Ihanaa kun lomaa riittää vielä kotopuoleenkin ja nyt saa vihdoin tehdä niitä rästihommia mitkä jäävät helposti arjen jalkojen alle. Loppuloma koostuukin siis kodin siivouksesta, pyykkäämisestä jne... Ihan mukavaa puuhaa, kun on aikaa tehdä tätä kunnolla! :)
Olen taas iloisin mielin lukenut teidän lukijoiden kannustuksia sekä facebookista, että myös täältä blogin puolelta. Se on hatunnoston paikka teille rohkeille, jotka julkisesti tulette kannustamaan ventovieraan (vähän sekopäisen) syöpämuijan koettelemuksia!
Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja tämä on oiva tapa jakaa hyvää fiilistä syövästä huolimatta ja toivottavasti lievittää muiden pelkoa syöpää kohtaan. Syyt miksi tätä teen, ovat siis selvät! Siltikin joskus tulee hetkiä, jolloin ahdistun tästä kaikesta. Ahdistun hetkellisesti siitä, että olen avannut elämääni näin paljon julkisesti. Näinä hetkinä minun tulee miettiä niitä todellisia syitä miksi tätä teen ja miettiä tarkoin onko blogini luonne muuttumassa?
Myönnän, että siirtyessäni facebookkiin tulin hetkellisesti "ahneeksi" ja innoissani tuijotin tykkääjämäärien kasvua! Mitä enemmän - sen parempi! Lopulta kuitenkin ymmärsin itsekin, ettei tämä ole enää blogini ydin. En tee valtavalla tykkääjämäärällä yhtään mitään, jos tykkääjät eivät ole oikeasti kiinnostuneet blogistani, rintasyövästä, tai auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia. Ei siis se määrä, vaan se laatu ;)
On tietenkin valtavan hienoa, että "sana leviää" ja täten tavoitan toivottavasti juuri ne vastasairastuneet ja heidän läheisensä, jotka voivat saada eväitä omalle matkallensa, mutta samalla pelästyin omaa reaktiotani tästä "suuruudenhulluudesta". Heräsin jopa miettimään, että olenko hyvän asian puolesta kääntynytkin julkisuudenkipeäksi? Tämä hetki oli ehkä kaikista ahdistavin! Ymmärsin vasta, miten paljon elämästäni olen jakanut ja pelkäsin "pienen julkisuuden" muuttaneen blogini tarkoitusta!
Kävin kuitenkin tämän "prosessin" päässäni läpi ja palasin takaisin maanpinnalle - tekemään tätä itseäni ja muita vastaavassa tilanteissa olevia varten. En sitäpaitsi usko, että olisin näin vahvana ja onnellisena ilman ulkopuolista - eli teidän tukeanne! <3
KIITOS (ja anteeksi hetkellinen mielenhärö) <3
Olen kuitenkin suunnitellut päättäväni Kutsumaton vieras -blogin tämä vuoden lopussa, mikäli saan puhtaat paperit 1-vuotiskontrollista. Nähtäväksi jää miten vaikeaa kirjoittamisen lopettaminen tulee olemaan.... En kuitenkaan jaksa murehtia tätäkään etukäteen :)
Sitten arkisempiin ongelmiin - TUKKAKRIISIIN!
Oikeasti, tämä reuhka ei asetu MITENKÄÄN!! Tai oikeastaan ASETTUUHAN se - niin länään tuohon vinoon, ettei sen asentoa muuta millään tökötillä! Kiitos pyörteiden!
Tämän lisäksi se ei ole minkään värinen! EI MINKÄÄN! Vai onko se tyypillinen väri nyt sitten se "maantienharmaa?" ;)
Eikä muuten tee yhtään mieli ajatella positiivisesti: "mulla on sentään tukka"!
Olen niin kauan haaveillut "luomutukasta" ilman värjäyksiä yms - mutta nyt tämä todella kaipaisi jotain uudistusta - JOTAIN! Mietin jo jotakin "kevytväriä" (onko sellaisia enää edes olemassa?) tai olisiko jotain edes hetkellisiä värejä jotka eivät kuluttaisi hiusta niin valtavasti kuin kestovärit?
Voi kun tähän saisi edes jonkun mallin väkerrettyä... grrrr!
SYÖPÄMUIJAA KIUKUTTAA! nii kerta! <3
 |
| Todistusaineistoa |
Tässä sitten vielä vähän reissutunnelmia:
 |
| Kalajoki <3 |
 |
| Kaksi väsynyttä matkustajaa <3 |
HIRRRRMUsen ihanaa puoliviikkoa kaikille <3
Huumorilla höystettyä blogiasi on ollut mukava seurata vakavasta asiasta huolimatta. Tukkasi on kaunis ja kasvaa pian entisiin mittoihinsa vaikka varmasti tuntuu ettei ikinä.
VastaaPoistaItse sain juuri tietää, että keuhkossa on etäispesäke, vielä en tiedä mitä sille voidaan tehdä, mutta toivottavasti voidaan leikata tai sädettää, mutta harmittaa niin vietävästi tässä kahdesta isosta leikkauksesta toipuneena. Mutta hyvinhän ne menivät ja olen ollut ihan hyväkuntoinen muuten...
Kiitos Inkivääri! <3 Oletpas saanut kurjia uutisia :( Toivon sinulle isosti voimia tulevaan!! <3
PoistaOot ihan huipputyyppi, oon vissiin aikasemminkin tän kommentoinu johonkin ;) tukkaongelmaan; jos repästä haluat niin joku räväkkä shokkiväri vois piristää ja haalistuu aika nopiaan! Nimim. Kirkkaanpunaseen ja lilaan hurahtanut! ;)
VastaaPoistaVoi kiitos Anonyymi! <3 Ei taida meikäläisestä olla shokkiväreihin... kääk! :D
PoistaOmpas ikävää, että lopetat bloggamisen...sillä niinhän sinä, noilla kriteereillä teet.
VastaaPoistaMinusta tukkasi on kaunis ja värikin on tumma...ei mikään maanteivärinen....:))
Mukavaa ja helteistä loppuviikkoa sinulle!
Irmastiina kiitos! Katsotaan osaanko lopettaa kirjoittamista kokonaan, vai jatkanko kenties höpötyksiä toisen blogin merkeissä... nähtäväksi jää :) <3
PoistaHöh, kyllä minun sinua ikävä tulee, kun ei enää kuulumisia mistään voi lukea :( Tosin syy, miksi kirjoittamisen tulet lopettamaan, on mitä arvokkain - terveen paperit, tilaamattoman matkan päätös ja syöpämankeloinnin loppuminen. Ymmärrän kyllä, mutta ikävä tulee.
VastaaPoistaOn niitä kevytvärejä vielä olemassa. Ei ilmeisesti kovinkaan monella valmistajalla, mutta löytyy kuitenkin. Tai ainakin viime syksynä oli... Voitko kuvitella, mulla on väripurkki odottanut viime syyskuusta asti kaapissa oikeaa hetkeä ja aikaa! Kohta voin tehdä sille 1v-synttärikakun :D
Voi hyvin, tsemppiä pyykkivuoren valloitukseen! :)
Kata
Kata katsotaan katsotaan lähdenkö kirjoittamaan muuten vain "höpölöpö" -blogia vai jätänkö kirjoittamisen kokonaan! Kiitos ihanista sanoistasi <3 On mahtavaa että olet pysynyt aktiivisena lukijana matkallani <3
PoistaJa AHHAH - synttärikakku :D !!
Harmi. Näin toimi myös Madratios (http://madratios.blogspot.fi) ja muutama muu syöpäläinen. Sitten kun ei enää tarvitse sitä tukea niin paljoa, voikin blogin lopettaa.
VastaaPoistaJuuri kun lukijat ovat ihastuneet mukavaan kerrontaan. Muitakin aiheita elämästä löytyy kuin se syöpä.
Kiitos linkistä anonyymi!<3 Olet oikeassa, voi olla etten pysty lopettamaan kirjoittamista täysin!
PoistaKuvassa nuo hiukset näyttää ainakin tosi hyvältä, sulla on niin sirot ja kauniit kasvonpiirteet, että lyhyt tukka sopii loistavasti. Mitä blogin lopettamiseen tulee, ymmärrän oikein hyvin, että tämän luvun elämässä haluaa laittaa pakettiin ja pistää hyllylle pölyttymään. Ja voihan sitä aloittaa vaikka uuden blogin, jos ei halua luopua kirjoittamisesta kokonaan. :)
VastaaPoistaAmelia
Amelia puhut asiaa! Saa nähdä miten kirjoittamiseni käy :) Kiitos todella kauniista sanoistasi <3
PoistaKai olet huomannut sieltä 10v hääpäiväjuhlien kansiosta sen sun lärvi kuvan...ehä se tukka nyt ole lähelläkään maantietä.Mitäs jos vetäisin kaljun :O ? :D
VastaaPoista-Outi
Buhah :D No kuvat hämää!! :D Ja vedä sinä toki kalju vain ;) Itse en kyllä enää vapaaehtoisesti :D
PoistaKatoppa köku en ennään ossaa kirjottaakkaan...siis vedä sinä kalju :D
PoistaKiitos blogistasi!Olen itse tämän kutsumattoman vieraan kanssa taisteleva 50v. Eilen sain 2. sytostaattini, eli pitkät hoidot edessä. Nytkin luin blogistasi, millaiset tuntemukset sinulla oli hoidon jälkeen. Koen saaneeni blogistasi uskoa, energiaa ja kokemuksellista tietoa, jota voin peilata omaan tilanteeseeni. Kaikesta huolimatta ymmärrän ja tuen sinua, että suunnittelet lopettavasi blogisi.Elämässäsi on edessä uudet haasteet ja syöpämuijan rooli vaihtuu johonkin ihan muuhun:).Olet erittäin huomaavainen, koska ilmoitat siitä näin hyvissä ajoin.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi ja todella paljon voimia omaan taisteluusi! <3 Uusia haasteita odotan kovasti ja muista että itsekin pääset niistä vielä nauttimaan!!
Poista