sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Haikeuksia.

Se kuka ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä, ei tiedä hyvästä mitään ;)
Naama vääntyi jo aamusta leveään hymyyn, kun pääsin hoitamaan näiden pipanoiden aamutoimia <3

Pipanat <3
Mama ja vaavi  toivottelee huomeneita <3
On niin uskomatonta, miten paljon voimaa voi yksi pieni eläin ihmiselle antaa. Ei eläimiä ihan turhaan "terapiakäytössä" pidetä <3

Syöpäasiat ovat olleet tämän kuukauden ajan jonkin verran mielenpäällä varmaankin erityisesti tämän "vuosipäivän" johdosta. On huikeaa huomata, miten nopeasti vuosi on mennyt, mutta samaan aikaan sitä muistelee juuri niitä ensimmäisiä hetkiä kun diagnoosi vapisi kourassa. Mielessä on vahvasti se suru ja pelko, mikä vallitsi minun ja lähipiirini ympärillä.
En edelleenkään voi herkistymättä kuunnella Johanna Kurkelan - Ainutlaatuinen -kappaletta, jonka ystäväni lähetti minulle sairastuttuani. Silti kuuntelen sitä aika-ajoin.
Biisin soidessa palaan elävästi takaisin aikaan, jolloin sairastuin.

On hienoa huomata olevansa tämän järjettömän vuoden jälkeen tässä - täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Samalla mieli on kuitenkin haikea ja surullinen heidän tähden, jotka eivät ole enää tässä. Poden myös toisinaan huonoa omaatuntoa iloitessani omasta kohtalostani.

Kuten olen aiemminkin sanonut, en ole koskaan ollut katkera siitä, että juuri minä sairastuin.
Katkeroituisinko, jos tilanteeni ei olisi näin onnellinen?
En usko. En halua uskoa.
Mutta vaikka en ole katkera omasta sairaudestani, olen katkera heidän puolestaan, jotka ovat joutuneet antautumaan.

Yritän kuitenkin uskoa, että kaikella on jokin tarkoitus. Se kai helpottaa vähän.

Mennyt vuosi on ottanut ja antanut, mutta ennen kaikkea opettanut. 
Olen onnellinen ja äärimmäisen kiitollinen saadessani olla vielä tässä.
Minun aikani ei ollut vielä.

<3

7 kommenttia:

  1. Lähetän täältä Sinulle paljon lämpimiä ajatuksia! <3

    Kata

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sinulle jatkossakin. Olet osannut niin hienosti suhtautua sairastumiseesi ja samalla olet kuitenkin tsempannut jatkuvasti myös muita sairastuneita. Uskomattoman rohkea olet ollut.
    Minä sain tietää viime viikolla, että nuorempi tyttäreni (34 v.) on sairastunut leukemiaan. Vielä ei tiedetä tarkkaan minkä laatuinen se on, mutta tutkimuksia tehdään tällä viikolla lisää. Sitten vasta päästään aloittamaan hoidot. Tämä odottaminen ja se ettei vielä kaikkea tiedetä, on todella uuvuttavaa.
    Toivon sydämestäni tyttärelleni, hänen perheelleen ja meille kaikille, joita tämä koskettaa samanlaisia voimia kuin sinulla on ollut,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anutarja <3 olen pahoillani tyttäresi puolesta! Lähetän teille kovasti voimaa ja jaksamista! <3 Odotus on yksi vaikeimmista asioista koko sairasmatkalla...

      Poista
  3. Ensimmäisen virkkeesi kanssa olen totaalisen samaa mieltä!
    Ja mitä taas tulee lopputekstiin, olisi tärkeää meidän terveidenkin välillä pysähtyä ja miettiä mennyttä ja olla kiitollinen siitä, mitä on. Aina kun se ei ole itsestäänselvää.

    Iloa sinulle syksyyn, heppojen kanssa ja ilman! :)

    VastaaPoista
  4. Olet kulkenut melkoisen matkan, rohkeasti ja pää pystyssä! Olet rohkea ja upea Nainen!! Oikein ihanaa syksyn/talven jatkoa ja tsemppiä treeneihin :)

    VastaaPoista