Tavallinen Herceptin -päivä takana. Tein pienen poikkeuksen rutiiniin ja jätin osan esilääkkeistä ottamatta. Esilääkitys aiheuttaa koko päiväksi niin järjettömän väsymyksen ja tänään oli tiedossa PT -treenit, joten en tosiaankaan halunnut mennä treenaamaan puoliteholla. Sain siunauksen hoitajalta.
Syöpiksellä oli rauhallista ja uppouduinkin tiputuksen aikana lainaamaani kirjaan; Liza Marklund - Studio Sex.
Leppoisaa syöpispötkötystä |
Puolivälissä tiputusta väsymys kuitenkin voitti ja torkahdin loppuajaksi. Levänneenä oli sitten hyvä jatkaa kotiin - päiväunille. Väsymystä siis oli esilääkkeen poisjättämisestä huolimatta, mutta päikkäreiden jälkeen olin täysin terässä treenejä varten.
Kävimme PT:n kanssa aluksi mennyttä viikkoa hieman läpi; Kuinka minulla oli mennyt ruokavalion ja treenien kanssa. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua ravintoasioista. Keskityimme tänään puhumaan hyvien rasvojen tärkeydestä ja sainkin paljon uutta tietoa ja vinkkejä.
Kaloreita olen puputtanut n. 2000 - 2300 kcal / päivä ja mitä todennäköisimmin sekin on nyt liian vähän.
Kartoitamme ensi viikon aikana todellisen päiväkulutukseni, jotta saamme selville myös todellisen ruoantarpeeni massan kasvatusta varten.
Itse treeni oli TODELLA haastava. Kuten PT:kin mainitsi, yläkroppani lihakset painivat ihan eri sarjassa verrattuna alakroppaan. Olin todella kuvitellut, että yläkroppa olisi saanut jo ihan hyvän peruskunnon mutta BUHAH - voima ja koordinaatit olivat aivan hukassa.
Maasta se pienikin ponnistaa, joten maltti lienee valttia tässäkin asiassa. Niin ja tietenkin kova treeni - ei se lihas pelkällä maltilla kasva!
Olo on iloinen ja onnellinen koska havahduin eilen, että jäljellä on enää 3 hoitokertaa. KOLME kertaa, jonka jälkeen saan käteeni "terveen" paperit! En saata uskoa tätä! <3
Samalla se tulee tarkoittamaan blogini päättymistä. Ajatus tuntuu aika haikealta, mutta toisaalta on aika siirtyä eteenpäin. Olen miettinyt aloittavani mahdollisesti uuden blogin, joka käsittelisi elämäntapamuutostani (treenejä, ruokaa, elämää syövän jälkeen jne...) eli oikeastaan aika paljon samaa mitä nytkin, mutta syöpä saisi jäädä enemmän takaa-alalle. JES <3
Toivottavasti tiedätte, miten arvokasta kaikki tukenne on ollut. Tuntuu, etten osaa sitä edes oikein sanoiksi pukea, mutta toivon, että kiitollisuuteni välittyy sinne kuitenkin jotenkin.
Olen saanut teiltä valtavan paljon tukea, voimaa ja paljon ajateltavaa.
Kiitos <3
Tämä nyt ei ollut kuitenkaan vielä blogini päätös, vaan jatketaan höpöttelyä nyt sinne uuteenvuoteen asti. Nyyhkyttelen "hyvästit" vasta sitten ;) <3
Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille <3
Me tehtiin periaatepäätös mun PT:n kanssa ettei samalle päivälle Herceptiniä ja treeniä. Osittain juurikin H:n väsyttävästä vaikutuksesta. Aateltiin että rauhoitetaan aina se päivä.. :)
VastaaPoistaViisas päätös! Nää Herceptin hoidot tulee aina vaan jotenkin puun takaa, etten osaa järjestää niitä eri päiville näemmä :D
PoistaIhanaa että saat 'terveen' paperit! <3 :-)
VastaaPoistaHarmi kyllä jos lopetat kirjoittamisen kokonaan.. :-( On ollut hienoa seurata sinun matkaasi, mielestäni jatko-osa olisi paikallaan! ;-)
Kiitos Ramona <3 Voi olla, etten pysty lopettamaan kirjoittamista täysin, joten sitten uusi blogi lienee paikallaan. Ihana kuulla positiivista palautetta!
PoistaEhdottomasti kuulumisia haluaisin minäkin jatkossa lukea. On ollut hienoa olla mukana matkallasi, toki toivoen, että tällaista matkaa ei olisi sinun tarvinnut tehdä. Mutta kiitollinen olen siitä, että nyt olet tässä pisteessä - hoidot päättymässä, terveen paperit tulossa ja syöpäperkele piiskattuna! Paljon se sinulta vaati ja tissinkin vei, mutta mikä tärkeintä, olet ehjä ja elossa. Monessa liemessä keitetty ja kaikenmoisista mankeleista läpi vedetty, mutta niin vahva ja ehjä - näkyvistä ja näkymättömistä arvista huolimatta.
VastaaPoistaHuh, mitä paatosta, kun vauhtiin pääsin. Nyt olen hiljaa... :D
Voi hyvin! <3
Kata
Kiitos Kata <3 Todella todella kauniista sanoistasi!!
PoistaEikun vaan uutta blogia pystyyn :) tää on koetty ja eletty, eikä palata... soot terve.
VastaaPoista<3 Kiitos Tanja Marita!
PoistaHienoa, että saat hoitoputken päätökseen, vaikka kenenkään pienten lasten perheenäitien ei pitäisi tälläiseen tehosekoittimeen joutua. Olen seurannut useampaa nuoren äidin blogia ja saanut itse niistä voimaa hoitorumbani kestämiseen ajatellen, että kyllähän minäkin tämän kestän, jos nuo urheat nuoret perheenäiditkin tämän joutuvat läpikäymään. Ymmärrän, että aika siirtyä eteenpäin ja jättää syöpä taka-alalle ajatuksissa.
VastaaPoistaIhana kuulla, että olet saanut voimaa! Todella paljon tsemppiä omaan kamppailuusi. <3 !! Kiitos!
Poista