaikaa. Tonttuilkaa maltillisesti ;)

T. Poromuija

11 kommenttia:

  1. Koin muuten ihan saman tyyppisiä tunteita lauantaina koiran kanssa kävellessäni metsässä. Aurinko paistoi ja tuli mielettömän onnellinen ja kiitollinen olo siitä, että hoidot ohi ja saan tällä hetkellä tallustella tässä terveenä. Elää normielämää.

    VastaaPoista
  2. Hei Nunnuliina, et kai nyt lopeta tätä blogiasi , miten sitten voin seurata Sinun elämääsi ,kun niin harvoin nähdään .Tämä on ollut sellainen henkireikä ,minulle , Olen alati kurkkimassa ,olisko mitään uutta , tässä on ollut niin hyvä seurata vointiasi ,ihana kun hoidot loppuu ,ja alkaa ihan normaali elämä . Toivon että nähdään pian ! Kerro Venlalle kiitokset siitä ihanasta laulusta ! Kuuntelen sitä jatkuvasti ,on se niin kaunis ! terv. Mummu

    VastaaPoista
  3. Olen niin onnellinen puolestasi!!

    <3


    Kata

    VastaaPoista
  4. Sinä olet matkasi lopussa.Minun alkaa torstaina.Olen ihan hiljan sinun blogisi löytänyt.Jatka vaan kirjoittelua koska saat minut hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi <3 Todella paljon voimia tulevalle matkallesi. Jos olet facebookissa ja vertaistukea vailla, voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen norppa85@gmail.com niin ohjeistan sinua eteenpäin <3

      Poista