Tänään on tärkeä päivä!
Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun vapisin päivystyksessä kuulemassa syöpädiagnoosin. Luulin kuolevani siihen paikkaan, mutta tässä sitä ollaan ja porskutetaan yhä vain. Olen niin onnellinen ja niin liikuttunut. En olisi näin voimissani, jos minulla ei olisi tätä suurta tukea ympärilläni. Kiitos siis perhe, rakkaat ystävät, läheiset ja te tuntemattomatkin tukijat <3
Nyt vain odottelemaan vuosipäiviä lisää.... Mitä enemmän - sen parempi!
Tähän päivään sisältyi myös ilon ja liikutuksen lisäksi kauhunsekaisiakin tunteita. Menin ja soitin JÄLLEEN kerran HUS:n genetiikan yksikköön geenitutkimustuloksistani. Kuin ihmeen kaupalla - TULOKSENI OVAT VALMIIT! Hoitaja sanoi, ettei hän vastauksia siitä näe (niin varmaan!) mutta minulle on aika varattuna ensi viikon torstaille. PANIIKKI!
Mitä sieltä on löytynyt? Onko sieltä löytynyt mitään? Mitä sitten jos on löytynyt?? VIIKKO.... viikko viikko.... Tuntuu ikuisuudelta!
Ei auta kuin rauhoittua ja toivoa parasta - mitä ikinä se sitten onkin. Sitähän sanotaan että "tunne vihollisesi"..... Mitä jos en halua tuntea?
Pelottaa...
Huomenna on taas Herceptin -tiputuspäivä ja olen saanut kunniatehtävän!
Upean "Rakkaus on pyöreä" -runokirjan upea kirjoittaja lähetti minulle yhden kirjan lahjoitettavaksi Syöpäklinikalle ja huomenna tiputukseen mennessäni vien kirjan mukanani sinne muiden syöpäpotilaiden iloksi <3
Itse sain kyseisen kirjan ystävältäni ja voin lämpimästi suositella sitä ihan jokaiselle. Hankkikaa ja lukekaa niin tiedätte mistä nämä hyvät fiilikset kumpuavat <3
Nyt olen todella väsynyt ja valmis nukkumaan. Hyvää yötä <3
Yleensä terveystietoja ei suositella annettavaksi puhelimitse, olivat ne negatiivisia tai positiivisia. Koskaan ei tiedä miten ihminen reagoi. Näin meille opetettiin aids-tukikeskuksen vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksessa. Varsinkin jos ihminen odottaa vastauksia paniikissa. Että laskeudu alas sieltä seinältä ja hanki vaikka puruluita että mööpeleitten jalat varjeltuvat.. :D
VastaaPoistaTotta tämäkin, joskus järki ja tunteet eivät näytä kulkevan samassa päässä yhtä aikaa ;)
PoistaKyllä hoitajat tulokset näkevät, mutta eivät saa kertoa....eivät kenellekkään, eivätkä minkäänlaisia uutisia. Joten ole huoleti...:)
VastaaPoistaNäin olen nyt ymmärtänyt - ei sitä aina vaan loppuun asti ajattele :(
PoistaHoitajilla ei ole valtuuksia kertoa potilaille tuloksia, se on hoitavan lääkärin tehtävä. Voisihan käydä myös niin, että hoitaja ei ymmärrä tehtyjen kokeiden päälle mitään ja tulkitsee ne väärin. Lääkäri on vastuussa potilaan hoidosta, vaikka varmaan hullulta välillä tuntuukin, kun hoitajathan ne hoitaa :D Taas puhelin on tietoturva-asioiden takia huono väline...:( Mutta voimia sinulle, viikko on yhtä lyhyt tai pitkä kun kaikki muutkin viikot! Mutta mikä siinä on, että odottaessa se aika pysähtyy:)
VastaaPoistaOlet myöskin sinä oikeassa - järki ei pelaa kun tunteet vie voiton ;)
PoistaJänskiä aikoja :) tsemppiä!
VastaaPoistaToi on sairaalakohtaista miten mistäkin ilmoittavat.Olen asunut monella paikkakunnalla ja käytännöt tuntuvat vaihtelevan kovastikin.Paras on mun mielestä se jos pääsee paikanpäälle ihan kasvotusten lääkärin kanssa juttelemaan ja kyselemään oli uutiset sit hyviä tai huonoja.Nykyisessä sairaanhoitopiirissäni tuntuu olevan tapana ilmoittaa lähes kaikki kirjeitse.Siinä sitten tavaat sairaalalatinaa ja soittelet perään että mitäs tää nyt taas tarkoittaa.Lääkäriä näkee käytännössä vaan silloin kun on jotain toimenpidettä tai sellasen suunnittelua.Edellisellä paikkakunnalla hoitaja aina soitteli ,ei pystyny kertomaan mitään,mutta ilmoitteli että sulle on varattu aika lääkärille.Silloin aina tiesi että huonoja uutisia on tulossa.Hyvät uutiset sai puhelimessa,joko lääkäriltä tai hoitajalta (nehän ei usein vaatinu mitään selittelyjä).Yleensä klinikoilla on selvät käytännöt,mitä saa kertoa hoitaja ja mikä kuuluu aina lääkärille.Sellaista lakia ei ole olemassa että hoitaja ei saa kertoa mitään,esim.normaaleja labratuloksia!
VastaaPoistaTodentotta, asiaa puhut! Itse vain jotenkin koen hirveän "vaivan" lähteä klinikalle asti kuulemaan tuloksen "ei mitään löytynyt, voit lähteä kotiin" ... kun saman voisi ilmoittaa puhelimitsekin :/
PoistaMinä olen ensimmäisellä kerralla kuullut puhelimitse syöpädiagnoosin ja valitettavasti myös toisella kerralla. Geenitutkimustuloksen kerrottiin sairaalassa.
VastaaPoistaOUH - syöpädiagnoosia EN haluaisi kuulla puhelimessa :( Harmi että sinun kohdallasi näin on käynyt... Tsemppiä ja kiitos kommentistasi <3
PoistaKyllä se suositus on, että ei anneta puhelimessa, ja vaikka ei lakia ehkä olekaan, pysyväisohjeet ja sairaalan omat säännöt voivat sen kieltää. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että lääkärit eivät ole vieläkään oppineet olemaan ihmisiä ihmisille, vaan hyvinkin dramaattiset uutiset töräytellään miten sattuu ja - kuten jo mainittua - puhelimitse.
VastaaPoistaEttä käytäntö ja teoria eivät kohtaa tässäkään.
Ja mikä nyt on normaali labratulos? Varmasti senkan ja Hb:n voi aika turvallisesti ilmoittaa, kilppariarvoista ja muista PVK:n arvoista puhumattakaan, mutta esim. hiv, syöpä ja muut vakavammat sairaudet vaativat hieman enemmän sulattelua ja ne olisi ehdottomasti kerrottava kasvotusten.
Itsekin sain puhelinajan syöpädiagnoosiani varten, mutta minulla se oli lähinnä varmistelua, tiesimme kaikki jo että sitä se on ja toisekseen olen itse terveydenhuollon piirissä työssä, joten suhtaudun ehkä aavistuksen asiallisemmin sairauksiin kuin ns maallikko.
Mutta käytäntöjä on siis monia..