keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jännitysmomentteja.


Eilen niitä jännitysmomentteja sitten tulikin oikein olan takaa. Sain aamupäivällä puhelun syöpäklinikan lääkäriltä joka oli kuullut sädehoitajilta keuhko-oireistani. Tässä kohtaa on taas pakko nostaa hattua syöpäklinikalle miten hyvin nämäkin asiat etenevät. En missään nimessä olettanut että sädehoitajat kirjaavat oireistani mitään ylös koska vain ohimennen kysyin heiltä voisiko oireet johtua sädehoidoista. 
Lääkäri siis kuitenkin soitti ja kehoitti minua lähtemään välittömästi tutkimuksiin Lohjan sairaalaan. Kyse voi olla kuulemma pienestä keuhkoveritulpasta eikä asian kanssa ole leikkimistä. No minähän äimän käkenä rupesin tilailemaan taksia (kun en saanut kuulemma itse ajaa) ja jo vartissa oltiin matkalla. 
Sairaalassa pääsin hyvin nopeasti omaan tutkimushuoneeseen jossa minut työnnettiin täyteen piuhoja ja otettiin sydänkäyrää, verenpainetta, happiarvoja, verikokeita yms... Lääkärikin saapui paikalle pikimmiten.
Lääkäri joutui ottamaan minulta myös maailman kammottavimman verinäytteen (ainakin omien kokemuksieni mukaan) ranteesta valtimosta - jossa kulkee myös hermo aivan liki. Voitte vain kuvitella miltä tuntui kun neulalla osutaan hermoon HYIPS!

No siitäkin selvittiin ja matka kohti keuhkokuvaa alkoi - ja melkoinen matka se kyllä olikin. Huoneeseeni kärrättiin nimittäin pyörätuoli ja olin aivan ihmeissäni että silläkö minut todella aiotaan viedä vaikka ihan toimivat jalatkin olisi käytössä. Hoitajat kyselivät jatkuvasti vointiani ja tiedustelivat pystyisinkö menemään pyörätuolilla vai pitääkö minut rullata sängyllä. Täytyy sanoa että tilanne oli hyvin huvittava koska minulla ei ollut eilen minkäänlaisia keuhko-oireita - ja olo oli ihan normaali. Eivät kuitenkaan antaneet lupaa kävellä joten pyörätuolilla päräytettiin röntgeniin.
Arvatkaa montako säälivää katsetta saa sairaalan käytävillä pyörätuolilla matkustava nuori syöpäpotilas, tippapullo kyljessä? Voin sanoa että hyvin paljon, enkä voinut millään vastustaa kiusausta joten mutristin huultani hieman alaspäin näyttääkseni vielä surkeammalta. Pienestä se on syöpäläisenkin huvit revittävä.
Huvittavin tunne oli kuitenkin se kun minut kärrättiin röntgeniin ja jätettiin odotustilaan pyörätuolini kanssa ja kun nimeni huudettiin niin pomppasin pyörätuolista reippaana ja kävelin huoneeseen. 
Ihmeparantuminen <3

Keuhkokuvat olivat puhtaat, kuten myös kaikkien muidenkin tutkimusten tulokset. Halusivat kuitenkin olla täysin varmoja siitä ettei keuhoissa ole mitään ylimääräistä joten passittivat vielä varmuuden vuoksi TT -kuvaan. Siellä tykitettiin varjoaineet suoneen ja laitettiin syöpämuija putkeen. Ja tässä ehkä päivän parhaat uutiset: Keuhkoissa EI MITÄÄN poikkeavaa. Tarkoittanee myös sitä että levinneisyyttäkään ei löydy keuhkoista. SUURI HUOKAUS <3

Tässä siis tunnelmia eiliseltä sairaalareissulta koska odotellessa oli hieman tylsää :)

Äitini oli aika huolissaan joten lähetin tämän kuvan hänelle tekstein: "Älä huoli äiti, tyttäres on vielä hengissä"
<3

31 kommenttia:

  1. Voi sinua! :) Olisin halunnut olla näkemässä ihmeparantumisen :D Mutta totuus on, että veritulpan kanssa ei todella ole leikkimistä, ei edes sen epäilyn.. anopilla ollut sekä siskolla kahteen kertaan ja sitten on kiire jos asiat menee mönkään.
    Mutta onneksi sinut on nyt tutkittu kaikin mahdollisin tavoin ja PUHTAUS on ihana juttu!!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla, että kaikki kunnossa! Vaikken sinua tunnekaan, kun tämän blogin kautta, olet ollut mielessäni kovasti siitä lähtien, kun blogisi löysin ja erityisesti nyt kun noista keuhko-oireistasi kirjottelit!
    Voin kuvitella tuon sinun surkeaksi heittäytymisesi, sekä ihmeparantumisesi :D, kiitos että olet niin ihanan positiivinen!

    Sinulla on todella lahjoja tähän kirjoitustyöhön, voisinpa melkein suositella, että kirjoittaisit joskus kirjan tästä elämäsi vastoinkäymisestä.

    VastaaPoista
  3. Todella mahtavaa kuulla et ei mitään löytynyt! Ja sul todellakin on kirjoituslahjoja, jatka samaa rataa ja kirjoita vaikka joskus kirja :). <3

    VastaaPoista
  4. Mä luin kerralla muutaman sun postauksen ja olin iha huolissani ku sä olit huolissas noista keuhkojutuista :D JEI ETTÄ MITÄÄN EI OLE!!

    <3

    t. Maiju

    VastaaPoista
  5. Huh huh! Täytyy sanoa, että en usko kovinkaan monen muun kirjoittavan näin vakavasta ja pelottavasta asiasta näin hauskasti ja mustalla huumorilla. Paljon voimia sinulle, äläkä menetä hienoa asennettasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko pois, me syöpämuijat ollaan aika mustanhuumorinkansaa ;) <3 Kiitos kommentista! :)

      Poista
  6. No ei ihan informaatio ole kulkenut oikein tapauksessasi! Jos olisi keuhkoveritulppa niin ei ne oireet tule ja häviä vuorotellen vaan on ja pahenee ja silloin ollaan oikeasti hengenvaarassa.Vähän hätävarjelun liioittelua nuo tutkimuksesi tässä tapauksessa enkä näe asiassa mitään huvittavaa! Etkö oikeasti saanut suunvuoroa että olisit kertonut miten oireesi oikeasti ilmenivät.Ja toisekseen - jos sulla on epäilyttäviä oireita niin ota seuraavan kerran yhteyttä lääkäriin/päivystykseen äläkä kysele asiasta ohimennen ollessasi sädehoidossa! Vastuu on sinullakin! Eikä asiat kulje ja vääristy kolmannen osapuolen myötä ja puhelimessa.Ei tuo tutkimusrumbakaan ihan ilmaista ole.Hyvä tietysti kannaltasi että että loppu hyvin,kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri joka minulle soitti oli varsin perillä oireitteni laadusta ja hän sanoi että PIENI keuhkoveritulppa voi oireilla "osa-aikaisesti" joten siksi näki myös tämän mahdollisena.

      Ja nyt on pakko sanoa tähän huvittavuuteen sen verran että miten tilannettani olisi auttanut se, että olisin tehnyt kirjoituksestani pelkän valitusvirren? En halua elää niin :) Aion repiä elämästäni huumoria niin kauan kunnes sydänkäyrä on suora <3

      Poista
    2. Niin ja sain puheenvuoron monestikin ja käytin ne hyvin hyväksi. Mihinkään se ei kuitenkaan vaikuttanut. Olen kiitollinen Lohjan sairaalalle äärimmäisen hyvästä huolenpidosta <3 :)

      Poista
  7. Ole vaan itseksesi ihan niin huvittava kuin haluat,mutta älä ole sitä muiden kustannuksella,kiitos! nim.liian läheltä liippasi tällä kertaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein ymmärrä ketä olen kirjoituksellani loukannut jos sairaalakokemukseni on saanut minut huvittumaan?
      Harmillista että olet kokenut kirjoitukseni noin. Itse kannatan nyt positiivisempaa asennetta ja ottamaan tätä elämää vähän vähemmän raskaasti :)
      Painotan, että minusta pidettiin enemmän kuin hyvää huolta ja olen siitä todella kiitollinen - ERITTÄIN ystävällisestä henkilökunnasta puhumattakaan. Näin rautalangasta väännettynä :)

      Poista
    2. No huh heijaa tuon anonyymin kommentteja!!!
      Nunnuliinalle jaksamista. Minun veroeuroja saa käyttää "tutkimusrumbaan", onneksi sieltä ei mitään löytynyt. Ja miten kalliiksi se olisikaan yhteiskunnalle tullut, jos jotain olisi löytynyt... ;)
      En kyllä käsitä moista hyökkäävyyttä noissa kommenteissa, ikävää.

      Kata

      Poista
    3. Kiitos Kata <3 Sallikaamme kaikkien kukkien kukkia ja tokihan se on harmillista jos joku on kirjoituksestani loukkaantunut.

      Ja mitä tutkimuksiin tulee niin tässä tapauksessa en ole kuitenkaan itse vaatinut minkäänlaisia tutkimuksia vaan kertonut rehellisesti keuhko-oireistani ja lääkäri itse on tehnyt päätöksen tutkimuksista.

      Poista
    4. Näinpä, mutta loukkaantumisensa voi muutenkin ilmaista ja sanansa kauniimmiksi valita.

      Niinhän se menee, että niin tehdään mitä lääkäri määrää :)
      On kyllä mahtavaa, että tutkimuksissa ei mitään löytynyt! Hitsi, minäkin täällä pelästyin ja jännitin kanssasi.

      Öitä <3

      Kata

      Poista
    5. Moi!
      Taitaa olla panta vähän turhan kireenä pään ympärillä!!! ;)

      Joku, joka viitsii loukkantua näistä mahtavasti kirjoitetuista jutuista, voisi vaikka lopettaa blogin lukemisen. *vinkvink* Eikö tää mielensäpahoittaja ole ymmärtänyt lukijan vastuuta?!?!!

      Itse olen nyt seurannut 1,5 kuukautta blogiasi, ja täytyy sanoa, että tapasi kirjoittaa ja elää saa minut hyvällä tuulelle. Tässä blogissa asuu Onni! Olet mittaamattoman arvokas vertainen muille syöpämuijille!

      Ihastuin valokuvaanne kaljusta ja tukikaljusta! Paras ystäväni taistelee rintasyövän kanssa ja alusta asti oli selvää, että kun hänen tukkansa lähtee, niin minäkin vedän kaljun. Ystäväni hieman toppuutteli, mutta ymmärsi kait lopulta, että jos jotain päätän, se myös tapahtuu.

      Taistelutahtoa ja naurua toivoo Sanders

      Poista
  8. Hei! Luin nuo kaikki kommentit läpi ja tuli vaan mieleen että jospa tuo anonyymi on vaiks itse kokenut keuhkoveritulpan ja ollut vähällä kuolla kun kirjoitti että "liian läheltä liippasi tällä kertaa" (tai jotenkin noin).Siis en haluu mitenkään puolustella,mut ei välttämättä ymmärtäny kun revit asiasta vitsejä.Ei silti tietty ikävästi tarvii kirjottaa,mut tekee asian vähän ymmärrettävämmäks jos noin on.Sä oot niin nuori ja nuorilla sallittakoon jos jutut välillä menee kanssa vähän överiks.Ja toi on varmaan se sun tapa käsitellä vaikeita asioita ja saat toki tehdä niin.Mutta sun pitää ymmärtää muunlaisiakin ihmisiä.Et kyllä tahallasi ketään loukkaa,oot niin ihana persoona.Kaikkea hyvää sulle! satunnainen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän pointtisi mutta en siltikään ymmärrä millä tavalla kirjoituksellani olisin loukannut myöskään keuhkoveritulpan kokeneita? Jos oma kokemukseni on saanut minut huvittumaan se ei missään nimessä tarkoita sitä että keuhkoveritulppa tai sen kokenut henkilö olisi naurun asia?
      Ja mitä huumoriini tulee - moni syöpäpotilas voisi hyvinkin loukkaantua krjoituksistani enkä oikeastaan voisi kirjoittaa blogia hyvällä fiiliksellä jos miettisin koko ajan että kuka tästä voisi loukkaantua. On tämä syöpäkin vakava sairaus ja liippaa meitä kaikkia siihen sairastaneita läheltä. Moni ei tästä edes selviä eikä se estä huumoria aiheesta.

      Olen siis pahoillani jos olen jotakuta kirjoituksellani loukannut mutta blogini ei tule olemaan jatkossakaan vakavahenkinen valitusvirsi joten suosittelen jättämään lukemisen herkiltä tähän. Kaikella rakkaudella <3

      Poista
    2. Ymmärrän pointtisi mutta en siltikään ymmärrä millä tavalla kirjoituksellani olisin loukannut myöskään keuhkoveritulpan kokeneita? Jos oma kokemukseni on saanut minut huvittumaan se ei missään nimessä tarkoita sitä että keuhkoveritulppa tai sen kokenut henkilö olisi naurun asia?
      Ja mitä huumoriini tulee - moni syöpäpotilas voisi hyvinkin loukkaantua krjoituksistani enkä oikeastaan voisi kirjoittaa blogia hyvällä fiiliksellä jos miettisin koko ajan että kuka tästä voisi loukkaantua. On tämä syöpäkin vakava sairaus ja liippaa meitä kaikkia siihen sairastaneita läheltä. Moni ei tästä edes selviä eikä se estä huumoria aiheesta.

      Olen siis pahoillani jos olen jotakuta kirjoituksellani loukannut mutta blogini ei tule olemaan jatkossakaan vakavahenkinen valitusvirsi joten suosittelen jättämään lukemisen herkiltä tähän. Kaikella rakkaudella <3

      Poista
  9. Heippa, ja kiitos tästä elämänmakuisesta ja valoisasta blogista!
    Nyt on pakko kirjoittaa eka kommentti ja todeta, että Anonyymin asennetta en minäkään ymmärrä millään tasolla. Kun omasta elämästään kirjoittaa, ei voi koko aikaa ajatella muita. Sinä kirjoitat omista kokemuksista, omasta vinkkelistä käsin etkä millään tavalla vähätellyt tai leikitellyt asialla.
    Itse harrastan mielelläni samanlaista ironiaa/sarkasmia, ja ymmärrän hyvin kirjoitustyylisi. Siinä ei ole mitään vikaa, joten jatka samaan tapaan!
    Tämä kannustus tuli nyt tähän yhteen asiaan, mutta voisin lähettää sinulle super-kannustus-tsempit monesta muustakin asiasta! Go girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kulkija <3 Tämä lämmitti todella paljon mieltäni ! <3

      Poista
  10. Hei. Pidä vaan tuo asenne äläkä anna ryppyotsaisten pilata elämäniloasi. On muuten mageesti lähteneet hiukset sinulla kasvuun, minä täällä keräilen omiani lattialta ja tyynyltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi <3 Voi itku että joudut kärsimään juuri tuota "paskavaihetta" mutta usko pois - aika menee todella nopeasti loppujen lopuksi. Jos siis ymmärsin oikein niin SUPERTSEMPIT taistoon <3

      Poista
  11. Voi Nunnuliina kuinka ihana on lukea blogiasi. Buahhaahhaahhhaa, repesin ihan totaalisesti tuosta ihmeparantumisesta. Asenetta. Peace and respect! Yritän jatkuvasti saada sinulta tartunnan tuohon Asenne-sairauteesi, s-kortti minulla jo on. <3
    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa <3 Ja supertsempit sinulle s-korttisi kanssa ;) <3

      Poista
  12. Voi Nunnuliina. Buaaahhaahhhhaaahhhaaa, repesin ihan totaalisti tuosta ihmeparantumisestasi. Blogisi on aivan ihana, toivon todella kovasti itselleni tartuntaa tuosta Asenne-sairaudestasi. S-kortti minulla on jo. Peace and respect!

    Liisa

    VastaaPoista