lauantai 28. syyskuuta 2013

Jännitystä ilmassa...

Tapahtumarikas viikonloppu käynnissä!
Aamu alkoi jännittävissä tunnelmissa, sillä minusta (ja yhdistyksestämme) oltiin tehty juttu Iltasanomien Sunnuntai -liitteeseen, joka julkaistiin tänään. 
Kun minua pyydettiin mukaan tähän rintasyöpää käsittelevään juttuun, olin aluksi hieman skeptinen. En ole koskaan ollut missään lehtijutuissa mukana ja pelkäsin, ettei jutusta tulisi näköiseni.

Lähdin mukaan kuitenkin sillä ehdolla, että juttu tulisi tarkistettavaksi ennen julkaisua ja näin toimittiin.
Oletin jutun olevan hyvin pieni (jopa huomaamaton) kunnes tänä aamuna kurvasin huoltoasemalle lehteä ostamaan. Avasin autossa malttamattomasti lehden ja kylläpä vaan pomppasi melkoisen kokoinen tissitön muija silmille. Siinä se nyt oli - kuva ja juttu minusta kaiken kansan nähtävillä. (Ikäänkuin nämä asiat eivät olisi olleet julkisia jo aiemmin ;)

Iltasanomat 28.9.2013
Mies tokaisi, että minun olisi pitänyt ostaa toinenkin lehti "viiksien piirtämistä varten". Pakko myöntää että lehtikuvani on potentiaalinen pohja tällaiselle toiminnalle - uuden tissinkin voisi piirtää kun tyhjä paikkakin on sille jo valmiina. ;) Noh, todellisuudessa mies tuntui olevan juttuun (ja kuvaan) tyytyväinen myös.

Pakko myöntää, että olihan se taas melkoisen jännittävä paikka kun sain lehden auki, mutta jälleen kerran te upeat ihmiset siellä ruudun takana saitte oloni helpottuneeksi. Teidän kannustuksenne merkitsevät todella paljon ja vahvistavat yhä vain sitä, että tein oikean ratkaisun lähtiessäni mukaan juttuun.
KIITOS kauniista sanoistanne <3
Jos tällä saadaan edes yksi nuori heräämään ja tarkistamaan rintansa, olen onnistunut tehtävässäni.


Mieleni tekisi kirjoittaa vaikka ja mitä, mutta eilinen ja tämä päivä on mennyt työpaikan muuton keskellä joten olen aivan väsynyt. Huomenna menen vielä ystäväni muuttoon avuksi, joten nyt on aika poistua keräämään virtaa huomista varten.

P.S
Jos et vielä lukenut juttua, lehden saa ostettua vielä huomennakin :)
Ja muistattehan piipahtaa lokakuussa Helsingin rautatieaseman postihallissa katsomassa valokuvanäyttelymme.
<3

Olette huikeita!

16 kommenttia:

  1. Pitääpä lähteä lehdenostoon :) hyvä sinä!

    VastaaPoista
  2. Olet Sinä tosi kaunis ja rohkea mimmi!Ja niiiin positiivinen.Minusta ei olisi tuohon.Kaksi kertaa rintasyövän sairastanut ja molemmat rinnat poistettuna tsemppaan sua täysillä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja täältä vastatsempit sinulle - tuplasti <3

      Poista
  3. Käyn myös ostamassa lehden tänään, jos sen vielä saa. Tosi hyvä, että olet lähtenyt tälläiseen mukaan, sillä moni nuori nainen ei tule ajatelleeksi, että voisi nuorenakin sairastua rintasyöpään. Ei todellakaan ole vain vanhojen ihmisten sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Santruzka - kiitos kannustuksesta <3

      Poista
  4. Pitihän se lehti lähti käydä ostamassa... Olet kaunis ja erittäin terveen näköinen nainen. Olet rohkaiseva esimerkki meille kanssasisarille. Kiitos.Jälleen kerran sain lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi, jotka tuntuivat omilta. Todellakin se kärsivällisyyden opettelu on haastavaa.Samoin tunne, että pelko tulevaisuudesta tahtoo ajoittain vallata mielen. Kaikki tunteet ovat mielestäni hyväksyttäviä, elämmehän varsin kieron "vieraan"kanssa. Syöpä vihaa happea, siis liikkumaan- tsemppiä liikuntaharrastukseesi ja kaikeen muuhunkin! -5. syto tulossa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi ja tuhannesti tsemppiä omalle matkallesi <3

      Poista
  5. On vähän ristiriitaiset fiilikset noista kampanjoista.Tuntuu että ne mun ystävät ja tutut jotka sairastaa tai ovat sairastaneet syövän pitävät näitä lehtijuttuja ja roosanauhakampanjoita ihan loistavina.Mutta sitten mun syöpää sairastamattomat ystävät ja työkaverit sanovat että nyt menee jo hyvän maun rajan yli noi alastonkuvat ja valokuvanäyttelyt.Niistä kyllä tiedetään,mutta ne koetaan ärsyttävinä,päällekäyvinä,julkisuutta keinolla millä hyvänsä hakevina jne.Ja noi roosanauhajutut tuntuu kanssa jo enemmänkin ärsyttävän kun ne on laajentunu kaikkialle.Tuntuu että toi pinkki kääntyy jo itseään vastaan kun on puutarhalapiota sun muuta huiskua.Myös yksi mun syöpää (ei rintasyöpää) sairastava ystävä sanoi että hänestä tuntuu pahalta kun syövästä tehdään tuollaista eämysmatkailua.Hän ei voi siihen yhtyä.Hänen mielestään se myös ahdistaa kun esillä on vaan positiivisia,kauniita,terveellisesti syöviä.kuntoilevia syöpäläisiä.Hän ei tuohon kykene ja kokee itsensä entistä rumemmaksi,masentuneemmaksi ja epäonnistuneemmaksi.Se ei varmaan ole teidän tarkoitus! Olen itse ajatellut asiaa molempien kantilta ja täytyy sanoa että osittain ymmärrän molempia,mutta kyllä minustakin nyt jo liikutaan fiksuuden rajoilla mitä kaikkea kannattaa tehdä ja mitä ei.Kohta kääntyy valistus itseään vastaan,Jotkut teinitkin jo alkaa stressata että onko heillä rintasyöpä kun rinnat kasvaa ja pitävät normaalia rintarauhaskudosta kyhmyinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Harmillista, jos valokuvamme on herättänyt tällaisia tuntemuksia. Kuitenkin hyvä, että se on herättänyt ylipäänsä jonkinlaisia tunteita - se on myös yksi tarkoituksistamme. Haluan kuitenkin muistuttaa, että näillä rintasyöpäkampanjoilla on nimenomaan hyvä tarkoitus. Roosanauhakampanja on vain yhden kuukauden vuodessa enemmän esillä ja sillä on tarkoitus kerätä varoja rintasyöpään sairastuneiden hyväksi. Olen siis itse vahvasti sitä mieltä, että kyseinen järeäkin julkisuus on erittäin tarpeellista, jotta sairastuneiden tilanne paranisi. Keräyksellä tuetaan tärkeää syöpätutkimustyötä, sekä maksutonta neuvontaa sairastuneille ja heidän läheisilleen.

      Pitää muistaa, että he, jotka eivät ole itse sairastaneet, eivät voi tietää minkälaisten asioiden kanssa me päivittäin joudumme elämään. Emme saa myöskään olettaa, että rintasyövästä tiedettäisiin tarpeeksi. En ainakaan itse 27 –vuotiaana tiennyt rintasyövästä mitään. Siitäkin huolimatta nökötin vuotta aiemmin lipas kädessä Helsingin keskustassa keräämässä varoja Roosanauhan hyväksi tietämättä, että seuraavana vuonna taistelen itse kyseistä sairautta vastaan.

      Ja mitä ”elämysmatkailuun” tulee – me olemme joutuneet hyvästelemään vertaisiamme, joten ”elämysmatkailu” on minusta todella karu vertaus tälle sairastaipaleelle. Ja mitä valokuvanäyttelyymme tulee, kaikki kuvien tarinat eivät ole niitä kauniita ja onnellisia. Tässä kohtaa siis suosittelen saapumaan paikanpäälle katsomaan valokuvanäyttelyn tarinoineen .

      Rintasyöpä on meille arkipäivää ja tekisi mieleni sanoa, että kaikki keinot ovat sallittu, kun tätä perkelettä aletaan nujertamaan – ja me tarvitsemme teitä <3

      Poista
    2. Anonyymi, kiitos kommenteistasi.

      "Tuntuu että ne mun ystävät ja tutut jotka sairastaa tai ovat sairastaneet syövän pitävät näitä lehtijuttuja ja roosanauhakampanjoita ihan loistavina. Mutta sitten mun syöpää sairastamattomat ystävät ja työkaverit sanovat että nyt menee jo hyvän maun rajan yli noi alastonkuvat ja valokuvanäyttelyt.Niistä kyllä tiedetään, mutta ne koetaan ärsyttävinä, päällekäyvinä, julkisuutta keinolla millä hyvänsä hakevina jne."

      Näissä kirjoittamissasi lauseissa löytyy se tärkein palaute: saman kokeneet eli itse syövän sairastaneet antavat pelkästään positiivista ja kannustavaa palautetta. Meitä ulkopuolelta katselevat joutuvat valitettavasti kohtaamaan omat pelkonsa kuten ne entiset "ystävämmekin", jotka jättivät meidät yksin kun sairastuimme.

      Alusvaatemainosten upeat, täydelliset rinnat nousevat silmiimme joka puolelta. Oletko miettinyt, miten mainitsemasi teinit niiden kautta omaa naiseksi kehittymistään arvottavat? Ja miksi meidän kuvamme kauniista rinnattomista naisista ahdistavat?

      Suurin huolenaiheemme on juuri nuorten naisten yhä kasvava sairastuminen. Siskojen vankka kanta on, että jokainen kyhmy rinnassa on tutkittava iästä riippumatta. Ryhmämme nuorin sairastui 22-vuotiaana.

      ***

      Menetimme tänä syksynä rakkaan siskon, joka löysi kyhmyn rinnastaan raskausaikanaan ja sai väärän diagnoosin. Hän ei ehtinyt taistella vuottakaan. Isä hoitaa nyt yksin pientä vauvaa ja leikki-ikäistä.

      Kun te terveet katsotte hänen kuvaansa, älkää ärsyyntykö. Olkaa kiitollisia, menkää kotiin, suudelkaa lapsianne. Laittakaa maailmanne oikeaan perspektiiviin.


      ***

      Lämmin kiitos teille, jotka tuette meitä. Se liikuttaa syvästi ja tuntuu sydämessä. Te nostatte meidät pystyyn, kun tämä elämysmatka vetää maton alta.

      Poista
  6. Hieno lehtijuttu ja tuo kuva on niin puhutteleva! Ostin perjantaina ensimmäistä kertaa Roosan nauhan apteekista - se on minun hatunnostoni juuri sinulle, rakas Nunnuliina <3

    Halauksin, Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata <3 Tämä todella lämmitti mieltäni!

      Poista
  7. Kiireiden viikonlopun vuoksi unohdin hommata lehden :(. Mutta mahtavaa että olet päässyt mannekiiniksi näin isoon juttuun! Sä olet kyllä mahtava esimerkki kaikille! <3. Ja ihan sama mitä tehdään niin aina on ihmisiä joita jutut loukkaavat, ei ole sellaista mistä kaikki tykkäisivät, se on vain jokaisen ihmisen omanlainen näkemys ja tapa käsitellä asioita. Tärkeintä on että sä olet tyytyväinen :). Mä olen niiiiiiiiiiiin ylpeä susta! <3.

    VastaaPoista