torstai 28. marraskuuta 2013

Pikavisiitti

Ihan ensiksi isot pahoittelut, että kirjoitustauko on venynyt luvattoman pitkäksi. Kaikenlaista on ehtinyt elämässä viikon aikana tapahtumaan, mutta niitä en toistaiseksi ala tässä availemaan... 
Tästä johtuen pää ei ole oikein toiminut tämän blogin "hyväksi" joten päätin pitää pienen kirjoitustauon.

Täsmällinen ruokavalio ja treenit ovat olleet myös tauolla, joten niistäkään ei ole mitään uutta kirjoitettavaa. Ainoa "uutinen" lienee -3 kg painonpudotus - ei hyvä.

Sen sijaan fiilistelen aivan valtavasti viikon päästä koittavasta TOKAVIKASTA Herceptin -hoidosta. Uskomatonta, miten lähellä maalia jo olen. Lähellä lähes normaalia tervettä elämää <3
Tässä jos jossain on siis aihetta iloon! <3

Täten siis tulin ilmoittamaan, että kirjoitustauko tulee venymään nyt vielä lisää, sillä pää on aika tyhjä kaikista ajatuksista.
Kuten aiemminkin olen sanonut - "näillä mennään mitä on annettu" <3

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Heikko ihmismieli.

Hiiohoi - kävinpäs tänään pyytämässä toisen optikon mielipiteen näköhäikkään. Uskomantonta mutta totta, hänen kantansa oli tismalleen sama kuin silmälääkärin: "Pientä hajataittoa, mutta en sinuna ottaisi laseja vielä tässä vaiheessa" :) Kerrankin optikko, joka ei ollut kiinnostunut vain lompakostani!

Puhuttiin paljon mm. silmien väsymisestä konttorityössä. Koska työskentelen kahden näytön äärellä koko päivän, on se silmille varmasti aika raskasta hommaa. Eikä asiaa helpota se, että palaan tähän kotipäätteelle vielä illalla uudelleen. Kosteustippoja ja taukoja näyttöruudusta niin pitäisi alkaa "lyyti taas kirjoittamaan."
Näillä mennään <3

Tänään piti olla salipäivä, mutta yhden "CheatMealin" jälkeen vaihdoin sen kävelylenkkiin. Ihmismieli oli äärimmäisen heikko astellessani perheen kanssa paikalliseen pizzeriaan. Lautasella köllötti porsaanleike sienikastikkeella ja ranskalaisilla - ja morkkis tuli ennen kuin ehdin palaakaan syödä. Söin silti.

Huomenna koittaa PT treenit ja ruoska viuhuu. Odotan ERITTÄIN innolla!
<3
Lähde googlen kuvahaku
Tuli äidin kanssa pari päivää sitten puhetta "jatkosta ilman syöpää" ja totesinkin äidille, että vaikka kuinka haluan uskoa, että oma syöpätaipaleeni oli nyt tässä, niin jotenkin silti jossain alitajunnassa jyllää pelko siitä, että on vain ajan kysymys koska se palaa. On jotenkin epätodellista ajatella, ettei syöpä saapuisi uudestaan.... Niin jumalattoman katala vihulainen se on.
Nämä ajatukset ovat kuitenkin onneksi vain hetkellisiä pelkoja ja menevät ohi kun kaivan taas esiin normaalin positiivisen asenteeni ... (ja salihousut ;)
Syöpä ei palaa. Piste. 
En halua, en saa, enkä aio uskoa niin. NIH <3

Hymy kerätty siis takaisin pärstään ja hyvillä mielin taas nukkumaan! <3
Hyvää yötä!

P.S. Lipputangolliset - muistittehan liputtaa tänään Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi <3

tiistai 19. marraskuuta 2013

Riks Raks ja onnistuneet treenit!

Hieronnassa käyty ja TAIVAS miten helpottava kokemus!
En ole kärsinyt minkäänlaisista kivuista, mutta jäykkyyttä on kyllä ollut selvästi havaittavissa. Yläkropan suuren puolieron takia hakeuduin kuitenkin fysioterapeutille, jotta josko hänellä olisi jokin apu asiaan.
Todellisuudessa yksikään fysioterapeutti ei voi muuttaa sitä faktaa, että oikea käteni nyt vain on päässyt heikompaan kuntoon - siihen vaikutan vain minä itse.

JOKATAPAUKSESSA....
Ihan ensiksi vastaanotolla selvisi, että seison pikkusen venkurallaan. Asento lähtee vikaan lantion kohdilta. Tässä on siis korjattavaa.
Ei muuta kuin muija "laverille", naama "reikään" ja selkärangan kimppuun - enpä ole IKÄNÄ kuullut niin vastenmielisiä runksahduksia kuin eilen. RIKS RAKS sanoi selkäranka kun fysioterapeutti paineli rankaa auki. HUHHUH!

Tämän jälkeen käytiin huolellisesti koko yläkroppa läpi ja kartoitettiin hieman alakropan tilannetta. Otin uuden ajan alakropalle parin viikon päähän. Sen jälkeen pidän sitten taukoa, jottei mahdolliset syöpäsolujämät innostu "uuteen nousuun". Sitä tässä ei tosiaankaan haluta!

Kaikenkaikkiaan erittäin miellyttävä kokemus! <3

Eilinen päivä olikin sitten lepopäivä, mutta tänään ei sopinut enää laiskotella. Kotiuduin juuri äsken iltasalilta ja voi että oli KERRANKIN oikein kunnolla onnistunut treeni "yksin" (=ilman PT:tä). Jostain syystä treeni kulki erittäin hyvin eikä minulle HYVIN tyypillisiä "luovutuksia (kirosanoin)" päässyt tapahtumaan. JES!

Ja mitä iltatreeniin tulee, niin paras aika lienee näemmä klo 20.00 jälkeen, jolloin salilla vallitsee totaalinen treenirauha.
<3

Ruokavalio sujuu muuten ihan kivasti, mutta monestikaan en millään muista laittaa edellisenä iltana seuraavan päivän aterioita valmiiksi. Tämä tarkoittaa aamulla järjetöntä kiirettä ja hirveää ruokasoveltamista pitkin päivää. Hyvin olen tähän asti selvinnyt mutta vielä paremmin selviäisin jos todella saisin kaikki etukäteen laitettua. 
Aamupalan nauttiminen on "pitkä prosessi" mutta se ei haittaakkaan kun menen vasta klo 10.00 joka aamu töihin niin saan työstää aamupalaani ihan rauhassa.

Kuvassa aika tyypillinen aamupalani:
 Puuroa, vehnäleseitä, maitorahkaa, marjoja, Cocovi:n Marjaisa - jauhetta, Cashew -pähkinöitä ja kuvasta poiketen C-vitamiinipore. Joskus saatan heittäytyä oikein villiksi ja keittää vielä kananmunan.


Aluksi tämän aamupalan syöminen oli minulle valtavan haasteen takana, koska olin tottunut syömään aamuisin korkeintaan yhden leipäviipaleen. Nyt tämänkokoinen aamupala menee kyllä alas helposti, mutta nautin sen silti "maltilla". Tästä aamupalasta kuitenkin jo 2-3 tunnin kuluttua syön seuraavan ateriani :)
Voin sanoa, että syötyä tulee päivän aikana melkoisesti.
NAM <3

Sitten vielä tähän NÄKÖasiaan - ongelmat on ja pysyy. Sain vinkin, että kuivat silmät voivat myös aiheuttaa tällaista "näköhäiriötä" ja otinkin "vinkistä vaarin" ja hommasin tipat. Tippoja on nyt tiputeltu - tuloksetta.
Vaihdoimme kotona myös järjestystä ja telkkari siirtyi hieman aiempaa kauemmaksi. Nyt ongelmaksi on tullut myös tekstityksen "sameus" ja tietyistä kanavapalveluista en pysty erottamaan esimerkiksi leffojen nimiä (kun taas mieheni pystyy ne erottamaan). 
Harkitsen nyt vakavasti vielä toisen optikon mielipidettä asiaan. Joku tolkkuhan tähän on saatava?
Takaraivossa vaan kaikuu silmälääkärin vähättelevät sanat hajataitostani....

Vai pitääkö kosteuttavia tippoja käyttää pidemmän aikaa, jotta alkavat vaikuttaa? Tästä kuulisin mieluusti kommentteja jos jollain on tietoa :)


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tunnemyllerrystä ja blogipohdintaa!

Torstain Herceptin meni tavalliseen tapaan - sutjakkaasti ja rennosti pötkötellen. JÄLJELLE JÄI ENÄÄ KAKSI HOITOKERTAA!!!

Ota Banaani
Samaisena iltana olikin sitten taas PT tapaaminen ja sain yläkropalle uuden ohjelman. Nyt treenit jakautuvat neljään eri osaan, joten tulen tekemään jokaisen ohjelman kerran viikossa = neljä treeniä viikossa.
Olen todella innoissani uudesta ohjelmasta joka ei tosiaankaan käy tylsäksi! :)

Huomenna on aika hierojalle (joka kylläkin myös fysioterapeutti) ja tarkoitus olisi hieman avata lihasjumeja. Monethan sanovat, ettei syövän sairastaneen henkilön tulisi käydä hieronnassa, koska mahdolliset syöpäsolut saattaisivat taas aktivoitua ja lähteä liikkeelle. Itse kuitenkin koen, että hieronta on jopa välttämätöntä aktiiviselle salipirkolle - syöpää tai ei.
Mitenkään tiheästi en aio hieronnassa käydä näiden suositusten johdosta, mutta kerta hierontaa silloin tällöin tuskin pajauttaa minulle uutta syöpää kehiin.
Muussa tapauksessa on syöpämuijakin pelkkää jumia vaan, jotta ei sekään kovin järkevältä kuulosta.

Tänään autolla posottaessani mieleni valtasi järjetön tunnemyllerrys. En tiedä, laukaisiko jokin biisi sen, vai mistä se tunne mieleeni ilmestyi, mutta siinä ajellessani purskahdin vain onnelliseen itkuun. 
Aivan mieletön helpotuksen tunne, kun yhtäkkiä sisäistin hoitojen loppuvan ihan pian. Reilu kuukausi ja saan terveen paperit kouraan.
Mieletön fiilis tajuta, että olen tässä elossa - voimissani, keskellä ihan tavallista elämää. <3

Blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina paljon mielessäni. Kuten aiemminkin olen sanonut, aion päättää tämän blogin kirjoittamisen hoitojen päättymiseen.
 Olen kuitenkin pohtinut kirjoittamisen jatkamista ja tullutkin siihen tulokseen, etten taida pystyä enää lopettamaan. Niin terapeuttista ja ihanaa tämä on!
Aion aloittaa uuden blogin hoitojen päättymisen jälkeen, mutta kerron asiasta lisää sitten vuoden vaihteessa.

Ihana tunne tietää, että tämä ajanjakso elämässäni on kohta vain hurja muisto. <3

Upea marraskuu <3
Nyt ei muuta kuin onnellista pikkujouluaikaa. Tonttuilkaa maltillisesti ;)

T. Poromuija

torstai 14. marraskuuta 2013

Oikea löytöjen löytö!

Mihin nämä päivät oikein katoaa, kun tuntuu että justiinsa kirjoitin ja kuitenkin kirjoitustauko venyi useampaan päivään? PÖH!

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään elämää mullistavaa. Päivät on koostuneet normaalista arjesta töiden, perheen ja treenien äärellä.
Tiistaina kävin tekemässä jalkatreenin ja nyt voi kyllä sanoa että perille meni. Jalat on yhä jumissa ja mieli on tietysti hyvä kun treeni tuntuu.
Tänään koittaa taas PT tapaaminen ja ymmärsin, että yläkroppa jaetaan nyt kolmeen osaan, jotta saadaan jonkinsortin voimaa lisättyä tähän muuten niin heikkoon yläkroppaan. Jännityksellä ja innolla odottaen....

Tänään on myös HERCEPTIN päivä ja tämän hoitokerran jälkeen jäljelle jää enää KAKSI hoitoa <3 JIPPIJAIJEEEEEEE ja SUPUPPIDUU! <3

Ja nyt mullistavia uutisia "ruokapuolelta" <3
Laitoin tänään testaukseen tämän Cocovin kookosöljyn ja mieleni valtasi vain sana HALLELUJA <3


Miksei kukaan ole koskaan aikaisemmin kertonut tällaisesta monikäyttöisestä ihanuudesta?
Tiesittekö, että tätä voi laittaa ruoan lisäksi myös ihoon ja hiuksiin?
Kokeilin tätä tänään suihkun jälkeen jalkoihini ja voi taivas että jää ihanan pehmeä tunne iholle, miellyttävällä kookoksen tuoksulla höystettynä <3 Ja miten normaalisti niin kuivat jalkani kiiltääkään!
Ainoa miinuspuoli on perässä kulkeva koira, joka yrittää lipsuttaa jalkojani... Enkä ihmettele!!


Lämpimästi siis suosittelen kaikille! Googlaamalla sanan "kookosöljy" käyttötapoja löytyy PALJON!

Tämä tulee jäämään päivittäiseen elämääni, joten tästä lähtien haistun sitten kookokselta - jottas tiedätte!
<3

Raakasuklaan valmistus on nyt hieman viivästynyt, kun tuntuu että jokainen ilta on niin julmetun kiireinen. Makeannälkä kuitenkin nostaa jo sen verran rankasti päätään, että kauaa en voi enää siirtää kyseistä tapahtumaa. Kirjoittelen siis pian myös raakasuklaanvalmistuksen merkeissä.
 <3

No nyt on jaeltu sydämiä melko rutkasti tämän kirjoituksen aikana, mutta kertokoot se hyvästä fiiliksestä joka mielessä vallitsee. Moon kuulkaa aika onnellinen - ja onnekas noin niinkun elämässä yleensä!
Näillä mennään mitä on annettu <3

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Iskänpäivää ja vähän arkihöpinää!

Ihan ensiksi haluan toivottaa jokaiselle isälle uskomattoman onnellista isänpäivää!
Spesiaaliterveiset omalleni <3

Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut kasvaa hyvin tasapainoisessa ja rakastavassa kodissa. 
Lapsuudesta on niin paljon ihania muistoja siitä, miten iskä otti meitä lapsia mukaan niin moneen juttuun.
Naurettiin yhdessä Eddie Murphyn leffoille, katsottiin lätkämatseja HIFK:iä kannustaen ja räkätettiin vedet silmissä Kummelin vitseille.
En minä ymmärtänyt jääkiekosta hevon humppaa - Kummelista puhumattakaan, mutta olin niin innoissani iskän kanssa vietetystä ajasta ja yhteisestä fiiliksestä ettei sillä ollut mitään merkitystä.
Iskä happy = minä happy <3

Yhteiset muistot eivät suinkaan rajoitu vain TV:n ääreen vaan teimme yhdessä paljon paljon muutakin hauskaa ja nyt itse äitinä pakko vain ihmetellä, että miten ihmeessä iskällä riitti malttia ottaa minua ja sisaruksiani aina joka juttuun mukaan?? Lenkilläkin mennä jolkotin hidasteena - iskää se ei haitannut (tai ainakaan se ei näkynyt) ;)

Iskäni on myös siitä äärimmäisen spesiaalitapaus, että hänellä on hyvin positiivinen elämänasenne noin niinkuin "mieheksi" ;) Hän on opettanut minulle, että kaikki asiat kääntyvät kyllä hyväksi ja ylimääräinen stressi on ihan turhaa. "Kaikki järjestyy" - on hänen yksi tavallisimpia neuvoja, joka pätee yhä niin moneen ongelmaan!
 Hymyä ei iskän vuosista ole puuttunut! <3

Kun sairastuin syöpään, iskän hymy hyytyi hetkellisesti. Yksi vaikeimmista hetkistä oli nähdä iskän tuska ja pelko. Onneksi pian pelko muuttui uskoksi ja lopulta taas hymyksi <3

Nyt siellä tietysti vedetään jo johtopäätöksiä, ettei äitini kuulunut näihin onnellisiin lapsuusmuistoihin, kun en häntä tässä maininnut, mutta se ei pidä paikkansa. Äitienpäivä on sitten erikseen - jos alkaisin nyt kertomaan onnellisia lapsuusmuistoja myös äidistä, niin tästä postauksesta tulisi laittoman pitkä ;)
Laitetaan tähän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi äidillekin terveiset:
Rakastan sua - kiitos loputtomasta ymmärryksestä <3

Ja sitten arkisempiin höpötyksiin...

Flunssa vihdoin selätetty ja ensimmäinen treeni suoritettu kevyemmällä teholla. Todella hyvä mieli, että pääsee taas normaaliin treeniarkeen kiinni.
Kävin torstaina tapaamassa pikaisesti PT:tä ja otettiin väliaika inbody -mittaus. + 2kg rasvaa eikä grammaakaan lisää lihasta! Tässä kohtaa malttamattomuus nosti päätään ja äärimmäinen turhautuminen valtasi mieleni. Hulluna olen huhkinut, eikä missään näy - (paitti rasvana persiissä) !!

Painonnousu oli odotettavissa, koska sitähän tässä ollaan vähän haettukin. En ihan syyttä suotta ole syönyt 2500 kcal päivässä. Turhahan se on mennä huhkimaan liian pienellä rasvaprosentilla jos meinaa lihasta kasvatella. 
Painonnoususta en siis suinkaan ole harmissani, vaan nimenomaan lihaskasvun jämähtämisestä!
Ei auta kuin kerätään hymy takaisin nassuun ja kohti uutta huomista! <3

Aloitin tänään (ja aika usein muutoinkin) aamuni puurolla sekä maitorahka-mansikka-mustikka -sössöllä. Otin tänään myös Cocovi:n Marjaisa -jauheen käyttöön ja lisäsin tuohon aamusössön sekaan.

Marjaisa
Marjathan on myös yksi loistava "luonnonlääke" - todellista superfoodia! Itse käytän kyllä marjoja ihan sellaisenaan ruokavaliossani, mutta päätin ottaa tämän myös vielä lisäksi käyttöön.

"Keräsimme yhteen purkkiin luonnon parhaat antioksidanttien lähteet - kotimaista mustikkaa, tyrniä ja marja-aroniaa, terästettynä gojimarjalla ja acailla. Mukana on myös "jumalten ruoka" eli raakakaakao, yksittäisenä ruoka-aineena eniten antioksidantteja ja yli 1200 vaikuttavaa ainesosaa.
Marjaisasta saat antioksidantteja, entsyymejä, flavonoideja ja vitamiineja elimistösi hyvinvointiin. Ei mitään keinotekoista - ei yhtään E-koodia, ei keinotekoisia makeutusaineita tai aromeja. Mitään raaka-ainetta ei ole lämpökäsitelty joten kaikki kehollesi arvokkaat vaikuttavat aineet ovat edelleen kehollesi käyttökelpoisessa muodossa"

Lähde: Cocovi

Huomenna suunnittelin tekeväni elämäni ensimmäistä kertaa raakasuklaata IHAN ITTE. Saas nähdä mitä siitäkin tulee <3

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Muistakkee hymyillä <3

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Postia postia postia!! :)

Tänään oli hieno päivä! Postiluukku kolahti ja Cocovilta tilaamani paketti saapui. Olo oli kuin pikkutytöllä jouluaamuna avatessani pakettia.
Hieman innostuin tilausta tehdessäni, mutta kun löysin NIIN paljon kaikkea varteenotettavaa ja tarpeellista - HUPS!

Cocovi herkkuja <3
Näillä jokaisella tuotteella on oma "funktio" osana tätä minun elämäntaparemonttia ja ajattelinkin, että voisin jatkossa hieman "esitellä" näitä uusia ystäviäni ja niiden tehtäviä sitä mukaa kun otan näitä käyttöön. Ihan en uskalla aloittaa kertarykäisyllä kaikkien käyttöä, jotta vatsa ei järkyty.
IIK - OLEN IHAN INTOA TÄYNNÄ!!

Tänään ajattelin aloittaa tuosta pika-pakurista <3

"Pakurikääpä on useilla varttuneilla lehtipuilla esiintyvä pikimusta lahottajasieni. Suomessa pakurista on keitetty sota-aikana korvikkeeksi ns. tikka-teetä".

Pakurillahan on ihan huikeat terveysvaikutukset sen antioksidanttien ansiosta ja "syöpäpiireissä" tätä on myös paljon suositeltu käytettäväksi niin sanottuna "luonnon syöpälääkkeenä." Näihin uskoo ken haluaa ja minä lukeudun näihin jotka haluavat :) <3 

Kuka olet?
Tästä se siis lähtee! :)

Jotain muutakin jännittävää postiluukusta tänään kolahti ja se oli aika Töölön sairaalaan plastiikkakirurgin juttusille terveen rinnan poistoa varten. Jotenkin ensimmäinen tunne oli hirvittävä jännitys, vaikka kirjeen saapuminen olikin täysin tiedossa - tätähän tässä on odotettu!

Tapaaminen on "vasta" (jo) helmikuussa, joten aikaa valmistautua on kuitenkin rutkasti. Siihen mennessä pitäisi sitten tehdä lopullinen päätös rinnanpoistoon liittyvistä toimista - poistaakko koko räpylä vai tehdäkkö säästävä leikkaus (= rinta tyhjennetään ja tilalle laitetaan implantti).
Olen jo aika isosti kallistunut jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 
Näyttävästi mitä kauemmas syöpä menee, sitä avoimemmaki käyn vaihtoehdoille. Vielä on onneksi aikaa miettiä ja kirurgillakin on varmasti omat suosituksensa...

Nyt lähden pötköttelemään tuohon lattialle koiran viereen, joka on vielä hieman tokkurassa illan nukutuksesta. Kävimme tänään tarkastuttamassa Kinan silmien terveydentila, sekä kuvauttamassa lonkat. Priimaa näytti molemmissa <3

 Huisin mukavaa illanjatkoa kaikille <3

P.S. Herää kysymys, miksi ihmeessä joku on löytänyt blogiini käyttämällä hakusanoja: "Ilman pikkuhousuja auton kyydissä"
Tutkimattomat ovat googlen tiet...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ihana (syntinen) viikonloppu ja prilliongelmia :)

Nyt tuli kyllä laittoman pitkä kirjoitustauko, mutta ei auta kuin korjata tilanne pikimmiten!

Ihan ensiksikin uutinen silmäpuolelta; Voi olla, etten tarvitsekaan silmälaseja. 
Kyllä - olen itsekin aivan äimänä tästä tilanteesta!
Kävin siis optikon suosituksen mukaan silmälääkärillä, jossa silmien terveydentila tutkittiin ja samalla tsekattiin myös näkö (uudelleen). Silmälääkäri totesi, että hajataittoa kyllä löytyy, mutta hänen mielestään niin vähän, ettei laseille ole tarvetta!

No perkule - onhan se nyt selvää, että optikko haluaa myydä meikäläiselle lasit, mutta saako ne todella huijata tällaisessa tilanteessa vain myynnin takia?
Onhan sekin toki mahdollista, että masiinat on antaneet eri tuloksetkin, kun metodi näöntutkimukseen oli kummallakin taholla täysin eri, mutta että näin vikaan olisi tulokset menneet?

NOH - ongelmahan on nyt seuraavanlainen:

Työskentelen kahden näyttöpäätteen äärellä kaiket päivät ja hakeuduin nimenomaan optikolle, koska en mielestäni näe hyvin työskennellessäni. Teksti on ikäänkuin epäselvää vaihdellessani katsetta kahden ruudun välillä. 
Optikon kehoitus laseista kuulosti hyvältä, koska ajattelin saavani apua työskentelyyni. MUTTA sitten ilmestyy (mielestäni) luotettavampi taho - The Silmälääkäri, joka sanoo ettei lasit ole minun ratkaisuni tähän asiaan, muttei osannut ottaa kantaa sen enempää tähän näköongelmaani, vaan kirjoitti laskun ja toivotti hyvät jatkot.
Herää siis kysymys, että MITÄ HELV***IÄ nyt?
Noh - tätä täytyy nyt pohtia....

Torstaina oli PT - tapaaminen ja vuorossa oli yläkropan extratreeni. Ei tehty siis perus yläkroppaohjelmaa vaan PT olikin laatinut jotain ihan muuta - superjärkyttäväextraSAIRAS supersarjatreeni. UGH!
Tuli kyllä todettua, ettei meikäläisellä ole yläkropassa voimaa nimeksikään ja pisteenä i:n päälle aivan valtava puoliero. Leikatun puolen käsi on aivan onneton ja vasen jumppaa tuplasti paremmin. Tästä on noustava - ja pian!

Viikonloppu olikin sitten jotain ihan muuta kuin treeniä....

Peli-ilta
Pelasimme ja herkuttelimme lasten kanssa, kuten meillä on perjantaisin tapana tehdä. Tällä kertaa herkuttelu jäi kuitenkin päälle, sillä lauantaina koitti siskoni tuparit...

Sinä olet minun siiskoniiiii....
Näin lupaavasti se alkoi - pikkudrinkeillä, mutta siihen se juomispuoli melkein sitten taas jäikin. Kahden siiderin jälkeen ei enää maistunutkaan ja siirryin veteen. On se kyllä jännä juttu miten tuo Kuningas Alkoholi ei enää vain uppoa. 
Siitä tulee itseasiassa aika kiva fiilis - siis nimenomaan juomattomuudesta! Siitä tunteesta, kun hoksaan miten hauska ilta voi olla vesiselvänäkin!

Taivas
Tänään on palattu ruokaruotuun ja nautin juuri äsken yhden lemppari-iltapaloistani <3

NAMM!
Kuten kuvasta näkyy, annos sisältää:

Jääsalaatti
Kurkku
Kirsikkatomaatti
Viinirypäle
 Feta (3 % Valkosipuli - Basilika)
Raejuusto
Paahdettu pinjansiemen

Olin ajatellut mennä tänään treenaamaan, mutta kuinka ollakkaan ystävämme Flunssa saapui täysin odottamatta kylään. Täällä sitä nyt kökötetään villasukat jalassa peiton alla ja tankataan vitamiineja kitusiin.
Harmillista, että nämä flunssat iskevät juuri silloin kun motivaatio tuppaa olemaan huipussaan. Ei siis auta kuin kohdata jälleen se tosiasia, että tässä on loppuelämä aikaa treenata - muutama päivä ei muuta mitään <3

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3