torstai 15. marraskuuta 2012

Tutkimuksia ja hoitoja

Aloitin aamuni siskoni loistavalla suunnitelmalla - soitin jo tänään syöpikselle "unohtaen" että piti soittaa vasta perjantaina. Kätevää.
Ihana hoitaja sanoi soittavansa minulle hetken kuluttua takaisin kun on keskutellut ensin ylilääkärin kanssa tilanteestani. Puhelu tuli ja informaatiopläjäys oli valtava. Hoitaja pyysi, että lähtisin samantien tulemaan verikokeisiin ja sydänfilmiin syöpäklinikalle. Tarjoutui jopa hoitamaan poikaani tutkimusten ajan. Aivan uskomatonta palvelua.

Huomenna menen sitten levinneisyystutkimuksiin (apua) ja maanantaina tapaan ylilääkärin, joka kertoo myös kuvauksen tulokset (apua apua)

Nyt se pelko taas ilmaantui - kuin salama kirkkaalta taivaalta. 
Otin yhden itkuisen puhelun äidilleni: "Mä just tajusin, että jos mä saan maanantaina tietää että tää on levinnyt mä en voi enää parantua" 
Äitini vastasi "kannustavasti" myös itkun sekaisin tuntein "Noora mä tiedän....."
Kerrankin mulle sanotaan niin kuin asia on eikä sitä mitä luullaan että näissä tilanteissa haluan kuulla.

Pitää nyt kuitenkin yrittää muistaa että tutkimustulokset eivät ole vielä tulleet - kun ei tutkimuksia ole vielä tehtykään joten ehkä odotan virallista diagnoosia ennen omaa diagnoosiani :)

Lähdin tänään kuitenkin käymään ystäväni Maijan ja poikani kanssa syöpäklinikalla verikokeissa ja sydänfilmissä - kuten hoitaja oli kehoittanut. Olin juuri tänään sopivasti ilmoittanut pojan päiväkotiin että pidän pojan kotona loppuviikon. Maija siis lähti vahtimaan poikaa ja tukemaan minua <3
Korvaamatonta.
Oli aika hurja fiilis astua "Meilahden Syöpäklinikka" - kyltin koristamasta rakennuksesta sisään ensimmäistä kertaa.

Uskomattoman jännittävän ensi viikosta tekee maanantain tuloksien lisäksi se, että tiistaina alkaa ensimmäiset sytostaatit. On se jännä miten yllättävältä se voi tuntua vaikka oli täysin odotettavissa. Aivan kuin se olisi tullut täysin puun takaa.
Nyt sekin on aikataulutettu! APUA!

Ensi viikosta lähtien toivon siis ystävät rakkaat ymmärrystä sillä en välttämättä kykene suunnittelemaan tulevia  tekemisiä kovinkaan pitkälle etukäteen tai pahimmassa tapauksessa joudun perumaan jo sovittuja juttuja viime tingassa. 

Koittakaa saada selvää erittäin sekavasta kirjoituksesta.
Olette tärkeitä <3




6 kommenttia:

  1. Moikka :)
    Se tuntuu pahalle kun todellisuus lyö vasten kasvoja ja pahimmalla mahdollisella ravalla. Toisaalta mitä enemmän tutkitaan ja tiedetään, sitä paremmin voidaan iskeä takaisin. Nyt vaan koitat treenata ittees ja harjoittelet vasenta koukkua jotta olet valmmina iskemään täysillä kun pääset kehään.
    Vastassasi on paha vastustaja mutta rinnallasi on monta ystävää tappelemassa sitä vastaan.
    Tsemppiä ja haleja, terveisin Veikko

    VastaaPoista
  2. Voi noora, itkun sekaisin tuntein tätä saa lukea.. oot rohkee tyttö <3

    VastaaPoista
  3. Voi mun ihana ihana pikkusiskoni! <3 Mä olen täällä jo hanskat käsissä valmiina iskemään mukana!

    Laura

    VastaaPoista
  4. Kiitos te ihanat <3 Teidän avulla tässä jaksetaan :)

    VastaaPoista
  5. Voi mun pientä muruani ,yritä nyt saada nukutuksi ,että jaksat huomisen koitokset ,tsemppiä ja voimia kulta muru!! Terveisin mummo!

    VastaaPoista
  6. No huh! Jopas tuli vauhdilla sulle ohjelmaa.Sua ihan selvästi pidetään kiireellisenä tapauksena kun noin nopeasti ja puhelimessa sait ajat.Mutta parempi näin.Ei tarvii niin pitkään odottaa postin saapumista ja jännittää.Voimia jatkoon!

    VastaaPoista