Maanantai on alkanut ihanan aurinkoisissa tunnelmissa. Haimme eilen "lainalapsen" siskoni luota joten nyt talossamme vipeltää yhdet pikkujalat lisää. Sädehoitokone on huollossa tänään ja huomenna joten poikani saa nyt viettää pari vapaapäivää serkkupojan kanssa kotona. Näyttää pojilla olevan mukavaa <3
Aloitin aamuni pikasiivouksella joten nyt voi nauttia päivästä sitten hyvillä fiiliksillä. Tarkoitus olisi mennä nauttimaan auringosta ulkohommiin poikien kanssa kunhan ilman vielä hieman lämpenee.
Kävin eilen kääntymässä työpaikallani ja pakko myöntää että omalle työpisteelle istahtaminen toi haikeita fiiliksiä. Kovasti tekee mieli jo palata töihin mutta olen päättänyt että kerään voimia vielä toukokuun loppuun ennen kuin astun taas kiireiseen - normaaliin arkeen. Aluksi podin huonoa omaatuntoa siitä etten lähtenyt jo töihin koska sädehoidot eivät aiheuta varsinaisia työtä estäviä oireita, mutta jo tuo pelkkä ravaaminen sädehoidoissa on tuottanut sellaisen "turnausväsymyksen" että nyt tiedän tehneeni oikean päätöksen. Töissä pärjätään nyt ilman minuakin joten aion hoitaa itseni nyt kunnolla kuntoon ennen siirtymistä työelämään. En halua mitään henkisiä romahduksia heti tämän kokemuksen päälle.
Tiedossahan on pian myös joululahjaksi saamani Rodoksen -reissu joka olkoon palkinto näiden tiheiden hoitojen päättymisen johdosta. Sen jälkeen on hyvä aika palata töihin <3
Katsokaas miten "ihastuttava" ranteeni on tällä hetkellä:
 |
Valtimoverinäytteen tuotoksia |
Usein sytostaattien jälkeen suonet vetäytyvät ja verinäytteiden otto sekä kanyylien laitto vaikeutuvat. Näitä tilanteita vaikeuttaa myös se, ettei minua "kainalontyhjennettyä" saa pistää kuin vasempaan käteen infektiovaaran takia. Täytyy sanoa että olen ollut todella todella onnekas sillä minulta saa vielä kaikkien näiden pistosten ja sytostaattien jälkeen otettua hyvin verta ja kanyylitkin menevät kertalaakista perille. Toista kertovat vertaissiskot joilla suonia joudutaan etsimään uudelleen ja uudelleen - tarkoittanee valtavaa määrää pistoksia. HYIPS!
Pistoksiin toki tottuu ajan kanssa mutta kyllä huomaan kuitenkin irvistäväni joka kerta jo valmiiksi kun neulaa on tiedossa. Harmittaa etten ole laskenut montako kertaa minua on pistelty tämän syöpämatkani aikana mutta voin sanoa että määrä on äärimmäisen suuri.
Kävin muuten eilen muistelemaan niitä ihania "nettimammoja" joiden kanssa on tullut höpöteltyä syntyjä syviä vuosia internetin välityksellä ja jotka muistivat minua syöpämatkani alkutaipaleella tämän uskomattoman paketin kera:
Väkersin heille eilen pienen kiitosrunon tapahtumien kulusta:
On siitä mennyt aikaa jo vähän
kun yllätys pölähti arkeen tähän
Paketista posti ilmoitti
ja siellähän se postissa odotti
En ehtinyt edes pois postin luota
kun oli tutkittava jo pakettia tuota
Kiireenvilkkaa auki vaan
mitä turhia odottamaan
Teetä niin pirusti ja suklaata tummaa
Pannu ja lahjakortti - kauhistelin summaa
Kuka rontti on takana kaiken tän
Kuin joku tuntuisi välittävän
Olin kortin vinkistä yllättynyt
lamppu ei kuitenkaan välähtänyt
mikä ihmeen #vihreetee
Kuka tämän takana piileskelee
No netin ihanat mammathan ne siellä
melkoisen uskomaton uutinen niellä
Mieli sanaton ja kyyneleet onnen
kiitollisuutta niin paljon tunnen
Haluan siis kiittää teitä
heti tukemaan lähteneitä
En ole yksin ja tiedän sen
teitä lämmöllä ajattelen <3
PUS! <3