maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sädehoidot voiton puolella.

16 sädehoitoa takana ja 9 jäljellä - VAIN yhdeksän! Kovin on ristiriitaiset tunteet tämänkin asian suhteen. Toisaalta ensimmäinen ajatus on helpotus, sillä olen todellakin väsynyt ravaamaan syöpäklinikalla päivittäin. Toinen ajatus onkin sitten päinvastaisesti haikeus, sillä on vaikeaa lakata käymästä siellä päivittäin.
Jostain syystä kyseiseen paikkaan on tullut kuitenkin jonkinlainen side. Siellä minusta pidetään hyvää huolta. Vaikka sädehoidot eivät sisällä minkäänlaisia "kontrolleja" niin silti koen olevani jonkinlaisen valvonnan alla jatkuvasti. Se tuntuu jollain tavalla helpottavalta ja turvalliselta. Tokihan minulla jatkuu vielä täsmälääkehoidot kolmen viikon välein vuoden loppuun asti joten pääsen harjoittamaan "vieroitusta" syöpäklinikasta pikkuhiljaa :)
On vaikeaa edes ajatella miltä tuntuu vuoden lopussa kun kaikki hoidot ovat päättyneet. Jään aivan oman onneni (ja vainoharhani) nojaan. Huhhuh - mitähän siitäkin tulee.
Huomaattehan että odottelen levinneisyystutkimuksista puhtaita tuloksia ;) Niin sen on oltava.

Sitten hiusasiaan - jälleen. Olen koko sytohuuruni ajan kutsunut päätäni "kuulaksi" tai "kaljuksi" tai miksikä nyt ikinä paljasta päätä voi kutsua. Se vaihe on nyt takana... Mikä tämä nykyinen sitten on? Jokin typerä välivaihe kaljun ja lyhyiden hiuksien välissä? Ei tätä kyllä vielä miksikään hiusmalliksi voi sanoa, joten olkoon se sitten vaikka "siili". Siilistä tosin tulee ensimmäisenä mieleen sellainen kammottava neliön mallinen jenkkisiili - HYRR!
No oli mikä oli - on ilo saada kasvattaa uutta tukkaa. Kurkkasin jo haikeana "hiuslaatikkoon" ylähyllylle jonne olen nostanut kaikki hiustuotteeni ja tarvikkeeni. Siellä ne odottavat oikeaa päivää - suoristusrauta, kiharrin, lakkapullo ja ah se tärkein - HARJA! Voi sitä päivää kun saan laskea kyseisen laatikon taas arkeen mukaan ja HARJATA hiukseni (niin että niille todella tapahtuu sukimisen jälkeen jotain).

Olen muuten huomannut kuinka sunnuntaisin facebook täyttyy "maanantai- valituksista" joten päätin kirjoittaa sunnuntaihin taas pienen muistutuksen sanan:

Huomenna taas maanantai koittaa
älkää antako stressin voittaa
Muistakaa iloita arjesta tästä
ihan tavallisesta elämästä

Muistattehan myös kertoa heille
muuten vain rakkaillenne
heidän läsnäolonsa tärkeyden
Tehdä toistenkin päivästä iloisen
<3

Kinan kanssa toivottelemme mukavaa maanantai-iltaa :)

11 kommenttia:

  1. Voi Noora. Ihanaa kohta kaikki ohi ja mikä muistutus, miksi pitää olla niin vaikeata ilota "vaan" arjesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi <3 Toivottavasti opin nauttimaan tavallisesta arjesta itsekin hoitojen jälkeen :)

      Poista
  2. Vaikuttaako siltä, että sulla kasvaa entisenlainen tukka takaisin? :) Mitä lukenut, niin joillain vaihtunut hiuslaatu täysin ainakin joksikin aikaa :D
    Ja onnea puolen välin ohittamisesta sädehoidoista :) Toki siihenkin tottuu, niin ei ihme, jos tuntuu oudolta, että kaikki on pian takana päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä toistaiseksi ihan "omalta" tuntuu mutta katsotaan - mitäänhän ei vielä voi vielä sanoa ;) Kiitos Jenny <3

      Poista
  3. Mulla sama tunne tuossa sädehoidon vaiheessa.Todella ihana henkilökunta syöpiksellä!Nyt,kun on kulunut reilu vuosi tuosta kaikesta ja muuttaessani lapsuusmaisemiin,niin jotenkin tuntuu,et oon tippunut tyhjän päälle.Tokihan täälläkin kontrollit pelaa,mut kuiteskin...
    Tuosta hius asiasta;mulla ainaskin kasvoi paksut kiharat ja ihan eri väriset,mut pikkuhiljaa on palattu entiseen kuosiin,blondiin :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii saas nähdä mitä täältä pukkaa :) Ja en näköjään ole ajatusteni kanssa yksin <3

      Poista
  4. Mun äidille tuli afro...entisen karkean paksun lähes piikkisuoran tilalle :) Että kaikki taitaa olla hiusten osalta mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Afro - siinä oliskin mielenkiintoinen väkerrys tähän päähän :D

      Poista
  5. Onnittelut sädehoidonkin suhteen voitolla olemisesta!

    Tuohon syöpäklinikkahaikeuteen voisin kommentoida, että ainahan jonkun elämänvaiheen päättyminen pelottaa, oli se sitten mitä tahansa: lapsettomasta perheelliseksi, koulun loppuminen, uusi työ, työn vaihtaminen, diagnoosi... ja diagnoosin jälkeen on varmasti tottunut jo kulkemaan siellä klinikalla niin usein, että on hieman pelottavanhaikeanonnellistakin päästää irti. Onneksi tosiaan sinulla on vielä ne Herceptinit tulossa, niin voit vieroittua pikkuhiljaa siitäkin.

    Pelko uusimisesta tulee varmasti jäämään kumppaniksesi loppuelämäsi ajaksi, mutta onneksi sekään ei varmasti ihan koko aikaa kolkuttele takaraivossa.

    Matkaasi on ollut ihanan raastavaa seurata. Raastavaa siksi, että olemme ikätovereita, ja ihanaa juuri tuon mielettömän taistelutsemppisi vuoksi. Olet todellinen soturi! Kunpa voisin ammentaa asennettasi äidillenikin, joka käpertyy yksin syöpäänsä ja vain valittaa... <_< Tulisitko potkaisemaan sitä persiille? :D

    Ihanaa vappua! Klara vappen, dricka bara vatten... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa! Kiitos Annis kauniista sanoistasi <3

      Poista
  6. Kokeile fudge matte hed, sitä ku ottaa vähä ja pyörittelee kämmeniin niin tulee vaiks mitä kampauksia lyhyeenkin tukkaan! Sitte föönailee vaikka turhalta se tuntuuki ku ei oo ku pari milliä karvaa! Mä ainaki tykkäsin!

    VastaaPoista