Torstai on LÄHES koittanut. Yksi (piiiitkä) yö enää...
Tuntemukset ovat yhä jännittyneet, eikä edelleenkään mitään käsitystä siitä, minkälaisia tuloksia sieltä edes odotan. Onneksi huomenna odotus "palkitaan" ja homma saatetaan toivottavasti johonkin - edes hetkelliseen päätökseen. Tai sitten se rumba vasta alkaa....
Fakta on kuitenkin se, ettei tätä syöpää saa koskaan "päätökseen". Ei tule elämässäni enää hetkeä, jolloin voisin huokaista ja todeta: "Olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä - nyt se on ohi!"
Ohi se ei ole enää koskaan....
Nyt oli kyllä jo sen verran synkkää tekstiä, että jatketaan vähän arkisempiin asioihin.
Huomenna on tiedossa myös positiivisestikin jännittävä päivä, koska tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Edellinen kerta menikin puihin oman kalenterisäätöni takia.
Huomenna saan siis uuden ruokavalion ja toivottavasti mahdollisimman pian myös uuden treeniohjelman.
Noudatin BC -valmennusta täsmällisesti kokonaista kahdeksan viikkoa, mutta tästä kahdesta viimeisestä epäonnistuneesta (=lepo)viikosta ei voida sanoa samaa. Otin tänään kuitenkin kuvaa tarkoituksena näyttää BC -typsyille uusia adidaksen pöksyjäni, kunnes kuvaa ottaessa huomasinkin jotain positiivista; Vaikka 2 viimeistä viikkoa onkin mennyt ihan puihin niin on sinne käsiin ehtinyt kahdeksassa viikossa jotain livahtaakin!
 |
Pitää kuitenkin muistaa, ettei tuo habandeerus ns. "levossa" (harmi vaan) tuolta näytä ja harvemmin sitä tulee missään pullisteltua (muualla kuin näköjään blogissa ;)
Tekemistä siis vielä piisaa, mutta sehän tässä onkin ideana - ei kai sitä koskaan ole "valmis" :)
P.S.
Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut -valokuvanäyttely on vielä pari päivää nähtävillä Helsingin Rautatieaseman postihallissa. Käykää katsomassa ja käykää jättämässä palautetta näyttelystä Siskojen Facebook -sivulle. <3
Kiitos tuestanne <3
AINIIN - ensi viikolla on IHKA ensimmäinen vuosikontrolli - IIK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti