torstai 20. kesäkuuta 2013

"Herkku"päivä!

Täällä ollaan! Herceptin - tiputuksen aiheuttaman väsymyksen kourissa mutta en millään malttanut mennä vielä nukkumaan, koska sormet syyhysivät jo kirjoittamaan :) 

Aamu alkoi "kiireisesti" sillä tähtäsin Herceptin -tiputukseen syöpikselle klo 9.00 tytär matkassa. Siellä oltiin ovella reippaina tyttöinä klo 8.30 ja hoitaja katseli listojansa kummissaan: "Hmmm... jostain syystä sinua ei ole listassa" - ja hetken kuluttua selviääkin että minun vuoroni tulee vasta klo 12. Hupsista! Sen siitä saa kun ei ymmärrä katsoa aikatauluja etukäteen vaan luottaa "ainahan se on ollut klo 9" -fiilikseen.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen sillä nappasin tytön mukaani ja lähdimme viettämään laatuaikaa Helsingin ytimeen. Kävimme moikkaamassa neidin kummitätiä, kiertelemässä kauppoja ja lopulta syntisellä hampurilaisaterialla:

Kippistä!
Olimme takaisin saapuessamme edelleen tunnin liian ajoissa, mutta hoitaja oli kuin olikin ehtinyt tilata lääkkeeni jo yhdeksitoista. Siispä ei muuta kuin syöpämuija letkuihin ja homma rullaamaan!
Luulin kovasti, että tytön mukaanottaminen tulee aiheuttamaan suuren kysymystulvan mutta neiti keskittyikin nenä kiinni iPadin ruudussa vain piirrettyjen katseluun "normi päivä" -meiningillä. Arkipäivää tämä syöpä kai meidän koko perheelle jo onkin.

Tiputustunnelmaa!
Tippakäden heilautuksen sijaan tippakäden pötköttelyä.
Menin eilen muuten tekemään melkoisen havainnon. Googletin nimittäin sanan "syöpämuija" ja jumaleissön että voi google sisältää paljon omaa pärstää! Tuli hetkellisesti sellainen KÄÄK -fiilis kunnes taas muistin miksi tätä hommaa teen. Ensinnäkin olen saanut palautetta että kirjoituksistani on ollut apua muille sairastuneille, sen lisäksi olen ehkä onnistunut tehtävässäni jakaa iloista asennetta ainakin osalle lukijoita ja ainakin omasta mielestäni blogi ilman kuvia on booooooring... + että kuvilla voi monesti ilmaista asiat ihan eri tavalla kuin kirjoittaen. En esimerkiksi mitenkään olisi voinut kuvailla teille kirjoittaen mm. seuraavaa hämmästystä, yhä vain kasvavasta lukijamäärästä:

:O
NIIN että kiitos vain muunmuassa kaikille teille joiden facebookin seinälle pärähtää harva se päivä tämän näköinen naama ;) Kiitos ja anteeksi <3

1 kommentti:

  1. tämä on myös siitä mahtava blogi, kun sairaudestasi huolimatta(tai ehkä sen vuoksi, kuka tietää)olet niin positiivinen. Tämä lisää tietoisuutta sairauden suhteen, ja ainakin minulle ja miksei myös muille "fyysisesti terveille"(siitä psyykestä en mene vannomaan, mut sanovat etten ole koskaan kovin "terve" siinä mielessä ollut ;D) ollut kovin avartava lukukokemus. Voin sanoa ihan suoraan et olen jäänyt koukkuun blogiisi, oikein odotan aina näitä postauksia. Ihanaa lukea kun kirjoitus on positiivista ja myös monesti humoristista, vaikka kyseessä on vakava asia. Pilke silmäkulmassa meininkiä, Tykkään!

    VastaaPoista