Onnea ja kiitosta.

Tänään on ollut niin aurinkoinen ja valoisa päivä - henkisestikin. Hymy on ollut herkässä ja energiaa piisaa. Olen onnellinen.

Olen onnellinen monesta syystä - tänä päivänä luonnollisesti TT - kuvien tuloksista. Olen onnellinen perheestäni, läheisistäni, ystävistäni - ja teistä lukuisista lukijoista sekä tukijoista. Olen onnellinen siitä että olen saanut syöpäni myötä tutustua uskomattomiin ihmisiin joita en olisi koskaan tavannut ilman tätä viheliäistä sairautta. Puuh - ja nyt tunteet nousevat pintaan. Haluaisin vain kiittää ja kiittää ja kiittää. Tuntuu niin kohtuuttomalta että juuri minä saan järjettömän määrän kannustusta vain koska olen tuonut sairauteni julkisesti esille. Toivon että jokainen syöpämuija saisi mahdollisuuden tällaiseen tukijoukkoon. 

Katsokaa rakkaat tsempparit itseänne peiliin ja olkaa ylpeitä itsestänne. Te tulette ja tykkäätte ventovieraan ihmisen tärähtäneestä facebook -sivusta - puhumattakaan hänen tärähtäneistä jutuista. Kannustatte, tuette ja elätte mukana. En voi edes sanoin kuvailla miten paljon voimaa se antaa. Toivottavasti saan kuitenkin välitettyä kiitollisuuteni tämän kirjoitukseni myötä. (Saanen myös kyseenalaistaa teidän mielenterveytenne kun jaksatte olla kiinnostuneita näinkin pimahtaneen syöpämuijan horinoista ;)

Nyt on aika aloittaa syöpämatkani loppurutistus ja uskoa siihen että tämän vuoden lopussa poistun syöpäklinikalta terveen paperit kourassa. <3

Olen pohtinut viimeaikoina paljon tätä blogin kirjoittamista ja sen mahdollista päättymistä. Tämä on ollut minulle uskomattoman tehokas terapiakeino ja todella rentouttavaa. On myöskin todella ihanaa saada jakaa nämä vaihtelevat tunteet jollekin - ja nyt teitä onkin yhtäkkiä yli tuhat?! 

Mihin tämä blogi sitten päättyy? Olettaisin että blogini päätös tulisi tapahtua silloin kun terveen paperit ovat kourassa - mutta mielessä pyörii niin monta kysymystä: Mitä sitten tapahtuu? Miten haikeaa/vaikeaa se tulee olemaan? Mihin sitten puran ajatukseni - vai puranko mihinkään?

Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä - ja nauttia kirjoittamisesta :) Tarkoittaako se samaa kuin "onneksi syöpäni ei ole vielä ohi"? Pimeältähän se kuulostaa mutta kaikkeen tottuu - syöpäänkin :)

Haluan nyt kuitenkin teille lukijoille ja tukijoille sanoa että olen todella kiitollinen kun olette läsnä ja äärimmäisen onnellinen rohkeudestanne kannustaa minua julkisesti näin aktiivisesti.

KIITOS <3

Tämä puppana on pitänyt mamman liikkeessä alusta asti :)