Syöpämuijan salatut luonteenpiirteet.

Blogiini on pölähtänyt aivan huikea kommenttiryöppy kun tartuitte kysymykseeni ja kerroitte rehellisesti mikä on saanut juuri teidät jäämään lukemaan blogiani. WAU! Olette aivan uskomattoman kannustavia ja on aivan mahtavaa lukea teidän kiinnostuksenne blogiani kohtaan. Mahtavinta kommenteissa oli kuitenkin se, että olitte todella paneutuneet kommentin kirjoittamiseen. Sen sijaan että kirjoitatte "luen muuten vaan" - olette jopa avanneet omaa elämäänne kommenteissanne - kannustuksista puhumattakaan. On mahtavaa että niin moni lähti kertomaan omista intresseistä. Kiitos siitä <3

Pakko kuitenkin ihmetellä miten kommentit täyttyivät vain positiivisista ajatuksista - eikö kukaan kehdannut valittaa blogin tai sen kirjoittajan ärsyttävistä piirteistä? Kukaan ei uskalla enää valittaa mistään kun olen paasannut elämän turhista vikinöistä ;)

Noh - blogini perusteella pidätte minua näköjään äärimmäisen täydellisenä ihmisenä. Hyvä - pitäkää te vain se mielikuva minusta. Lähipiirini voi kuitenkin varmasti vakuuttaa ettei asia tosiaankaan ole aivan näin. Päätin hieman kuitenkin murtaa tätä ruusuista kuvaa ja pudottaa teitä syöpämuijan varjopuoliin:

 Olen oikeasti kyllä positiivinen - ihan omastakin mielestäni, mutta olen myös sellainen "hetkessä eläjä" joka äkkinäisillä tempauksillaan voi aiheuttaa mielipahaa tai närää. 

Lähipiirille puhun myös aika suoraan ja ohjaan heitä mm. elämän valinnoissa aggressiivisesti - ikäänkuin he eivät itse tietäisi omaa parastaan. Ärsyttävää vai kuinka? Lista ei suinkaan loppunut tähän.

Keskeytän lauseita - koska oma asiani juuri sillä hetkellä on varmasti tärkeämpi. Jatkan ystävieni lauseet loppuun - koska tiedän jo miten asia päättyy. Ja lähes kaikki mitä minulle kerrotaan, unohtuu sen siliän tien. Ystäväni ovat kyllä tottuneet kertomaan asiansa minulle vähintään kahdesti. Kun puhutaan ihmisistä jotka ovat hyviä kuuntelijoita - voin vakuuttaa että minä en ole yksi heistä. Tai ehkä olenkin - kolmannella yrittämällä.

Kaikesta huolimatta ystäväni ja läheiseni ovat kuitenkin läsnä ja kestävät minua juuri tällaisena - minulla on poikkeuksellisen sinnikkäitä ystäviä. 

<3 Ystävyys on suuren suuri rikkaus jota pitää vaalia <3

Sitten voidaankin pompsahtaa syvällisestä käytännönasioihin eli hoitoihin. Kävin tänään Herceptin -tiputuksessa sekä sädehoidoissa. Yksi vertaiseni sattui olemaan syöpiksellä samaan aikaan joten hän tuli pitämään minulle seuraa tiputuksen ajaksi. Oli oikein kivaa kun oli juttukaveri - huonekaverit kun olivat hieman hiljaisempaa sorttia tällä kertaa.

Sädehoidot menivät entiseen malliinsa ja jäljellä on enää huimat 3 käräytyskertaa. Vielä ei näy vesikelloja ;) JIPPIJAIJEEE!!! <3

Näihin iloisiin tunnelmiin - HYVÄÄ YÖTÄ <3