Voi upea syksy <3
Olin aamulla viemässä poikaani päiväkotiin, kun törmäsin tähän upeaan näkyyn. Olin jo myöhässä töistä, mutta oli vain pakko pysähtyä ihastelemaan edes pieneksi hetkeksi tätä ihanaa, värikästä puuta.
Kuten olen sanonut, tämä syöpävuosi on mennyt erittäin vikkelään, vaikka sytojen aikaan se ei siltä tuntunutkaan. Vuodenajat vain hujahtavat ohi kun töhötämme arkeamme nenä kiinni kellossa.
Ystäväni, joka sairautensa vuoksi ei kykene liikkumaan omin avuin, opetti minulle hetki sitten jotain todella tärkeää; Pysähdy ja nauti.
Pysähtykää ja nauttikaa pienistä asioista. Eri vuodenaikojen upeista maisemista, tuoksuista ja tuulenvireistä.
Lopetetaan narina siitä, mitä meillä ei ole ja arvostetaan sitä mitä on. Siinäpä haastetta kerrakseen!
Onnea on pienet asiat.... <3
Huomenna päästään taas totuuksien äärelle kun koittaa ensimmäinen vuosikontrolli. Eihän siitä ole kauaakaan kun kummallisten kipujen takia makoilin samalla ultrapöydällä, mutta koska syöpä tiedettävästi on katala pirulainen, ei se katso aikaa eikä paikkaa saapuessaan uudelleen. Siinä syy, miksi tällaiset hetket vain saavat jännityksen kohoamaan.
Nyt pääsen ultran lisäksi myös mammografiaan, joka kuulunee vuosikontrolleihini.
Tietysti olen asennoitunut vain ja ainoastaan siihen, että kyseessä on "rutiinitarkastus" joka hoidetaan alta pois ja sitten jatketaan kuten tähänkin asti (kuitenkin ilman syöpää kiitos) - iloisin mielin! <3
Huomenna sitten ENSIMMÄISEN vuosikontrollin ajatuksia lisää <3 IIK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti