torstai 5. joulukuuta 2013

Kun kaikki muuttuu

Pahoittelut tästä ennätyspitkäksi venyneestä kirjoitustauosta. Kuten viimeksi jo hieman avasin, elämässäni on tällä hetkellä niin suuria muutoksia, ettei kirjoittamisesta ole kertakaikkiaan tullut yhtään mitään.

Melkoinen vuosi takana - ei voi muuta sanoa!
Tammikuussa koittaa kuitenkin elämässäni uusi aika. Sen lisäksi, että pääsen vihdoinkin elämään "terveempää" elämää ja jättämään syövän takaa-alalle, koittaa elämässäni myös toinen suuri muutos - muutto.
Olen muuttamassa pois yhteisestä kodistamme ja se, jos jokin tulee mullistamaan elämääni konkreettisesti.

Kulunut vuosi on opettanut minulle paljon elämän äkkinäisyydestä - lähes halolla päähän lyötynä.
Koska rypeminen ei ole kuitenkaan vaihtoehto, on syytä nostaa leuka ylös ja jatkaa elämää entistä kokeneempana - entistä rohkeampana - mitään katumatta <3

Tänään koittaa TOKAVIKA Herceptin ja tyttäreni lähtee seuraneidikseni. Illalla tunnelmat kohoavat melkoisiin svääreihin, sillä matka kohti LONTOOTA alkaa!!
Ei voisi reissu tulla yhtään parempaan saumaan - sen vain sanon!

Kunhan kotiudun reissusta, tulen kirjoittamaan pitkät pätkät ajatuksistani. Malttakaa vielä siihen asti <3
Kiitos tuesta <3

Ja mm. näille pjöntöille erityiskiitos olemassaolostanne <3

murut

30 kommenttia:

  1. Ihanaa Lontoota sinulle!
    Heidi

    VastaaPoista
  2. Mietiskelen tässä mitä sanoja sinulle kirjoittaisin...

    Puolison vakava sairastumisen myötä tulevat/tulleet elämänmuutokset sekä muutokset ihmisissä, myös sairastuneessa, ovat uskomattoman suuria. Kriisitilanne perheessä paljastaa monesti ikäviä puolia. Suurimpana muutoksena koen ainakin itse oman itseni ja ajatusteni muuttumisen. Olen muuttunut niin, niiiin, niiiiiiin paljon ihmisenä.

    Meilläkin taistellaan avioliiton toimivuuden kanssa, eikä vähiten sen takia että itse haluaisin jo suunnata katseeni eteenpäin kun samaan aikaan toinen rypee suomeksi sanottuna paskassa ja negatiivisuus kukkii. Yritän tällä hetkellä kuitenkin ajatella että ehkäpä se on puolisoni reagointia siihen kun taas olen suht hyvin elämänsyrjässä kiinni, hänen ei tarvitse enää tsempata vaan voi nyt vihdoin oireilla/romahtaa.

    Vaikeeta se silti on...oman tilanteen hieman parannuttua pitää heti jaksaa kantaa lasten temppuilun lisäksi vielä avioliittoakin.

    Pointti? No en oikein tiedä. Ehkä haluan vain kertoa sinulle että tiedän mitä teidän perhe käy läpi. Toivotan sinulle pitkää pinnaa ja voimia.

    Toope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuestasi ja oikein lämpimästi voimia omaan tilanteeseesi <e

      Poista
  3. Pitkäaikainen ja/tai vakava sairaus on yksi ihmisen elämän suurista kriiseistä, tapahtui se itselle tai läheiselle.
    Siinä joutuu kasvotusten elämän raadollisuuden ja rajallisuuden kanssa. Monet eivät selviä siitä kuivin jaloin.Meilläkin omi omat ongelmamme mm. siitä, että se pistää esim. naisena minäkuvan uusiksi, ei ole "titlooppina" helppoa kuvitella olevansa viehättävä ja haluttu.. Toisaalta pelkää, että puoliso haluaisi helpon suhteen ja terveen vaimon. No, nämä ovat vain esimerkkejä ja oletuksia, tuntoja ja pelkojakin..
    Elämä pistää meidät kuitenkin joskus tilanteisiin joissa voi vain hyväksyä asiat. Teeskennellä ei voi, ettei mitään olisi tapahtunut.
    Tsemppiä uudelle elämälle ja kun pöly laskeutuu, ei tiedä mitä elämä tarjoaa tilalle. Muistathan, että jostakin vanhasta on luovuttava, että saisi tilaa jollekin uudelle.. Ja kaikella on tarkoituksensa (ja muita latteuksia..)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä muutoksessa <3 ja huisin hauskaa reissua1

    VastaaPoista
  5. Sulla siis sama tilanne kuin mulla, että muutto omaan kotiin. Teidän taustoja eroon en tiedä. Omiani olenkin hieman valoittanut siskojen siskoissa, jos olet niitä lukenut. Tsemppiä uuteen elämään ja mukavaa reissua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna ja oikein tosi kovasti tsemppiä myös sinulle <3

      Poista
  6. Voimia sinulle, uuden elämän alkuun♥
    Ja mukavaa reissua...pidä hauskaa.. tai no varmasti pidätkin...:)

    VastaaPoista
  7. Voimia, voimia ja voimia.
    Ero tekee kipeää, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa.

    Täälläkin kipuillaan monenlaisten lähtemisen ja jäämisen juttuihin liittyvien asioiden kanssa, avaan niitä enemmän blogissani jahka aika on.

    Muista, että sinä OLET vahva nainen. <3

    VastaaPoista
  8. En tiedä mitä sanoa, surullinen olo tuli tästä uutisesta. Mutta niinhän se on, että vanhan loppu on uuden alku. Elämällä on sulle takataskussa paljon ihania asioita odottamassa. Voimia ja tsemppiä, elämä kantaa tässäkin tilanteessa. Sinä olet sissi <3

    Kata

    VastaaPoista
  9. Voi harmi, mutta ymmärrän, mitä käyt läpi - laitoin sulle aiemmin viestiä tästä auttamisen halusta, enkä typerys enää vanhaa ketjua löytänyt. Laitan sulle huo tai viimeistään vkl sp-viestiä :). Ymmärrän paremmin kuin hyvin, vaikka sua vanhempi olenkin, mutta sairastumisen myötä koko ajatusmaailma ainakin osin muuttuu eli en toisaalta ole ollenkaan yllättynyt, vaikka ns. huono käänne elämäänne onkin. Mutta toivon sulle hurjan hurjan paljon voimia - tuo on pahin vaihe, ennen kuin muuttaa, sen jälkeen on vain katse eteenpäin. Ja pliiis, toivon, että tässä vaiheessa ei tule niitä besserwissereitä, jotka moittivat ja ohjeistavat, että "yrittäisitte enemmän" kommentteja - niitä inhosin eniten, varmaan sinä ja tekin teitte kaikkenne, eihän kukaan eroa ns. noin vain. Voimia voimia ja haleja, palaan sähköpostitse :). Sä pärjäät aina.

    VastaaPoista
  10. Sairaus muuttaa pakosti, itseä ja parisuhdessa. Sä selviät tästäkin, selvisit syövästäkin! Voimaa!

    VastaaPoista
  11. Tsempit täältäkin! Minä lähdin viisi vuotta sitten, enkä olisi siinä vaiheessa ikinä uskonut, mitä kaikkea se päätös tuo tullessaan. Paljon kivisiä polkuja, mutta niin huikean paljon hyvää, myös exälleni. Surin siinä vaiheessa kaikkein eniten lapsiani, mutta hyvin heillekin on käynyt. Tärkeää on, että vanhemmat jatkavat köyden vetämistä sanaan suuntaan, vaikka eivät teekään sitä enää yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh - kyllä on helpottava kuulla näitä onnellisesti "päättyneitä" tarinoita <3 Kiitos!

      Poista
  12. Minulla on sama tilanne, pienet lapset, rintasyöpä ja ero tulossa. Ei meillä täydellistä ollut ennenkään, mutta nyt minulle on valjennut, että minun ei tarvitse syövän lisäksi kestää itsesäälissä rypevää, sohvalla makaavaa ukkoa. Kuvittelin jotenkin, että minun sairastumiseni herättäisi miehessä jonkinlaista empatiaa ja vastuunottoa, mutta ei, oma mukavuus on tärkeämpää. Ero on kesken, enkä tiedä, millaista elämä on yksin, mutta onpa ainakin yksi lapsi vähemmän hoidettavana.

    Tsemppiä sinulle, pärjäät varmasti, kun olet tuollainen positiivinen ilopilleri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuestasi ja tsemppiä omaan tilanteeseesi <3

      Poista
  13. Voi ei voimia. Löysin blogiisi vasta ja lueskellessa menikin aikaa:) Sulle sopii toi lyhyt tukka, turhaan kaipaat vanhaa ja pitkää:) Voimia. Ja hyvää reissua. Hienoa lukea, että olet tervehtymässä ja olet jaksanut treenata jne.

    VastaaPoista
  14. Oma tilanteeni ei missään nimessä ole syöpään verrattavissa mutta vakava sairaus kuitenkin. Joskus mietin näitä silloin kun itse makasin sairaalassa leikkauksen jäljiltä ja pienessä parisuhdekriisissä.

    Sairaushan on loppujen lopuksi tosi itsekäs. Se vie kaiken huomion itseensä, sekä sairastuneelta että läheisiltä, halusi sitä tai ei. Sairaus pitää aina ottaa huomioon, sen oireet ovat sairastuneen ja läheisten elämässä tavalla tai toisella jatkuvasti. Pahimmassa vaiheessa tuntuu aina siltä, että sairaus vaatii jotakin, mies vaatii jotakin, lapsi vaatii jotakin ja mitään ei mulle perkele anneta enkä itse saa mitään vaatia! Vaikka ei olisi kyse isoista asioista, vain tyyliin omasta pienestä hetkestä, tauosta vaatimuksista...

    Sitten kun ollaan voiton puolella, vahvin on se joka asiaa on "ehtinyt" käsitellä laajimmin eli sairastunut itse. Silloin jaksaa myös itselleen vaatia ja ottaa kun enää se ei ole sairaus joka vaatii eniten. Silloin ne läheiset eivät välttämättä tajua miten älyttömän tärkeää se on, eikä sitä osaa edes sanoin selittää miksi sairaudesta toipunut tarvitsee aikaa, tilaa ja vielä lisää aikaa ja tilaa.

    Toivon voimia ja lämmintä joulun odotusta rankasta alkuvuodesta huolimatta! Tsemppiä! <3

    -Wiver

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viisaista sanoistasi ja tuesta. Voimia myös itsellesi <3

      Poista