Arkinen IIK! :)

Mitä aikaisempaan kirjoitukseeni tulee, haluan kiittää kaikkia kovasti tuesta. <3 Jos positiivisuuteni meinaa kokea kolauksen, te olette kyllä aina nostamassa sen takaisin "jaloilleen."

 Huikeaa!

Kaikenkaikkiaan en anna kuitenkaan tällaisten tilanteiden masentaa, vaan kasvattaa. Aina voi oppia lisää!

Palasin juuri alakropan treenistä ja kylläpä vain hymyilyttää. Sain nostettua painoja tavanomaisesta, joten huomenna ihan kivoilla fiiliksillä PT tapaamiseen :) Ruokavaliokin on ollut mielestäni kiitettävä ja paino ei ainakaan ole laskemaan päässyt. 55 kg -> 56,4 kg. JEI <3

Päivän ruokamäärät on olleet nyt siinä 2500 kcal hujakoilla. nams!

Sain silmälääkäriajan jo perjantaille, enkä tiedä yhtään mitä odottaa. Jos jollakulla on (ja varmaan onkin) kokemusta, mitä silmälääkärissä dusataan, niin kaikki info on tervetullutta :) 

Sen verran sain vinkkiä, että autolla ei kannata tulla, jos silmiin pruitataan jotakin "laajentavia" tippoja. HUI!

Toivottavasti näen kuitenkin kävellä takaisin junalle? ;)

Silmälasien hankintakin jännittää (onpahan aikuisellakin jännityksen aiheet!!) kun ei ole minkäänlaista kokemusta. Ne ainokaiset lasit, mitä olen koskaan kokeillut, eivät ole istuneet tähän päähän sitten millään tavalla. Soitin jo tänään rakkaalle ystävälleni (joka omistaa sentään tyylitajua) jotta hänen on pakko lähteä sitten valitsemaan lasit kanssani. Ei raasu uskaltanut kieltäytyäkkään, kun tiesi muuten syöpäkortin vilahtavan ;)

Olin ajatellut jotain tämäntyyppisiä:

Lähde: Googlen kuvahaku

Jos ei noilla korjaannu hajataitot niin ei sitten millään!  Onkohan ne rouvan päässä edes oikein päin? ;)

Toivottavasti prillien sovittamiseen saa myös käyttää rutkasti aikaa, koska vahvasti epäilen, että tulossa on PITKÄ prosessi! <3

Tähän hätään ei muuta tähdellistä - onnea on PIENEN pienet "murheet" <3

Julkisen kirjoittamisen varjopuolet

Aloitin aamuni tänään optikon näöntarkastuksella ja hajataittoahan sieltä pukkaa! Sain lisäksi myös lähetteen silmälääkärille, kun jotain muutakin feelua näyttäisi silmissä olevan. En ymmärrä näistä silmälasihommeleista yhtään mitään, mutta sen verran sain vihiä että prilliostoksille olisi pian lähdettävä. IIK!

Sitten sosiaalisen median varjopuoliin....

Sain tänään yllättävältä taholta voimakkain kirosanoin varustetun puhelun, jossa selvisi melkoisia "väitteitä" minun ja mieheni elämästä. Kiteytettynä (ilman kirosanoja) sanoma oli jotakuinkin sellainen, että estän miestäni elämästä.

Tämä kaikki selviää kuulemma facebookista (viittaus blogiin?) - "Kaikkihan sen näkee!".

Sen enempää en luonnollisesti julkisesti ala tätä asiaa avaamaan, mutta antoihan tämä taas ajatuksenaihetta koskien blogin kirjoittamista yleisesti!

Se, että kirjoitan omasta elämästäni - MINUN tekemisistäni, enkä niinkään esimerkiksi mieheni tekemisistä, tarkoittaa näköjään automaattisesti sitä, ettei mieheni tee mitään. Eihän hän mitenkään voi, koska minä kiellän - tietysti.

Se, että käyn salilla, tarkoittaa automaattisesti sitä, että minä sysään lapset hänelle heti kun hän raskaan päivän päätteeksi palaa töistä kotiin. Ajatella - hän JOUTUU viettämään aikaa omien lastensa kanssa ilman minua yli tunnin. Hirveää!
Ja mieshän ei käy itse salilla - koska en kirjoita siitä.

Poikienreissuista puhumattakaan - niihin mies ei osallistu koskaan, koska en mainitse niistä täällä.

Tämä on jännä ilmiö, miten paljon ihmiset luulevat tietävänsä toisten elämästä vain facebookin tai blogin perusteella. En minäkään sentään koko meidän elämää facebookissa tai blogissani jaa - luojan kiitos!

Tämä on minun päätökseni kirjoittaa blogia - ei mieheni päätös, joten miksi ihmeessä jakaisin hänen asioitaan täällä?

Täten siis haluan kertoa, ettei mieheni elämästä tarvitse olla huolissaan. Hän on aikuinen ihminen, joka elää kyllä ihan oman järjen voimin haluamallaan tavalla.

<3

Tässä jokaiselle meille ajatuksenaihetta - myös itselleni, äkkipikaiselle rontille :)

MUOKS!
Heti tuli tuomitsevia kommentteja soittajaa kohtaan. Toivoisin enemmän kannanottoja näihin julkisten blogien varjopuoliin YLEISESTI :) Kiitos <3

Onnea ja kiukkuakin!

Sinne män taas yksi viikonloppu!

Perjantaina päätin lähteä ihan extemporee naapurin kanssa "humputtelemaan" paikalliseen tanssibaariin. Itse toimin taas kuskina ja jälleen kerran tuli todettua, miten hauskaa voi vesiselvälläkin muijalla olla.

Aloitimme karaokepuolesta, jossa hoilottelin karaokekansan piinaksi varmaan kymmenen kappaletta. Laulajia oli todella vähän, joten pistin sitten oikein kunnolla ranttaliksi.

Karaokesta siirryttiin sitten hyötyliikkumaan tanssilattialle vesipullo visusti kourassa. Ai että kun oli onnistunut ilta <3

Piipahdin tänään kotiintullessani peilin edessä ja nappasin pipon pois päästä. Pöyhin hiuksiani ja minut valtasi taas melkoinen onnentunne. HIUKSET HIUKSET HIUKSET! 

Onhan nämä vielä aika raakileet, eivätkä oikein asetu kauniisti, mutta jumalavita MULLA ON HIUKSET! Kerrankin normaalinpaksuiset hiukset! Olen aina kärsinyt todella todella ohuista luiruhiuksista ja nyt olen vihdoin saanut niihin vähän eloa! 

UH - ihhana syöpämuija!

Mietin, voiko tämä olla sytostaattien ja muiden syöpämyrkkyjen tekosia, kunnes hoksasin jotain järkeenkäypää - RUOKAVALIO!

Ei ihme, ettei hiukseni ole ennen näyttänyt elonmerkkejä, kun ruokavalio on ollut jotain aivan kamalaa. Paljon paljon paljon sokeria, rasvaa ja hiilihydraatteja - lähes mitätön määrä vihanneksia, marjoja, proteiinia, hyviä rasvoja, tärkeitä vitamiineja..... lista on loputon.

Luojan kiitos olen "valaistunut" :) <3

Tänään oli treenipäivä ja kotiuduinkin juuri hetki sitten salilta. Kuvittelin, että näin iltasella siellä ei olisi ruuhkaa mutta PYH - muillakin näytti olevan motivaatiot huipussaan! Se on tämä maanantai kun kaikki tulevat pumppaamaan viikonlopun hiilaripöhöt pois ;)

Itse en ollut pumppaamassa niinkään hiilaripöhöjä, vaan suunnatonta ketutusta kuntaamme kohtaan. 

Kuten olen kertonutkin, tyttäreni on 8 -vuotias tokaluokkalainen neiti. Meillä lähin koulu on 9 kilometrin päässä kotoa ja asumme vaarallisen tien varrella. Täten tyttö on saanut koulukyydin tähän asti ovelta ovelle.

 Nyt kuitenkin jokin tärkeä taho on kunnassa päättänyt, että ensi perjantaista lähtien tyttö saa taksikyydin vain bussipysäkille 4 kilometrin päähän, jossa hänen tulee vaihtaa kulkuneuvoa bussiin. Eihän tässä varsinaisesti mitään "kummallista" ole muuten, kuin että tämä taksi ajaa sitten bussin perässä TYHJÄNÄ aivan samaan paikkaan, mihin bussikin.

Eikös olekin järkevää? Säästö se on pienikin säästö?

Tuntuu jotenkin hullulta, että aiemman 20 minuutin koulumatkan sijaan siihen menee jatkossa n. 1 h.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Kahden vuoden kuluttua taksikyyti evätään todennäköisesti kokonaan ja neidin tulisi kävellä joka aamu 4 km  bussipysäkille  ja joka iltapäivä 4km kotiin tuota vaarallista tietä. Se tekee minun matikallani 8 km kävelyä päivittäin. Minusta aika paljon 10 vuotiaalle, tai sitten olen vain herkkis.

Minkälainen on sitten tämä meidän vaarallinen tie?

- 80km / h rajoitus

- Ei kävelytietä, eikä edes pienenpientä piennarta - kulku vain autotiellä.

- Ei valaistusta 

- Aktiivinen sorarekkaliikenne

- Mutkainen tie, jossa näkyvyys on mitätön

Edes aikuinen ei kävelisi tuota tietä talvipimeässä, kun tiet ovat muutenkin kapeammat ja liukkaat, eikä tiellä ole minkäänlaista valaistusta - rekkaliikenteestä puhumattakaan. Miten ihmeessä sitä voidaan odottaa lapsilta?

Tiedän tiedän tiedän, on sitä ennenkin hiihdetty kesät talvet kouluun 20 km / suunta, mutta nyt eletään kuitenkin 2000 -luvulla ja tällaiset asiat pitäisi olla ihan toista luokkaa?

Tänään lähestyin kuntaa viestillä, jossa pyysin että päättävät tahot tulisivat itse marssimaan tämän "koulumatkan" kävellen. Ehkä siitä löytyisi uutta näkökulmaa asiaan?

Nyt on pakko myöntää, että kaipuu kaupunkiin on vahvasti läsnä.

Kaikesta huolimatta sain purettua kiukun pääosin treeniin, joten nyt on jo rauhallinen ja hyvä mieli. Haluan uskoa ihmisten "hyvyyteen" ja toivon, että tällekin saadaan jokin järkevä lopputulos! :)

Täten siis toivotan hyvillä mielin kaikille oikein hyvää yötä <3

Herceptiniä ja treeniä!

Tavallinen Herceptin -päivä takana. Tein pienen poikkeuksen rutiiniin ja jätin osan esilääkkeistä ottamatta. Esilääkitys aiheuttaa koko päiväksi niin järjettömän väsymyksen ja tänään oli tiedossa PT -treenit, joten en tosiaankaan halunnut mennä treenaamaan puoliteholla. Sain siunauksen hoitajalta.

Syöpiksellä oli rauhallista ja uppouduinkin tiputuksen aikana lainaamaani kirjaan; Liza Marklund - Studio Sex.

Leppoisaa syöpispötkötystä

Puolivälissä tiputusta väsymys kuitenkin voitti ja torkahdin loppuajaksi. Levänneenä oli sitten hyvä jatkaa kotiin - päiväunille. Väsymystä siis oli esilääkkeen poisjättämisestä huolimatta, mutta päikkäreiden jälkeen olin täysin terässä treenejä varten. 

Kävimme PT:n kanssa aluksi mennyttä viikkoa hieman läpi; Kuinka minulla oli mennyt ruokavalion ja treenien kanssa. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ravintoasioista. Keskityimme tänään puhumaan hyvien rasvojen tärkeydestä ja sainkin paljon uutta tietoa ja vinkkejä.

Kaloreita olen puputtanut n. 2000 - 2300 kcal / päivä ja mitä todennäköisimmin sekin on nyt liian vähän. 

Kartoitamme ensi viikon aikana todellisen päiväkulutukseni, jotta saamme selville myös todellisen ruoantarpeeni massan kasvatusta varten.

Itse treeni oli TODELLA haastava. Kuten PT:kin mainitsi, yläkroppani lihakset painivat ihan eri sarjassa verrattuna alakroppaan. Olin todella kuvitellut, että yläkroppa olisi saanut jo ihan hyvän peruskunnon mutta BUHAH - voima ja koordinaatit olivat aivan hukassa.

Maasta se pienikin ponnistaa, joten maltti lienee valttia tässäkin asiassa. Niin ja tietenkin kova treeni - ei se lihas pelkällä maltilla kasva!

Olo on iloinen ja onnellinen koska havahduin eilen, että jäljellä on enää 3 hoitokertaa. KOLME kertaa, jonka jälkeen saan käteeni "terveen" paperit! En saata uskoa tätä! <3

Samalla se tulee tarkoittamaan blogini päättymistä. Ajatus tuntuu aika haikealta, mutta toisaalta on aika siirtyä eteenpäin. Olen miettinyt aloittavani mahdollisesti uuden blogin, joka käsittelisi elämäntapamuutostani (treenejä, ruokaa, elämää syövän jälkeen jne...) eli oikeastaan aika paljon samaa mitä nytkin, mutta syöpä saisi jäädä enemmän takaa-alalle. JES <3

Toivottavasti tiedätte, miten arvokasta kaikki tukenne on ollut. Tuntuu, etten osaa sitä edes oikein sanoiksi pukea, mutta toivon, että kiitollisuuteni välittyy sinne kuitenkin jotenkin.

Olen saanut teiltä valtavan paljon tukea, voimaa ja paljon ajateltavaa.

Kiitos <3

Tämä nyt ei ollut kuitenkaan vielä blogini päätös, vaan jatketaan höpöttelyä nyt sinne uuteenvuoteen asti. Nyyhkyttelen "hyvästit" vasta sitten ;) <3

Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille <3

Aihetta hymyyn!

Ensiksi haluan hehkuttaa, miten hurahtanut olenkaan "ensimmäiseen" dekkariini (Liza Marklund - Uutispommi.)

 Aivan huippukirja johon tosiaankin jäin koukkuun. Ei siitä montaa päivää ole, kun lainasin tuon paksun kirjan ja nyt on menossa jo loppujännitykset. Huomenna kirjastokortti taas laulaa.

Ei olisi vielä hetki sitten uskonut, että tämä umpisivistymätön muija herää keskellä yötä klo 04 ja saa kuningasidean alkaa lukemaan. Niin siinä kuitenkin kävi. Jo maittoi uni taas muutaman jännittävän sivun jälkeen... <3

klo 04.00

Tänään se sitten koitti; Vuoden viimeinen keskustelu onkologini kanssa. Sydän pumppaa nomaalisti ja verikokeiden tuloksetkin erinomaiset - syöpämarkkeritkin näytti pelkkää priimaa <3

Sain lähetteen terveen rinnan poistoon ja jään odottelemaan yhteydenottoa ... jostain? KÄÄK - unohdin kysyä mihin lähete meni? HUPS! No, eiköhän asia selviä kunhan ottavat yhteyttä "sieltä jostain" :)

Lääkärikäynnin jälkeen pukkasi fysioterapiaa ja olihan siellä yhä vain tiukkaa kiristystä leikatun puolen kainalosta ranteeseen. Hyvin sai fyssari runtattua kiristyksiä pehmeemmiksi mutta vielä vaan jäi hommaa parin viikon päähän. Toivottavasti kiristykset helpottavat pidemmäksikin aikaa.

Kun päivän askareet oli saatu päätökseen, päätin kurvata vielä iltatreeniin salille. Treeni kulki ja hiki tuli. Nyt on luonnollisesti tosi hyvä mieli <3

Heiaheiaaa

Eilisen haikeudet ovat tänään olleet tipotiessään ja naama kääntynyt taas hymyyn. Onnea on ... niin hitsin moni asia <3

....tämäkin <3

Haikeuksia.

Se kuka ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä, ei tiedä hyvästä mitään ;)

Naama vääntyi jo aamusta leveään hymyyn, kun pääsin hoitamaan näiden pipanoiden aamutoimia <3

Pipanat <3

Mama ja vaavi  toivottelee huomeneita <3

On niin uskomatonta, miten paljon voimaa voi yksi pieni eläin ihmiselle antaa. Ei eläimiä ihan turhaan "terapiakäytössä" pidetä <3

Syöpäasiat ovat olleet tämän kuukauden ajan jonkin verran mielenpäällä varmaankin erityisesti tämän "vuosipäivän" johdosta. On huikeaa huomata, miten nopeasti vuosi on mennyt, mutta samaan aikaan sitä muistelee juuri niitä ensimmäisiä hetkiä kun diagnoosi vapisi kourassa. Mielessä on vahvasti se suru ja pelko, mikä vallitsi minun ja lähipiirini ympärillä.

En edelleenkään voi herkistymättä kuunnella Johanna Kurkelan - Ainutlaatuinen -kappaletta, jonka ystäväni lähetti minulle sairastuttuani. Silti kuuntelen sitä aika-ajoin.

Biisin soidessa palaan elävästi takaisin aikaan, jolloin sairastuin.

On hienoa huomata olevansa tämän järjettömän vuoden jälkeen tässä - täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Samalla mieli on kuitenkin haikea ja surullinen heidän tähden, jotka eivät ole enää tässä. Poden myös toisinaan huonoa omaatuntoa iloitessani omasta kohtalostani.

Kuten olen aiemminkin sanonut, en ole koskaan ollut katkera siitä, että juuri minä sairastuin.

Katkeroituisinko, jos tilanteeni ei olisi näin onnellinen?

En usko. En halua uskoa.

Mutta vaikka en ole katkera omasta sairaudestani, olen katkera heidän puolestaan, jotka ovat joutuneet antautumaan.

Yritän kuitenkin uskoa, että kaikella on jokin tarkoitus. Se kai helpottaa vähän.

Mennyt vuosi on ottanut ja antanut, mutta ennen kaikkea opettanut. 

Olen onnellinen ja äärimmäisen kiitollinen saadessani olla vielä tässä.

Minun aikani ei ollut vielä.

<3

Lupauksien lunastusta.

Kerrankin kiireetön viikonloppu.

Aamu alkoi erittäin mielekkäästi salitreenin merkeissä ja päivä lähtikin siitä todella kivasti käyntiin. 

En yleensä käytä kuntoklubin suihkuja, koska koen jotenkin vaivalloiseksi pakata mukaan treenikamojen lisäksi myös pyyhkeen, saippuan, vaihtovaatteet yms. Tänään tein kuitenkin poikkeuksen ja aiheutin titlooppina melkoista hämmennystä vanhemman rouvan keskuudessa.

Rouva istui infrapunasaunassa (josta suora näkyvyys pukuhuoneeseen) ja siinä paidattomana seisoessani mummo oikein kurottautui töllistelemään saunan ikkunasta kohti minua. Taisi siinä olla rouvalla suukin auki hetkellisesti, ennen kuin ymmärsi vetää pään ikkunan luota takaisin "piiloon".

Vähän siinä rupesi itseä naurattamaan, kun ei rouva varmaan tarkoittanut ihan niin selvästi töllistellä ;)

Mitä treeniin tulee, niin homma sujui oikein kivasti. Uusi treeniohjelma on aina mielekäs muutos ja motivaatio tuntui olevan kohdillaan. Tätä siis lisää JES <3

Marssin salin jälkeen kauppaan ja "eksyin" lakupisteelle jossa yllättäen yksi blogini lukijoista bongasi minut. BUSTED.

Olipa varsin aurinkoinen keskusteluhetki ja tuli aivan mielettömän hyvä mieli kannustuksesta, jota sain kasvotusten - JEE <3

Kiitos siis rohkeudesta hänelle :)

Tietokone ei auennut koko päivän aikana, kuten olin itseni kanssa sopinutkin. Koneella istumisen sijaan sain puunattua kodin siistiksi ja tehtyä metsäretkenkin pojan ja koiran kanssa. On tullut pojan kanssa myös pelattua ja leikittyä. Ihanan tehokasta ja mieletön fiilis <3

Toteutin myös kirjasuunnitelmani ja marssin eilen työpäivän päätteeksi lähikirjastoon hakemaan aikuisikäni ensimmäistä kirjaa; Liza Marklund - Uutispommi. 

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa aloitin lukemisen ja tänään oli sitten päivällä taas jatkettava. Yksi blogini lukijoista varoittelikin jo, että lukemiseen jää koukkuun. Näkisin tämän kuitenkin huomattavasti mukavampana "addiktiona" kuin Internetin jatkuva töllääminen.

Tein hetki sitten vielä Kinan kanssa kahdestaan syksyisen iltalenkin ja voi että kun toinen näyttää niin söpöltä uudessa kurapuvussa. nim. "kyllästynyt kurahelmoihin."

söpöliini

JIPPII!

Tänä iltana minulla on vielä ihana tehtävä naapurissa - hevosten hoitaminen. Lupauduin naapurini avuksi ja tästä tehtävästä minä pidän <3

Huippuhauskaa viikonloppua kaikille! <3

Ei ole se omena kauas puusta....

Epätäydellinen syöpämuija - äiti.

Seuraa tunnustus - tai oikeastaan kaksi!

Tunnustus nro 1.

En ole aikuisiälläni lukenut AINUTTAKAAN kirjaa kannesta kanteen. Piste.

Myönnän, olen äärimmäisen sivistymätön, mutta äitini sanoja lainaten kuitenkin "niin paljon elänyt" ;) 

Eilen tapahtui jotain oman elämäni "historiaa" ja nyt päästäänkin seuraavaan tunnustukseen.

Tunnustus nro 2.

Olen Internetriippuvainen isolla I:llä.

Kun herään, tsekkaan ensimmäisenä facebookin ja mailit, aamupalan ohessa tsekkaan ne uudelleen. Työpäivät menevät uskollisesti työn merkeissä, mutta onhan se facebook sielläkin usein taustalla auki, jos siellä vaikka tapahtuisi jotain "akuuttia". 

Kun pääsen kotiin, avaan tietokoneeni. Hoidan arjen askareita ja ravaan välissä tietokoneella katsomassa, josko jotain mullistavaa olisi JUURI SILLOIN tapahtunut. 

Kun lapset ovat menneet nukkumaan, istahdan koneen ääreen "täysiaikaisesti". Välillä istun ja tuijotan ruutua ja mietin, että mitä hittoa ylipäänsä tässä nuokun kun ei ole edes mitään tekemistä. Voisin tehdä jotain järkevämpääkin? Mietin, mistä tämä voi johtua...

 Tuntuu, että minun pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa "joka tuutista". 

Jos joku on lähestynyt minua viestillä, minulle tulee velvollisuudentunne vastata "AS SOON AS POSSIBLE!" - ikäänkuin asia ei voisi odottaa edes minuutteja.

Jos huomaan autolla ajaessani, että olen saanut facebookin kautta viestin, saatan kurvata bussipysäkille ja alkaa näpyttämään vastausta samantien. 

Eilen tapahtui kuitenkin jotain historiallista, joka vihdoin ja viimein herätti minut - UNOHDIN TIETOKONEENI TÖIHIN!!

Voitte vain kuvitella kun autossa matkalla kotiin huomasin tilanteen ja ensireaktio oli lähinnä: "MITÄ MÄ TEEN?". Hetken suunnittelin jo palaavani takaisin, kunnes tulin järkiini.

Tyttäreni oli kyydissä mukana ja oli aika sydäntäsärkevää kuulla hänen sanovan tilanteelle: "JEEEE!" <3

Tämä kertoo siis paljon.

Päätin, että tulen nauttimaan illasta ilman jatkuvaa koneella ravaamista. Samalla myös päätin, että tämä järjetön koneella ravaaminen saa loppua ja on aika siirtyä "normaaliin käyttöön". Tulen antamaan lapsillenikin huomattavasti paljon enemmän ollessani oikeasti LÄSNÄ. Koneella ravaaminen on vienyt varmasti veronsa myös äidin osasta.

Tunnustus nro 1 tuleekin tässä kohtaa mukaan kuvioihin - on aika aloittaa myös kirjallisuus! (Lastenkirjallisuutta ei lasketa, koska olen sentään iltasatuja lapsilleni ymmärtänyt lukea)

Tiedän kyllä, että lukeminen on aika rentouttavaa ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa lienee huomattavasti järkevämpi vaihtoehto lukea kirjaa, kuin istua kirkkaassa tietokoneen valossa.

Tämän tunnustaminen oli minulle ISO askel, vaikka olen tiedostanut ongelmani jo hiljaa itse. Puhun asiasta "koneella ravaamisesta" koska en istu koneella yhtämittaa kokopäivää. Arki siis ei varsinaisesti ole kärsinyt asiasta, koska olen saanut hoidettua parisuhteen, lapset ja arkiset askareet mielestäni ihan kiitettävästi, mutta jatkossa saan hoidettua ne paremmin. Saan olla enemmän läsnä <3

Blogikirjoitukset siis tulevat jatkossa tapahtumaan ilta-aikoihin :)

Olkoon tämä taas yksi lisäosa elämäntapamuutosta jota käyn parhaillaan läpi. Ruokavaliokin tulee lähiaikoina saamaan taas pientä lisämuutosta, mutta tulen kertomaan siitä sitten lisää <3

Kohti parempaa elämää....

Kiitos ja anteeksi <3

Ensimmäinen vuosikontrolli!

Olin syöpäklinikalla tapani mukaan taas "liian aikaisin" mikä oli tänään äärimmäisen hyvä juttu, sillä pujahdin verikokeisiin ennen tutkimuksia. 

Laboratorion odotustilassa odotti yhä Leena Yliportimon lahjoittama "Rakkaus on pyöreä" -runokirja hieman uuden ilmeen kera. Joku pieni taitelija oli katsonut tärkeäksi kirjoittaa oman perheensä jäsenet juuri tuon sydämen sisään - aika hellyyttävää vai kuinka? <3

Runokirjan uusi ilme

Pääsin mammografiaan nopeasti verikokeiden jälkeen, eikä aika ollut kullannut muistoja viime kerrasta -inhottava kokemus yhä edelleen.

Hämmentävää, miten paljon "materiaalia" hoitaja saakin kerättyä näin pienestä rinnasta ja miten littaan voi tissi mennä - TODELLA littaan!!!

Ultraäänen suoritti heti perään oikein mukava naislääkäri ja positiivisia uutisiahan sieltä tuli - PRIIMAA <3 (jos nyt yksitissisyydestä voi käyttää moista sanaa)

Vuosikontrolli siis suoritettu "rutiinisti" läpi ja ei voi kuin huokaista isosti helpotuksesta <3

Ultraäänen jälkeen koitti vielä gammakuvaus joka sekin meni varsin rutiininomaisesti. Aivan huippu mieshoitaja taas puikoissa ja voi että kun en voi kylliksi kehua Syöpiksen meininkiä! 

*Hehkutusta*

Ei missään ole sellaista henkilökuntaa - EI MISSÄÄN! <3

Yhtään "takakireetä" hoitsua tai lääkäriä en ole kyseisessä talossa koskaan tavannut!

Että jos tästä syövästä nyt taas jotain positiivista haetaan, niin hoito on kyllä ainakin täyttä priimaa <3

Nyt kun aamupäivä meni noin onnellisissa merkeissä, oli loppupäiväksi tiedossa IHAN toisenlaista ohjelmaa....

PT TREEEEEEEEENIÄ <3

Minä todella luulin, että olen TREENANNUT kovaa koko BC:n ajan mutta voi hyvänen aika mitä räpiköintiä se on ollutkaan tähän verrattuna!

PT:llä oli minun pääni menoksi alakroppatreeni ja huhhahheijaa!

Sykemittari meinasi poksahtaa tehdessäni uutta syke-ennätystä!

Herää kysymys - MITÄ H****TTIÄ minä olen tehnyt kaikki nämä viikot salilla?!

Noh - pääasia lienee, että nyt pistetään kaikki peliin tästä eteenpäin - unohtamatta kuitenkaan oman kropan kuuntelemista :)

Yllätyksekseni myös ruokavalio oli YLLÄTTÄVÄN hyvässä hapessa. Sen verran tuli noottia, että rasvan laatuun pitäisi nyt kiinnittää enemmän huomiota. Hyvien rasvojen lisäksi mukana oli myös huonoja valintoja. Tässä siis eväitä ensikerralle.

Perehdyimme myös eri hiilihydraattien lähteisiin ja opettelen nyt valitsemaan niistäkin oikeat.

Mitä painoon tulee, minun pitää nyt viikottain käydä puntarilla ja toivoa, että paino lähtee nousuun. Aamupainoni on tähän asti ollut n. 54 kg ja huomenna aion ottaa ensimmäisen virallisen lukeman. Ensimmäinen tavoite-etappi on 58 kg (jota nyt ei ihan vielä ole suinkaan saavutettu ;) 

Treenin jälkeen pujahdin lähimpään Intersportiin ja kävin ostamassa paljon kehutut Zeropoint kompressio -säärystimet.

Zeropoint

IHAN MAHTAVAT jalassa! Lämpimästi suosittelen....

Kaikenkaikkiaan ihan mieletön päivä! Voisinpa jakaa tätä hyvää mieltä teille kaikille <3

Pysähdy - nauti!

Voi upea syksy <3 

Olin aamulla viemässä poikaani päiväkotiin, kun törmäsin tähän upeaan näkyyn. Olin jo myöhässä töistä, mutta oli vain pakko pysähtyä ihastelemaan edes pieneksi hetkeksi tätä ihanaa, värikästä puuta.

Kuten olen sanonut, tämä syöpävuosi on mennyt erittäin vikkelään, vaikka sytojen aikaan se ei siltä tuntunutkaan. Vuodenajat vain hujahtavat ohi kun töhötämme arkeamme nenä kiinni kellossa.

Ystäväni, joka sairautensa vuoksi ei kykene liikkumaan omin avuin, opetti minulle hetki sitten jotain todella tärkeää; Pysähdy ja nauti.

Pysähtykää ja nauttikaa pienistä asioista. Eri vuodenaikojen upeista maisemista, tuoksuista ja tuulenvireistä.

Lopetetaan narina siitä, mitä meillä ei ole ja arvostetaan sitä mitä on. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Onnea on pienet asiat.... <3

Huomenna päästään taas totuuksien äärelle kun koittaa ensimmäinen vuosikontrolli. Eihän siitä ole kauaakaan kun kummallisten kipujen takia makoilin samalla ultrapöydällä, mutta koska syöpä tiedettävästi on katala pirulainen, ei se katso aikaa eikä paikkaa saapuessaan uudelleen. Siinä syy, miksi tällaiset hetket vain saavat jännityksen kohoamaan.

Nyt pääsen ultran lisäksi myös mammografiaan, joka kuulunee vuosikontrolleihini. 

Tietysti olen asennoitunut vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä on "rutiinitarkastus" joka hoidetaan alta pois ja sitten jatketaan kuten tähänkin asti (kuitenkin ilman syöpää kiitos) - iloisin mielin! <3

Huomenna sitten ENSIMMÄISEN vuosikontrollin ajatuksia lisää <3 IIK!

Unelmia etsimässä.

Jos joku ei vielä ole pannut merkille, olen tällainen aika ÄKKI-innostuvaa sorttia. Kun saan jonkin "projektin" käyntiin, en oikeastaan ajattele sillä aikaa mitään muuta. 

Lähes kaikki ajatukseni liittyvät juurikin vain käynnissä olevaan "sembaloon". 

Tämänhetkinen projektini lienee jo selvä - treeniä, ruokaa, treeniä, ruokaa. Aika yksitoikkoista, mutta hirveän paljon kivempi projekti kuin syöpä. Eli jos alkaa elämänmuutoshöpinät kyllästyttää, ole ystävällinen ja ruksaa blogini kiinni NYT. Palaa takaisin muutaman viikon kuluttua ja toivo parasta. Ehkä innostukseni kohde on jo vaihtunut ;)

Olen yrittänyt noudattaa PT:n antamia ohjeita pilkulleen, mutta yksi on tehtävistä vaiken; "Tuo tiistaina mukanasi kuva unelmavartalostasi."

Olen kolunnut googlen kuvahakua vaikka kuinka monella eri hakusanalla, mutta "sitä oikeaa" ei vain löydy. Paljon upeita vartaloita kyllä vaan löytyy, mutta mikä olisi juuri "minun kuvani"?

On ihan turha edes viedä mukanani sellaista kuvaa, joka ei ole oikeasti kohdallani millään tavalla realistinen. Niitä google on kyllä pullollaan! 

Kaikkeahan saa toki toivoa, mutta ei personal trainerkaan sentään mikään David Copperfield ole - minusta puhumattakaan...

Ja kun kerran pitää yksi "täydellinen" valita niin se pitää sitten kanssa olla kaikinpuolin täydellinen - ja realistinen!

Paitsi tisseistä on kyllä tingittävä. Yhtään titlooppikuvaa en ole näillä "fitness" hakusanoilla vielä löytänyt ;)

Tässä pari suuntaa-antavaa ... Ainahan sitä saa unelmoida ;)

Lähde: Googlen kuvahaku

Lähde: googlen kuvahaku

 Ja sit mä heräsin.....

Jotta nyt ylipäätään pysyn ruodussa, niin tämä tyttäreni arkistokuva lienee hyvä tsemppari sohvalta ylösnousemiseen ;)

TREENIIN SIITÄ!

Huomenna koittaa tavallinen arkinen maanantai ja ylihuomenna sitten ENSIMMÄINEN vuosikontrolli! Sopii toivoa ja olettaa, että kaikki yhä hyvin rinnan alueella ja että sydänkin jumpsuttaa normaaliin tapaansa :) <3

Huisin iloista alkavaa viikkoa kaikille! <3

I love me - huippusiistiä!

Kertakaikkisen upea päivä I love me -messuilla Mintun kanssa. <3 Tässä kohtaa lienee taas KUVAVAROITUS paikallaan, sillä kuvia tuli otettua MONTA!

Miten ois Elle - kelvattaisko kansikuvatytöiks?

Mintulla oli meille oikein kuohariliput, joten pitihän sitä pistää kuohuviinilasillisen ajaksi ruokavalio tauolle heti toisena päivänä ;)

Messuthan alkoivatkin siis  oikein railakkaasti näiden kuplivien myötä!

kiling!

Koska messut käsittelivät kauneutta ja terveyttä, oli siellä myös paljon aiheeseen liittyviä ostosmahdollisuuksia. Muutama kiva pieni juttu tarttui mukaan :)

Uutuusmakuja Leaderilta - NAMMMM! Erityisesti tuo mustaherukka oli todella hyvää!!

nam

 Olin lukenut Ikisinkun blogista tästä "taikajauheesta" ja nyt kun sitä messuilta sitten löysin, niin pakkohan se oli ottaa testaukseen. Jos vaikka hiuksetkin saisivat "lisäboostia" kasvuun :) Jännityksellä jään odottamaan tuloksia...

jännitys tiivistyy...

 Nämä ihmeelliset "suklaapatukat" olivat kyllä melkoinen yllätys ja pakkohan niitäkin oli ottaa "pahan päivän varalle". 

Näiden sisältö koostuu seuraavista: Taateli, cashew, rusina, raakakaakao, appelsiiniöljy - EI lisättyä sokeria EI lisäaineita EI säilöntäaineita. Että se joka haluaa herkutella mahdollisimman "luonnonmukaisesti" niin täältä pesee <3 NAM!

super-nam-snack

Nämä kaikki (paitsi Leader -proteiinipatukat) löytyivät CocoVi -osastolta ja luulenpa että tulen piipahtamaan verkkokaupassakin jatkossa... 

Törmäsin myös messuilla kahteen "nuoruudenystävääni" joita en ole nähnyt VUOSIIN! Voi että oli kyllä kertakaikkiaan ihana vaihtaa kuulumiset <3 Ja mikä parasta, sain uskomattoman hyvän hiustuotevinkin tähän "mitäänsanomattomaan" hiustenväriongelmaan - COLOR MASK!!

Tämän avulla saan pientä "ryhtiä" tähän hiussävyyn eikä tarvitse värjätä hiuksia. Testiin menee HETI huomenna!!

Kiitos Juli ja Saara <3

Skumpan jälkeen meillä kävi Mintun kanssa tuuri, kun päästiin kaverikuvaan itse Herra Kaalimadon kanssa. Kyllä siinä taisi vähän puna nousta syöpämuijankin poskille.

voi iih....!! ja kika kika.

Messupäivä saatettu siis pulkkaan ja voi että miten hauskaa oli!!! Kiitos Mintsa jälleen kerran!!!

Lisää tämmösiä "naistenpäiviä" kertakaikkiaan!

<3

Messujen jälkeen lähdin Kinan kanssa metsälenkille ja voi vitsit mitä syksy on taas tuonut tullessaan! 

Iloisen koiran, joka saa jälleen juosta naapurin pelloilla <3

Ihanan värikkään maiseman metsälenkeille <3

Taidan tykätä syksystä(kin).......!!!

Uuteen nousuun!

Kun PT sanoo, että "nyt syödään" niin NYT sitten syödään kans!

Ruokaruodussa siis ollaan ja ensimmäinen päivä sujuikin oikein hyvin. Tarkoitus olisi syödä 2-3 tunnin välein ja sitä olen tänään täsmällisesti myös noudattanut. Päivän ateriat koostuvat perusruoka-aineista - rahkaa, lihaa, raejuustoa, kasviksia, cashew -pähkinöitä, marjoja, kananmunaa, pastaa yms...

Sain myös PT:ltä haasteen, jossa tarkoitus olisi olla kaksi viikkoa ilman sokeria ja makeutusaineita - poislukien hedelmät ja marjat joissa on luonnostaan hedelmäsokeria. Myös palautusjuoma katsottiin sallituksi makeutusaineista huolimatta koska näin pikaisesti en kykene opettelemaan palkkarin sekoittamista itse - eikä ajatus makeuttamattomasta palkkarista mitenkään erityisesti hivele makunystyröitä juuri nyt....

Sokerittomuus on minulle suuri haaste koska olen omasta mielestäni äärimmäisen sokeririippuvainen. Jos en saa sokeria, korvaan tilannetta tuotteilla, jotka sisältävät paljon makeutusaineita.

Ensimmäinen päivä kuitenkin suoritettu kunnialla sokerittomasti ja makeutusaineettomasti (palkkaria ei lasketa) <3

Mitä kalorimääriin tulee, niin vein mukanani tapaamiseen muutaman päivän REHELLISEN ruokapäiväkirjan. Mukana oli yksi hyvä päivä ja kaksi järkyttävää. Huomasin, että huonoina päivinä päivittäiset kalorit jäivät alle 1400 kcal!! Jos oikein skarppasin, pääsin nipin napin 1800 kaloriin.

Tänään on skarpattu sitten oikein kunnolla ja kaloreita on kertynyt huimat 2579 KCAL!!!

Tiistaina selviää, olenko ollut täsmällinen "oppilas" vai onko kultaisen keskitien löytäminen haasteen takana.

Fakta vain on se, että jos tarkoitus on kasvattaa reilusti lihasta (massaa) niin reilusti on myös syötävä! Ja tärkeintä ei todellisuudessa ole ne kalorit vaan nimenomaan kaloreiden lähteet! Äkkiähän sitä saisi kalorit kattoon kurvaamalla mäkkärin kautta, mutta ravintoarvot huitelevat hieman väärillä huudeilla....

Kahden viikon tauon jälkeen ensimmäinen treenikin suoritettu, mutta ei kylläkään "kunnialla". Oli tahmeaakin tahmeampaa! Mitä tästä opimme? Ei näin pitkiä laiskuuskausia!!!

Ylihuomenna toivottavasti paremmalla energialla!

Näillä mennään ;)

Mitä äiti edellä...

Ja pikainen syöpäkatsaus - tiistaina on vuosikontrolli IIK. Mammografiaa, ultraääntä ja sydämen gammakuvausta pukkaa!

Ihanata viikonloppua kaikille <3

VOI onnea ja iloa aamusta iltaan!

Tänään se torstai sitten vihdoin koitti ja jännitys oli kyllä huipussaan astellessani Kliinisen genetiikan yksikköön lähes tuntia liian aikaisin. En vain meinannut pysyä töissä enää järjissäni...

Onnekseni lääkäri oli kuitenkin aikataulussa myös etuajassa ja pääsin melkein heti sisään kuulemaan tuomion: EI GEENIVIRHEITÄ - syöpämuijan geenit PELKKÄÄ priimaa <3

No okei - kyllä näissä geeneissä jotain pientä mätää varmaan on, mutta olkoonkin ihan mitä tahansa muuta, mutta EI SYÖPÄÄ. Pöpigeenejä saa vähän ollakin ;) <3

Jotta kaikki ei olisi niin mustavalkoista, tuli sieltä pientä aavistusta mistä syöpä näin nuorena on peräisin. Lääkäri osasi kertoa, että todennäköisesti kannan kuitenkin jonkinsortin geenimutaatiota, jota ei vielä tunneta. Eli sekä äitini että siskoni tulee jatkossa käydä vuosittain tissisyynissä.

Tyttäreni tulee soitella genetiikan yksikköön ollessaan n. 20 vuotias. Luojan kiitos siihen on aikaa, eikä ole tarvetta murehtia asiaa vielä nyt...

Kaikenkaikkiaan olo on äärimmäisen helpottunut ja onnellinen. Yhä enemmän haluan uskoa siihen, että tämä oli nyt kertaluontoinen "reissu" johon ei tarvitse enää koskaan palata!

Se syövästä ja NYT arkisempiin aiheisiin - odotettuun PT -tapaamiseen, joka osoittautui kertakaikkisen kannattavaksi!

Ensimmäisellä tapaamisella kävimme läpi (äärimmäisen lyhyen) treenihistoriani ja (sanoinkuvaamattoman surkeat) ruokailutottumukseni, puhuimme tulevasta sekä tavoitteista.
Kun olimme käyneet historiani ja tavoitteeni läpi, PT kysyi minulta yhden olennaisimmista kysymyksistä:
"Oletko valmis nostamaan painoasi?"

Todentotta olen valmis - se on ehdoton välttämättömyys tavoitteideni saavuttamisessa!

Suuresta uhosta huolimatta tiedän, että tämä tulee kuitenkin olemaan yksi projektini suurimmista haasteista.

Kyseinen PT on käsitykseni mukaan perehtynyt erityisesti ravitsemuspuoleen ja sen kyllä huomasi!

Sen sijaan, että hän olisi lyönyt minulle valmiin ruokavalion eteen, hän kysyi, olinko halukas oppimaan ruokavalion rakentamisen itse. Totta hitossa olin halukas. Saan siitä äärimmäisen hyvät eväät jatkoakin ajatellen.

Sain uskomattoman läjän tietoa ja tarkat perustelut siitä, mikä tietyn ruoka-aineen tarkoitus ruokavaliossani on. 

Voin jättää HYVÄSTIT ympäripyöreille "syö nyt vain nämä kun paperissa niin lukee" -ohjeille!

Viikon kuluttua alkaa sitten armoton treeni!

Päivä oli siis kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ja tällä hetkellä fiilis on mitä mahtavin! Tämän päivän eväillä on hyvä lähteä kömpimään taas kohti tulevaa <3

PUS <3

P.S. Olitte aivan uskomattoman kannustavia Facebookissa joten iso iso ISO kiitos tuestanne - jälleen kerran <3 Taas tuli tunne, etten tosiaankaan ole yksin näiden tunteideni kanssa <3

Huomenna huomenna huomennaaaa!

Torstai on LÄHES koittanut. Yksi (piiiitkä) yö enää...

Tuntemukset ovat yhä jännittyneet, eikä edelleenkään mitään käsitystä siitä, minkälaisia tuloksia sieltä edes odotan. Onneksi huomenna odotus "palkitaan" ja homma saatetaan toivottavasti johonkin - edes hetkelliseen päätökseen. Tai sitten se rumba vasta alkaa....

Fakta on kuitenkin se, ettei tätä syöpää saa koskaan "päätökseen". Ei tule elämässäni enää hetkeä, jolloin voisin huokaista ja todeta: "Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä - nyt se on ohi!"

Ohi se ei ole enää koskaan....

Nyt oli kyllä jo sen verran synkkää tekstiä, että jatketaan vähän arkisempiin asioihin.

Huomenna on tiedossa myös positiivisestikin jännittävä päivä, koska tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Edellinen kerta menikin puihin oman kalenterisäätöni takia.

Huomenna saan siis uuden ruokavalion ja toivottavasti mahdollisimman pian myös uuden treeniohjelman.

Noudatin BC -valmennusta täsmällisesti kokonaista kahdeksan viikkoa, mutta tästä kahdesta viimeisestä epäonnistuneesta (=lepo)viikosta ei voida sanoa samaa. Otin tänään kuitenkin kuvaa tarkoituksena näyttää BC -typsyille uusia adidaksen pöksyjäni, kunnes kuvaa ottaessa huomasinkin jotain positiivista; Vaikka 2 viimeistä viikkoa onkin mennyt ihan puihin niin on sinne käsiin ehtinyt kahdeksassa viikossa jotain livahtaakin!

Pitää kuitenkin muistaa, ettei tuo habandeerus ns. "levossa" (harmi vaan) tuolta näytä ja harvemmin sitä tulee missään pullisteltua (muualla kuin näköjään blogissa ;)

 Tekemistä siis vielä piisaa, mutta sehän tässä onkin ideana - ei kai sitä koskaan ole "valmis" :)

P.S.

Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut -valokuvanäyttely on vielä pari päivää nähtävillä Helsingin Rautatieaseman postihallissa. Käykää katsomassa ja käykää jättämässä palautetta näyttelystä Siskojen Facebook -sivulle. <3

Kiitos tuestanne <3

AINIIN - ensi viikolla on IHKA ensimmäinen vuosikontrolli - IIK! 

Valitusvaroitus!

Krääh - torstai lähenee hitaasti ja epävarmasti. Tutkimustulokset pyörivät mielessäni "kaiken aikaa". Maltti on valttia, sanoisi joku viisas tässä kohtaa - niin hemmetin vaikeaa toteuttaa vain!

Pelkään valtavasti, että jotain on löytynyt, ikäänkuin saisin diagnoosin uudelleen. Ja jos jotain löytyy, kuinka paljon enemmän tulen pelkäämään tulevaisuudessa? 

Olen mielestäni aina ollut sellainen "hetkessä eläjä" ja siirtänyt murheita niihin hetkiin, kun ne todella ovat ajankohtaisia, mutta nyt tunteet sotivat omaa ajatusmaailmaa vastaan. Ei tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä!

No nyt työnnetään väkisin pelkotiloja sivuun ja siirrytään vähemmän syöpää käsitteleviin aiheisiin.

Sain tänään vinkin mahtavasta blogista, jossa on treenielämään sopivia reseptejä. Päätin kokeilla välittömästi tätä upean näköistä herkkua iltapalaksi:

http://thegoodmorning.indiedays.com/2013/02/14/suklaakakku-mikrossa/

Miten musta jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei tää nyt ihan menny niinku strömsössä tämäkään kokeilu...

NOH -pääasia lienee, että se pysyi kasassa ja maistui hyvältä <3

torttu

Hiusten kanssa on nyt joka aamu käyty tiukkaakin tiukemmat valtataistelut!

 Aivan käsittämättömän järkyttävä välivaihe taas menossa! Eritoten aamuisin muistutan Hannu Karpon karvalakkia. 

Toisaalta tekisi mieli värjätä ja leikkauttaa tämä johonkin järkevään muotoon, mutta koska haluan tätä kuitenkin kasvattaa, niin välivaihe tulisi aina vaan uudelleen ja uudelleen vastaan - värjäyskierteestä puhumattakaan. Pakko se on nyt vain kestää ja toivoa parasta! Mieskin yrittää lohdutella että "hyvä se on" :D Pelkää raukka varmaan, että kiukuspäissäni menen ja vedän taas kaljun ;)

voe hiusset!

Hyvää yötä höpöntit <3

Akkujen latailua!

Sanoinkuvaamattoman upea mökkiviikonloppu takana "Siskojen" seurassa <3

Nyt voi sanoa, että onpahan taas ladattu henkisiä akkuja arkea varten! Kahden kuukauden tipattomuuskin päättyi perjantain "pinkkiin päivään" kun vertaisten kanssa kippisteltiin niin iloisissa kuin surullisissakin tunnelmissa <3

Pink

Torstaina oli Herceptin -tiputus ja kävin samalla hoitamassa "kunniatehtäväni" josta aiemmin mainitsin. Vein Leena Yliportimon lahjoittaman "Rakkaus on pyöreä" -runokirjan Meilahden Syöpätautienklinikan laboratorion odotustilaan, jossa siihen voi labrajonossa perehtyä.

Tämä runokirja on samaan aikaan koskettava sekä hauska ja voin äärimmäisen lämpimästi suositella ihan jokaiselle <3

Leena Yliportimo - Rakkaus on pyöreä

Käykää myös tykkäämässä Facebook -sivusta Rakkaus on pyöreä <3

Ja sitten elämäntaparemontti -aiheisiin!

Voin sanoa, että omalta osaltani "pikkuhiljaa siirtyminen pysyvämpään ruokavalioon" ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Edelliset 1,5 viikkoa on mennyt sekä ylä-, että alamäkeä mitä ruokiin tulee. Treenejäkään ei ole ollut ainuttakaan! 

En kuitenkaan ole ottanut tästä mitään paineita, vaan olen suonut itselleni tällaisen mukavan pienen lepojakson, ennen uutta treenikautta. Torstaina on vihdoin tapaaminen PT:n kanssa ja sitten alkaakin uusi (tiukka) nousu kohti suurempia lihaksia ;)

Lenkkejä ei sentään ole tämän lepojaksonkaan aikana unohdettu, sillä Kina pitää kyllä huolen, ettei emäntä ihan pääse rapistumaan.

Voi syksy ja ihanan kirpakat aamulenkit<3

Syksy <3

Pipon sanoma ei ole unohtunut vaikka lepoa on riittänyt

Nauttikaa nauttikaa ja nauttikaa näistä aurinkoisista keleistä vielä kun niitä piisaa <3

P.S. Olettehan muistaneet käydä kurkistamassa valokuvanäyttelymme Helsingin rautatieasemalla? Jos olette, niin KOMMENTTEJA KOMMENTTEJA KOMMENTTEJA! Haluan kuulla kokonaisuudesta; Mitä ajatuksia näyttely herätti? <3

Kiitos!

Pelkoa ja paniikkia....!!

Tänään on tärkeä päivä! 

Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun vapisin päivystyksessä kuulemassa syöpädiagnoosin. Luulin kuolevani siihen paikkaan, mutta tässä sitä ollaan ja porskutetaan yhä vain. Olen niin onnellinen ja niin liikuttunut. En olisi näin voimissani, jos minulla ei olisi tätä suurta tukea ympärilläni. Kiitos siis perhe, rakkaat ystävät, läheiset ja te tuntemattomatkin tukijat <3 

Nyt vain odottelemaan vuosipäiviä lisää.... Mitä enemmän - sen parempi!

Tähän päivään sisältyi myös ilon ja liikutuksen lisäksi kauhunsekaisiakin tunteita. Menin ja soitin JÄLLEEN kerran HUS:n genetiikan yksikköön geenitutkimustuloksistani. Kuin ihmeen kaupalla - TULOKSENI OVAT VALMIIT! Hoitaja sanoi, ettei hän vastauksia siitä näe (niin varmaan!) mutta minulle on aika varattuna ensi viikon torstaille. PANIIKKI!

Mitä sieltä on löytynyt? Onko sieltä löytynyt mitään? Mitä sitten jos on löytynyt?? VIIKKO.... viikko viikko.... Tuntuu ikuisuudelta!

Ei auta kuin rauhoittua ja toivoa parasta - mitä ikinä se sitten onkin. Sitähän sanotaan että "tunne vihollisesi"..... Mitä jos en halua tuntea?

Pelottaa...

Huomenna on taas Herceptin -tiputuspäivä ja olen saanut kunniatehtävän!

Upean  "Rakkaus on pyöreä" -runokirjan upea kirjoittaja lähetti minulle yhden kirjan lahjoitettavaksi Syöpäklinikalle ja huomenna tiputukseen mennessäni vien kirjan mukanani sinne muiden syöpäpotilaiden iloksi <3

Itse sain kyseisen kirjan ystävältäni ja voin lämpimästi suositella sitä ihan jokaiselle. Hankkikaa ja lukekaa niin tiedätte mistä nämä hyvät fiilikset kumpuavat <3

Nyt olen todella väsynyt ja valmis nukkumaan. Hyvää yötä <3