Noniin - vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt.
Torstaina koitti TOKAVIKA Herceptin -hoito ja olen aina pitänyt kyseisen hoitopäivän vapaana töistä, jotta saan nukkua hoitoväsymykset pois ja ottaa päivän ihan rauhassa. Kaikki on sujunutkin aina oikein loistavasti, kunnes tietenkin sen ainoan kerran, kun olisi kiire lentokentälle, hommat uhkaa mennä puihin.
Saavuin syöpikselle normaaliin tapaan ja tiedustelin, missä hoitohuoneessa tälläkertaa olisin. Ei löytynyt muijaa kenenkään listasta ja selvittelyn jälkeen ilmeni, että joku oli vahingossa poistanut hoitopäiväni varauslistalta tyystin. Lääkettä ei luonnollisestikaan oltu sitten toimitettu ja alkoikin kiivas soittelu "lääkkeensekoitusyksikköön" (= ei aavistustakaan mikä oli tämän kyseisen yksikön oikea nimitys). Lääke luvattiin kiireellisenä ja alle tunnissahan se paikalle jo saapuikin. Mieletön palvelu jälleen kerran <3
Lääkettä odotellessa sattui kuitenkin jotain melko dramaattista kun yksi sytostaattipotilaista menetti tajuntansa kesken hoidon. Pulssi tippui ilmeisesti vaarallisen alas, koska henkilökunta säntäili sinne tänne pitkin syöpiksen käytäviä huutaen "ELVYTYS ELVYTYS" ....
Pakko sanoa, että melkoinen paniikki ja ahdistus iski itsellekin päälle.
Rehellisesti sanottuna olisin varmastikin paennut paikalta kotiin saakka, jos olisin odotellut omaan sytoon pääsyä.
Potilas elvytettiin ja kaikki päättyi kuitenkin onneksi hyvin.
Vasta nyt ymmärrän, miksi sytostaattien aikaan hoitajat kävivät tiuhaan kyselemässä vointia....
Pääsin lopulta omaan tiputukseeni ja koska aikataulu alkoi uhkaavasti kiristyä, pistettiin tiputukseenkin vauhtia. Lopulta tiputus kesti alle puoli tuntia ja ehdin hienosti lennolle <3
Lontoon reissu olikin sitten oikein mieleinen. Minäkin lentopelkoinen en sitten pelännytkään lennoilla yhtään. Ihmeparantuminen!
Kun matkaseurue koostuu yhdeksästä miehestä ja minusta (=duuniporukka), on lopputulos aika pubipainotteinen. Pubeja siellä sitten riittikin joka kadunkulmassa. Eikä puhettakaan, että ilman välipysähdyksiä oltaisiin liikuttu yhtään mihinkään. Sangen hauska reissu joka tapauksessa, eikä nähtävyyksittäkään täysin jääty.
Ehkä tärkein nähtävyys.... |
Kello ;) |
Niitä onnenhetkiä kun pakenin pubista vohvelille |
Treenikausi on edelleen tauolla ja huomisen luomenpoiston johdosta tulee olemaan tauolla vielä pienen tovin. Ruokailut pitäisi nyt saada edes takaisin ruotuun, jotta olisi fyysisestikin vähän parempi olo...
Muuten asiat saavat luvan mennä omalla painollaan ja yritän olla stressaamatta mahdollisimman vähän.
En ole vastaillut vielä kommentteihinne, mutta olen äärimmäisen kiitollinen tästä suuresta tuesta jota olette jälleen kerran lähettäneet <3 En tosiaankaan ole yksin.....
Oiiii, kuinka herkullisen näköistä voffelia. :P Nam nam nam.
VastaaPoistaMä kans sain seurailla elvytystilannetta, kun teholla vieruskaveri kuoli. Elviä huudettiin silloin. Ihan käsivoimin elvytettiin, kunnes laitettiin jokin ulkoinen tahdistin.. Meni jotenkin ruokahalu siinä päivällistä syödessä..
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.
Hienoa, että ehdit lennolle ja lentopelkokin oli kaikonnut. :) Mukavaa joulun odotusta!
No oli sinulla matkaseuraa...:) Hyvä, että karkasit välillä joukosta.
VastaaPoistaOnneksi elvytettävä selvisi, mutta voin arvata, että oli aika tilanne sivullisillekin.
Voi kun näyttää ihanalta niin tuo sun herkkuannos kuin sinä itse ;)
VastaaPoista