maanantai 15. lokakuuta 2012

Maanantai koitti!

Maanantai koitti sittenkin ja meni paremmin kuin osasin odottaa.

Ennen kun kuitenkin kirjoitan lääkärin höpötyksistä niin haluan kertoa miten onnellinen olen, kun olen löytänyt kaltaisiani... Tai itseasiassa kaltaiseni löysivät minut tämän blogin kautta.
Kyse on vertaistukiryhmästä, jolla on muuten tulevana viikonloppuna valokuvanäyttely aiheesta "Siskot - matka jolle kukaan ei halunnut" I Love Me -messuilla.
Aiomme mennä äidin kanssa messuille katsomaan näyttelyn ja moikkaamaan "siskojani" :)

Mutta sitten takaisin lääkärikäyntiin.
Tapasin siis tänään kirurgin Naistenklinikalla. Magneettikuvista tuli ilmi, että varsinainen patti on 2,5cm kokoinen mutta sen ympärillä on havaittavissa mikrokalkkia, joka myös syöpää - n. 5 cm alueella.
25.10 tiedossa on oikean rinnan kokopoisto ja samalla tehdään tutkimus vartijaimusolmukkeista kainalossa. Mikäli leikkauksen aikana imusolmukkeista löytyy syöpää, kainalo tyhjennetään kokonaan saman leikkauksen yhteydessä.

Leikkauksen jälkeen saan proteesin käyttöön tulevaksi (tissittömäksi) vuodeksi ja vuoden kuluttua ruvetaan suunnittelemaan uuden rinnan rakennusta.
Vaihtoehtoina olisi, että reidestäni otetaan lihas-, ja rasvakudosta uuden rinnan rakennusta varten mutta operaatio kuulostaa mielestäni paljon kamalammalta, kuin pelkän implantin laitto. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä....

Vuoden päästä on todennäköistä, että myös vasen rintani poistetaan kokonaan ja tilalle rakennetaan uusi rinta. Tämä koska olen niin nuori ja syövän uusiminen toiseen rintaan on liian iso riski.

Äitini kysyi kirurgilta, että mikäli imusolmukkeet kainaloissa ovat puhtaat, onko syöpä voinut levitä muualle kehoon. Vastaus oli että on mahdollista ja jopa todennäköistä että näin on tapahtunut. Koko kropan magneettikuvausta ei kuitenkaan ole syytä tehdä, sillä alle 5 mm :n kokoisia kasvaimia ei pystyttäisiin havaitsemaan edes magneettikuvassa joten sytostaattihoidoissa tämä vaihtoehto otetaan huomioon. Sytostaatti puree myös etäpesäkkeisiin. Toivomme siis, ettei etäpesäkkeet ole ainakaan kovin isoiksi ehtineet kasvaa jos sellaisia on.

Pääsin myös keskustelemaan ihanan syöpähoitajan kanssa kirurgin melko täpäkän vastaanoton jälkeen ja kaikenkaikkiaan minulle jäi käynnistä todella hyvä mieli.
Oikeastaan päälimmäinen ajatus on helpotus.
Helpotus siitä, että nyt tiedän mitä minulle tehdään ja voin alkaa käsittelemään sitä.
Tietenkin tulevaisuus on epävarmaa mutta se mikä tieto minulla on nyt ja tässä, on arvokasta.

Viis tisseistä ja kaljusta päälaesta kunhan tämä kutsumaton vieras saadaan häädettyä!
Olen sitä paitsi kuullut että kalju pää on vallan merkki ;) 
Minä siis aion voittaa tämän taistelun.... yhteistyössä kaljuni kanssa <3

En varmaan muistanut edes kaikkea kirjoittaa mutta sekavaa tämä elämä nyt muutenkin on niin olkoon blogikin sitten sen mukainen.

Kiitos äidille mitä parhaimmasta tuesta <3

10 kommenttia:

  1. Odottaminen oli minusta kaikkein rankinta. Minut leikattiin vuosi sitten ja siinä vaiheessa kun toinen rinta oli leikattu pois olin niin helpottunut että se jännitys siltä osin oli ohitse. Viime talven viipotin kaljuna minäkin. Nyt tukkaa on jo kiitetättävästi ja pian alan haaveilemaan korjausleikkauksesta.
    Minä olen muuten yksi siskoista <3 Minä päivänä olet tulossa messuille?

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla leikkauksen jälkeisestä helpotuksesta... :-)
    Tulen messuille lauantaina :-)

    VastaaPoista
  3. Voi sisko! <3 Miten ihana tätä blogia onkaan lukea! Vaikka tulee puhelimessakin asiat käytyä läpi, on tänne aina pakko tulla vielä tarkistamaan, että pysyn ajan tasalla. Näitä lukiessani joka kerta tajuan, että vaikka kuinka yritän elää mukana ja olla tukena, en pysty varmaan koskaan täysin ymmärtämään miltä susta tuntuu kokea tää kaikki. Ja siksi oon niin onnellinen, että oot löytänyt saman kokevia ja kokeneita ystäviä, joilta saat erilaista tukea ja apua kuin meiltä muilta. Ja parasta on, että mekin saadaan olla koko ajan tässä mukana ja taistella sun kanssa. <3

    Sisko, se biologinen sellainen :)

    VastaaPoista
  4. 25.10 onkin onneksi ihan pian <3 Mulla oli muuten kanssa leikkaus aikoinaan 25.päivä :) joskin helmikuuta.. tuosta tulee ensi vuonna 2-vuotta. Silti muistan hyvin elävästi tuon leikkauksen odotuksen ja jännityksin. Onneksi heti leikkauksen jälkeen alkoi helpottamaan, onni siitä, että se kaiken pahan alku ja juuri oli nyhdetty sieltä juurineen (ainakin toivottavasti) ;)ja sai ansaitsemansa lopun palaessaan jossain patologin polttouunissa...

    Onneksi suomessa meillä on niin hyvä terveydenhuolto!!! Kaikki muu saattaa kyllä takuta mutta ainakin omakohtaisesti koin, että syöpä täällä kyllä hoidetaan niin hyvin. Tuleeks sulle muuten hoidot Helsinkiin? Syöpäklinikka kaikessa karuudessaan on kyllä loistopaikka siinä mielessä, että siellä on mieletön tietämys ja pätevät ihmiset <3

    Mä en ole vieläkään edes jonossa korjausleikkaukseen, olen jopa ajatellut, etten ehkä siihen menisikään.. mutta toisen rinnan poistoa olen mäkin harkinnut ja lääkärin kanssa siitä puhunut. Just tän nuoren iän takia. . joten sitten kun se ajankohtaseksi tulee, niin voihan sitä sit miettiä, että pitäiskö korjata samalla nukutuksella ja samassa rumbassa. Oli puhetta, että mietitään niitä 3-v kontrollissa, joten tässähän vielä aikaa :)))

    Just tänään kävin kampaajalla ja juteltiin siitä, kuinka monta erilaista kampausta sitä onkaan saanut kokeilla viimesen vuoden aikana =D Mulla oli aikasemmin ollut aina pitkä suora tukka.... Nyt on ollut sitten, polkka, kalju, siili, rokahtava pystytukka, mummopermanentti = sytokiharat ;) ja oli miten oli, niin pitkää en enää ede halua :))

    Nyt vaan jaksamista leikkauksen odotteluun. On ihanaa, kun saatiin sinut siskoksi Siskoihin :)

    VastaaPoista
  5. ps sytostaatit teki mulle luki ja kirjotus häiriön. (syövässä on se hyvä puoli, että hoitojen jälkeen voit pistää kaikki viat sytostaattien piikkiin ;D )

    VastaaPoista
  6. Biologinen siskoseni! Että saitkin mut taas itkua tihrustamaan automatkalla kun menin lukemaan kommentin. En voisi olla onnellisempi, että olet tässä tukena <3

    Kampauksia olen minäkin Marita miettinyt. Ajattelin kokeilla jotain räväkkää ennenkun tukka lähtee puhumattakaan sen jälkeen ;)
    Mummopermanentti (sytokiharat) kuulostaa ennennäkemättömältä ja ne on pakko kokea ;)
    Ihanaa, että otitte minut mukaan! :)

    VastaaPoista
  7. Hei vaan! Pyydäpä esim. sairaalan sosiaalihoitajalta apua, miten käsitellä asiaa lasten kanssa. Se tuki on ensiarvoisen tärkeää meille lasten lapsuus- ja nuoruusiässä sairastuneille vanhemmille. Tästä on julkaistu viime kuussa väitöstutkimuskin. Täällä Oulussa on menossa aiheeseen liittyen tutkimus, ja me / minä pääsimme siihen. Minun rintasyöpä löytyi toukokuussa, ja kesäkuussa leikattiin koko rinta pois ja kainalo tyhjennettiin. Nyt on sytostaatit loppusuoralla. Olen tosin 43 v., mutta myös nuoreksi potilaaksi tituleerattu. :-) Olisipa täällä pohjoisessakin nuorten vertaissiskojen ryhmä! Liekö sellaista? En ole ainakaan törmännyt polullani vielä siihen. Selvitään tulevista päivistä ja parannutaan. Voi hyvin.

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Kaija kertoi tänään uutiset. Olemme sanattomia. Osaamme vain toivottaa sinulle ja perheellesi voimia ja jaksamista.
    Kikka ja Jani Vintturikujan naapurista

    VastaaPoista
  9. Kiitos Kikka ja Jani :)
    Kyllä tässä nyt on jo niin suuri tukijoukko mukana, että voi hyvillä mielin lähteä tähän hurjaan taisteluun!

    VastaaPoista