maanantai 27. toukokuuta 2013

Turvallisesti kotona!

Olemme saapuneet sateiseen kotisuomeen ja vaikka lomat yleensä loppuvatkin aina omasta mielestä liian pian niin tämä viikko oli kyllä aivan riittävän pitkä siihen että pääsi täydelliseen rentoutustilaan ja kotiinkin oli taas kiva palata. 
Rodos oli aivan mieletön paikka ja erityisesti hotelli jossa majoituimme oli täydellinen. Kaikki toimi moitteetomasti, oli siistiä ja lapsille puuhaa. Me aikuiset saimme keskittyä lähinnä altaan vierellä pötköttelyyn :) <3
Ainoa odotukseni matkalta oli sen terapeuttisuus - että pääsisin unohtamaan nämä viimeaikaiset tapahtumat ja sen myötä rentoutumaan. Homma toteutui enemmän kuin hyvin. Ei kuulkaa tietoakaan syöpäpaholaisesta! Kaiken kruunasi hetki Rodoksen kaupungin uskomattomalla rannalla.... En ole IKINÄ kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Tässä yksi kuva kuvastamaan sitä ihanaa hetkeä:

Iiiiiihana meri!

Tämän rannan löytäminen oli parasta terapiaa ikinä. Tuuli oli valtava ja tuntui että se vei kaikki murheet mennessään - ja ne AALLOT <3 Juoksin vain onnellisena rantaa edes takas käsiä levitellen ja ilmaa nuuhkien - niin kliseisen kuulosta, mutta niin totta.
Monet sanovat että sairastuttuaan vakavasti "täytyy nähdä maailmaa". Itse olen aina ollut sitä mieltä että matkailu ei ole yksi niistä asioista joita haluaisin tehdä "viimeisenä" tai minkä tekemättömyyttä jäisin katumaan - tämän paikan löytäminen muutti kuitenkin kaiken. Tässä on paikka johon haluan palata jos huonot uutiset vielä joskus pukkaavat elämään.... <3 huhhuh! Ei tätä oikein voi sanoin kuvailla. 
Teille jo paljon matkanneille tämä on varmasti "vain tuulinen tavallinen ranta" mutta itse sain siitä kyllä jotain todella suurta irti :)
Tässä vielä "tunnelmaa" tyrskyjen keskeltä:

Veden voimaa!
Hienoa matkassa oli myös se, että tutustuimme toiseen suomalaiseen perheeseen jonka myötä sekä lapset että aikuiset saivat mieleistään seuraa. Oli todella mukava jakaa matkan fiiliksiä hyvässä seurassa ja uskon että tulemme olemaan yhteydessä jatkossakin :)

Paluumatka kotiin oli erittäin jännittävä tällaiselle lentopelkoiselle, sillä matka oli täynnä ukkosta ja turbulenssia. Eikä muuten tilannetta helpota lentoemännän toinen kuulutus turvavöistä: "Ja nyt ne turvavyöt kannattaa sitten OIKEASTI pistää kiinni". Suurin ahdistus syntyi kuitenkin pomppujen ja tärinän keskeltä ikkunasta, kun erehdyin näkemään välkkyvän taivaan.... HYIPS!
Kaikesta huolimatta hengissä selvittiin, yllättäen - ei tippunut Finnair vieläkään ;)

Menomatka oli hieman selkeämpi :)
Nyt on aika taas jatkaa laukkujen (loputonta) purkamista ja tulla kirjoittelemaan myöhemmin lisää.
Uusille lukijoille TERVETULOA ja KIITOS tuesta <3 Vanhoille lukijoille "vain" KIITOS tuesta <3
Oli ihanaa matkaltakin jakaa pari fiilistä Facebookin välityksellä ja huomata etten ole yksin!
<3

14 kommenttia:

  1. Hyvä, että matka oli onnistunut!
    Sinä ja koko perheesi olitte sen ansainneet♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Olet aina niin kannustava <3

      Poista
  2. Tervetuloa kotiin ja ihana kuulla että matka oli todellakin onnistunut kaikilta osin <3. Itse olin ennen kamala kotihiiri, ei matkustaminen huvittanut juurikaan... Mutta nyt kun on parina kesänä käynyt reissussa, tajuaa miten paljon on asioita mitä haluaa nähdä. Toivottavasti nyt kesäiset kelit jatkuvat täällä kotonakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos <3 Just noin se menee! Vasta kun alkaa matkailemaan niin siihen jääkin koukkuun!

      Poista
  3. Voi miten ihana kuulla veden hoitavan myös Sinua.Meri on amoton mutta kaikessa myrskysään ja tyyneydessään se on niin voimaannuttava.
    Olet taas yhtä kokemusta rikkaampi,voit kaikki koetut ja tuntemasi tunteet säilöä sinne muistojen laatikkoon.OLET ONNEKAS<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut täysin asiaa! Kiitos kommentistasi Helena <3

      Poista
  4. Meri on tosiaan aina yhtä valtavan vaikuttava ja omat murheet tuntuu häviävän jonnekin. Ei se tunnelma laimene vaikka kuinka monesti sen kokee .... Ihanaa kun matka onnistui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Kumpa pääsisin pian meren äärelle uudellleen!

      Poista
  5. Kun ottaa palan tummia pilviä,valkeita pilviä
    ja punoo niistä helminauhan.Jolla auringon säteet leikkivät,
    kunnes ne putoavat niitylle jossa pienet kädet ottavat ne vastaan.
    Ne kädet kuuluvat pienelle enkelille.Pieni enkeli leikkii niillä,
    kunnes ne hajoavat ja katoavat avaruuteen.

    Näin kirjoitin viime kesänä ollessani lentokoneessa lapsen-lapseni kanssa,pilvien yllä tulossa Roomasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau - tässähän menee ihan sanattomaksi <3 Kauniita sanoja!

      Poista
  6. Täällä yksi jonka mielestä matkustaminen kannattaa aina! En kyllästy näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja saman haluan välittää lapsillenikin.Väitän että lapsistakin tulee suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempiä kun näkevät muutakin kuin kotisuomen nurkkia.Ihanaa silti aina palata kotiinkin,tuttuun ja turvalliseen Suomeen.Osaa arvostaa taas monen asian sujuvuutta! :) Hienoa että lomanne oli onnistunut ja löysit rentouttavan fiiliksen! Ymmärrän täysin mitä tarkoitat kokeneesi tuon meren rannalla.Minäkin koen tuon upean,vapaannuttavan olon aina suuren veden äärellä,mutta myös korkeilla vuorilla.Sillä perusteella tulee usein lomakohteetkin valittua - merta ja vuoria. Ihanaa alkavaa kesää koko teidän perheelle! Maria

    VastaaPoista
  7. Päivä oman diagnoosini jälkeen ystäväni kysyivät, että lähdetäänkö seuraavana kesänä reissuun. Lupasin lähteä, jos vain olen hengissä. Sinne reissuun lähdettiin ja tänä kesänä lähdetään jo kolmannelle. Jokainen matka saa minut tuntemaan aina vahvemmaksi on muistuttaa kuinka onnellinen saan olla.

    Ja hei, toisena lentopelkoisena ymmärrän fiiliksesi. Itse yritän ajatella, että syövästä selvisin, kyllä tästäkin.

    Ihanaa kesää kotimaassa!

    Päivi

    VastaaPoista
  8. Voih... Rodos on NIIN ihana paikka. Yksi mun lempikohteita. Olen ollut siellä niin monta kertaa, että en ole edes pystynyt laskemaan.

    VastaaPoista