perjantai 18. tammikuuta 2013

Tukkakriisi ja uintipohdintaa

Vain 5 päivää seuraavaan tiputukseen. Sitten olisi taas kolme viikkoa vierähtänyt että humpsis vain. Pakko myöntää, että nyt jännittää enemmän kuin kahdella edellisellä kerralla. Kaksi edellistä kertaa olen tiennyt tarkalleen mitä oireita tuleman pitää ja kuinka kauan ne kestää. Nyt en osaa arvioida yhtään mitä oireita juuri minä saan, millaisella teholla ja kuinka pitkään ne kestävät? IIK! Syvästi kuitenkin toivon, että oireet jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ei käy syöpäläisen elämä tylsäksi kun pidetään aika-ajoin jännityksessä.

Sain eilen lievän tukkakriisin. Olen ollut sinut kaljuni kanssa jo pitkän tovin, eikä minulla ole ollut mielestäni minkäänlaista kriisiä asian suhteen. Muistan jopa hehkuttaneeni kesällä kasvavaa siilitukkaa. Tämä kriisi liittyykin oikeastaan hiusteni kasvuun - ei niinkään kaljuun. Jos hiukset kasvavat keskimäärin 1-1,5cm kuukaudessa, saan toivoa edes polkkatukkaa vasta pienen ikuisuuden kuluttua. Puhutaan VUOSISTA! 
Eikä siinä suinkaan vielä kaikki. Jos haluaisin kasvattaa hiuksia tasaisesti joka puolelta tarkoittaisi se sitä, ettei niille voisi tehdä minkäänlaista välimallia vaan syksyllä minulla olisi hiuksissa vain ns. "siilipallo."
Mikäs sen hienompaa kuin olla (naapurin sanoja lainatakseni) kävelevä mikrofonin karvainen tuulisuoja.
TADAA!
Ihastuttavaa
Olen alkanut kaivata liikuntaa aivan valtavasti. Tällä hetkellä revin ilon vain metsälenkeistä koiran kanssa, mutta kaipaisin jotain lisää. Uiminen on ollut mielessäni paljon, mutta "pöpövaaran" takia yleisiä uimahalleja ei suositella sytostaattien aikana. Veriarvoni ovat olleet kuitenkin todella hyvät koko sytostaattijakson ajan, joten mieleni tekisi uhmata tätä sääntöä. Päiväkoti-ikäinen poikani pitää kyllä huolen, että altistun pöpöille jatkuvasti muutenkin.

Uimahallissa käyntiin liittyy kuitenkin myös huomioon otettavia seikkoja. Olen ymmärtänyt, että meitä rintasyöpäpotilaita varten on olemassa jonkinlainen uima-asuun kiinnitettävä merkki, joka sallii meidän saunoa myös uima-asu päällä yleisessä saunassa. Hienoa, että tällainen systeemi on olemassa. Olen miettinyt tätä asiaa melko paljon ja tullut kuitenkin siihen tulokseen, että itse en välttämättä tarvitse kyseistä merkkiä. En häpeile rinnattomuuttani ja varmasti jokainen nainen uimahallissa ymmärtää mistä on kyse. Lapset ovat sitten oma osastonsa. He ovat niin uteliaita ja spontaaneja, että saattaisivat hyvinkin esittää suoria kysymyksiä.
Ystäväni kysyi minulta jokin aika sitten mitä vastaisin jos uimahallissa vieras lapsi tulisi kysymään puuttuvasta rinnastani. Mielestäni oiva vastaus voisi esimerkiksi olla: "Minulla oli rinnassa pipi, joka piti leikata pois". Uskoisin, että lapsen tiedonjano olisi tällöin tyydytetty ja vanhempikaan ei jäisi kiusalliseen tilanteeseen. Sen kuitenkin olen päättänyt, että sanaa "syöpä" en mainitse vieraille lapsille, joiden taustoista ei voi tietää.
Tässä sitä miettii etukäteen kaikenlaista vaikka todellisuudessa tiedän suhtautumiseni asiaan vasta kun kokeilen.
Pakko kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä saatan olla melkoisen pelottava näky kaljuna "titlooppina" uimahallissa. :) 

Sitten koskettavampaan aiheeseen. Näin eilen uskomattoman videon jonka haluan teille jakaa. Nuori syöpäpotilas toteutti viimeisen toiveensa ennen kuolemaansa ja meni rakastamansa miehen kanssa naimisiin vain 5 päivää ennen kuolemaansa.
Itkuvaroitus!


Näihin tunnelmiin <3

17 kommenttia:

  1. Mulla on vähän yli kolme kuukautta sytojen loppumisesta ja päässäni on tällä hetkellä kyseinen "siilipallo". Ihan järkyttävä, jos suoraan sanon, mut nopeesti oma silmä siihen tottuu :) Näytän lähinnä siltä kun olisin saanut säkärin tai olisin muuten vaan ihan pihalla ;)
    Mut en mä valita, on se vaan niin ihanaa kun oma tukka kasvaa taas takaisin. Rupesi muuten kasvamaan tosi nopeasti sytojen loppumisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mahtavaa kuulla, että tukka kasvaa nopeasti ja että karvapalloon tottuu ;)

      Poista
  2. Mä katoin tuon videon eilen ja paruin silmät päästäni. Selitäppä siinä sitten 4-vuotiaalle että miks äiti itkee...

    Mutta joo, ei se siilipallo paha oo, ja sehän on aina syy ostaa ihania <3 pipoja <3 ja huiveja <3 Ja äkkiä se aika kuluu ja tukka kasvaa, kohta jo hihkut täällä kun saat tukan ponnarille ;)

    Ja tuo sun selitys tuosta rinnasta on todellakin hyvä lapselle, joka utelee. Keep it simple! :)

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny <3 Sitten lähtee taas pipo ja huivishoppailut lapasesta kunhan pallo kasvaa ;) Aijai...

      Poista
  3. kaunis video <3 meillä on puhuttu lapsille avoimesti syövästä sillä molemmat vanhempani kuolivat siihen liian nuorina...tytär kerkes näkeen mummun mutta pojalle oon puhunut enkeli mummusta..molemmat ovat hyväksyneet asian koska eivät pelkää sitä enään..ja varsinkin kun se tuntuu olevan aika sukurasite muutenkin..eli elämme avoimesti päivä kerrallaan ja katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan <3

    Eli ihanaa vko.loppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kannatan myös avoimesti puhumista. Hienoa että osaat suhtautua vakavaan tilanteeseen noin rauhallisin mielin. Hyvää viikonloppua myös sinulle <3

      Poista
  4. Ei muuta sanottavaa kuin niisk!

    VastaaPoista
  5. Mun siskon hiukset alkoi kyllä kasvaa nopeasti,mutta ei tullu mitään siilipalloa.Hiukset kasvoi päälaelta paljon nopeammin kuin sivuilta ja oli pakko sitten monta kertaa leikata tasapitkäksi kun oli mielestään ihan harjakoiran näköinen!Itseään varmaan eniten häiritsi - ei meitä muita.Hiuksista kasvoi kuitenkin tosi paksut ja tuuheat,ei muuttunu väri eikä tullu kiharoitakaan.Mutta yksilöllistä taitaa olla tuokin siis! Sulla on kyllä niin kauniit kasvot ja kaunis päänmalli että sulle sopii kaljut ja pitkät ja pätkät,ihan oikeesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti kauniista sanoistasi <3 Sitä on vain niin hirvittävän itsekriittinen - vaikkakin tilanne on parantunut sairauden myötä ja vähempikin riittää :)

      Poista
  6. Jonkun tovin tätä sinun blogiasi lukenut - monet naurut nauranut ja välillä liikutuksen kyyneleenkin saanut pyyhkiä.

    Sinä jos kuka kannat mikrofonin tuulisuojankin coolisti ylpeydellä. :) Aivan mahtava asenne sinulla ja bonuksena hyvin miellyttävä tyyli kirjoittaa ja ilmaista asioita.

    Paljon tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Onpas kiva kuulla palautetta blogista kun sitä ei osaa itse oikein arvioda ulkopuolisen silmin. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle :)

      Poista
  7. Puhelin ekassa tiputuksessa rintasyöpäpotilaan kanssa, jolla oli jo kuukausia tiputeltu monenmoisia aineita ja hän sanoi, ettei mistään ole tullut pahoja oloja - toivon kovasti, ettei sinullekaan!

    Yksilöllistähän se on ja itse huomaan jännittäväni toista kuuria, kun hoitaja sanoi, että toisen jälkeen pakkaa tulla huonompaa oloa kuin ensimmäisen. Mutta ekasta selvisin kolmella pillerillä, että on sitä varaa lisätä enkä meinaa alkaa urhoollisuusmitaleja hankkia.

    Apua, taas tulee tekstiä, aloitin omaan blogiini syöpäpäiväkirja otsikon, etten täyttäisi teidän muiden blogeja kommenteillani 8) Hiukset kasvavat oikeasti paljon nopeammin, se lyhythän ei kulu yhtään - se sentti on pitemmälle hiukselle, joka jo heiluu ja kuluu enempi latvasta. Olet niin kaunis, että ihan sama mitä siellä päässä on näön puolesta, mutta tottahan sitä tukkaa alkaa kaivata, ihan niin kuin sitä pitää välillä leikellä ja vaihdella mallia tai väriä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin rykästä maksimiannokset pahoinvointilääkkeitä ihan varmuuden vuoksi ekan tiputuksen jälkeen ;) Ja kiitos ihanista sanoistasi <3

      Poista
  8. Täällä lähti kyllä hanat auki. Vähän Ilosta ja enempi surusta.
    Käsittämättömän hienosti olet porskuttanut eteenpäin (luin koko blogin läpi kertarykäyksellä).
    Mä olen jostain syystä ajatellut aina vain syöpään liittyvää henkistä kipua. Ei sitä "terve" voi käsittää mitä fyysistä tuskaa tälläinen sairaus tuo tullessaan. Sen henkisen lisäksi.
    Sanat eivät riitä hehkuttamaan reippauttasi ja positiivista asennettasi. Kaiken tämän keskellä. Nostan hattua.

    Onnelliseksi tekee myös läheistesi tuki. Näillä edellä mainituilla eväillä menet hienosti kohti uutta tervettä.

    Kaikkea hyvää ja parhainta paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :-) En voi kyllksi kiittää läheisiäni joiden ansiosta olen tässä näin hyvissä voimissa :-) Ei tämä aina herkkua ole mutta vähästä se on ilokin revittävä :-)

      Poista
  9. Mua naurattaa niin äärettömästi tää sun tukkakirjoitus ja samalla itkettää toi video, eli toisinsanoen olen aivan hysteerisensekaisin tällä hetkellä XD Kiitos Nunnuliina taas tästä postauksesta ,sä oot niin hulvaton ja ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Perhoinen. Ei tulis mittään jos oltais vaan vakavia :)

      Poista