Täällä ollaan taas - pitkästä kirjoitustauosta huolimatta! On ollut päivät taas melko kiireisiä joten aikaa kirjoitushetkelle ei ole ollut. Itselläni on meinaan ollut tällainen pikkuinen rojekti tuolla pihamaalla kesken ja vaikka homma ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä niin pysyy se kuitenkin pystyssä. Pienenä vinkkinä: Se ei ole arkku ;)
Olen tällainen "tämä pitää valmistua hetinytte" - eikä puhettakaan piirustuksista tai suunnittelusta. Ruuvinväännin vaan kouraan ja ruuveja sohimaan! (ja sen kyllä huomaa)
Mitä lie sinne kasvaa! |
Olimme eilen viettämässä naapuriystävien 10 -vuotis hääpäiväjuhlia iloisissa tunnelmissa ja olipa varsin upea juhla. Seinille oli teetetty yli 400 valokuvaa parin yhteisistä vuosista, häävideo pyöri nonstoppina ja pihaa koristi isot teltat ruokailua, juomailua ja jopa karaokea varten - hääparin upeudesta puhumattakaan :)
Huomasin heti saavuttuamme paikalle että olen jättänyt astmalääkkeeni kotiin ja unohtanut ottaa päivän annoksen, joten naapuri luotti käsiini heidän mönkijän lääkkeenhakureissua varten. Ikinä en ole ajanut mönkkärillä, tai mopolla tai muullakaan "vaihdepelillä" - jos autoa ei lasketa. Alku oli melkoista kengurumeininkiä mutta kyllä se siitä sitten lähti ja pakko myöntää että se oli kyllä huikeen mahtavaa! Mönkkäri siis mulle heti nytte ;)
Palattuani alkoikin sitten "seurajuomien" kulauttelu ja senhän nyt sitten arvaa jo mitä siitä seuraa - hirrrrvittävä humala! Noin - nyt olen sen ääneen myöntänyt. Minä, syöpämuija, joka en yleensä juo suuria määriä alkoholia, enkä sekoile kännissä, join eilen itseni hirrrrveeseen humalaan ja vaikka en (kai) mitään mielipahaa tai hämmennystä sen enempää muille aiheuttanutkaan, on se suomalainen nainen vaan kännissä niin kaunista katseltavaa että olis voinut jäädä juomattakin..... Hohhoi! Syöpämuijasta tais tulla kertaheitolla SyöpäNuija.
Tästä viisastuneena sanonkin nämä kuuluisat sanat: "En juo enää ikinä - ennen seuraavaa kertaa" ;)
Tiedossa itseasiassa olisi jo yksi saunailta ja vakavasti harkitsen kuskin roolia ravintolaan lähdettäessä.... Olen kuitenkin sellainen tyyppi, että ravintolailta on hauska ihan pelkällä syntymähumalallakin <3
Mutta minkälainen "eilen pikku hutikat" ottanut syöpämuija näyttää aamulla? WAU ;) En edes tiennyt että pikkuhiukseni taipuu jo näin hyvin joka suuntaan <3
UH - ihhana syöpäNuija ;) |
Ja ettepäs arvaakkaan mitä tänään tapahtuu! Minäpäs kerron koska ette varmaan tosiaan arvaa ;)
Minä lähden tästä raivaamaan onnettomasta pihavarastosta uutta kotia kanasille. Meille tulee kuulkaas KANOJA! <3 Olen haaveillut kanoista jo useamman vuoden, mutta olemme vain jahkailleet koko hommaa ihan liian pitkään. Nyt naapurin kanssa tuli puhetta, että heidän tarvitsisi luopua omistaan joten mehän sitten adoptoimme nämä mahtavat otukset! <3 Minusta tulee siis KANAEMO <3 eh.....
Näihin ihastuttaviin tunnelmiin on hyvä päättää tämä päivitys. Mitään maata mullistavia henkisiä painolasteja ei siis ole tässä viimeisen "kuolemakirjoituksen" jälkeen tullut (vaikka äitini kovasti jo pelästyi tuhoisista ajatuksistani kun kirjoitustauko on venynyt "liian pitkäksi" :)
Nauttikaahan elämästä <3