Maanantai on alkanut ihanan aurinkoisissa tunnelmissa. Haimme eilen "lainalapsen" siskoni luota joten nyt talossamme vipeltää yhdet pikkujalat lisää. Sädehoitokone on huollossa tänään ja huomenna joten poikani saa nyt viettää pari vapaapäivää serkkupojan kanssa kotona. Näyttää pojilla olevan mukavaa <3
Aloitin aamuni pikasiivouksella joten nyt voi nauttia päivästä sitten hyvillä fiiliksillä. Tarkoitus olisi mennä nauttimaan auringosta ulkohommiin poikien kanssa kunhan ilman vielä hieman lämpenee.
Kävin eilen kääntymässä työpaikallani ja pakko myöntää että omalle työpisteelle istahtaminen toi haikeita fiiliksiä. Kovasti tekee mieli jo palata töihin mutta olen päättänyt että kerään voimia vielä toukokuun loppuun ennen kuin astun taas kiireiseen - normaaliin arkeen. Aluksi podin huonoa omaatuntoa siitä etten lähtenyt jo töihin koska sädehoidot eivät aiheuta varsinaisia työtä estäviä oireita, mutta jo tuo pelkkä ravaaminen sädehoidoissa on tuottanut sellaisen "turnausväsymyksen" että nyt tiedän tehneeni oikean päätöksen. Töissä pärjätään nyt ilman minuakin joten aion hoitaa itseni nyt kunnolla kuntoon ennen siirtymistä työelämään. En halua mitään henkisiä romahduksia heti tämän kokemuksen päälle.
Tiedossahan on pian myös joululahjaksi saamani Rodoksen -reissu joka olkoon palkinto näiden tiheiden hoitojen päättymisen johdosta. Sen jälkeen on hyvä aika palata töihin <3
Asiasta verisuoniin ;)
Katsokaas miten "ihastuttava" ranteeni on tällä hetkellä:
 |
| Valtimoverinäytteen tuotoksia |
Usein sytostaattien jälkeen suonet vetäytyvät ja verinäytteiden otto sekä kanyylien laitto vaikeutuvat. Näitä tilanteita vaikeuttaa myös se, ettei minua "kainalontyhjennettyä" saa pistää kuin vasempaan käteen infektiovaaran takia. Täytyy sanoa että olen ollut todella todella onnekas sillä minulta saa vielä kaikkien näiden pistosten ja sytostaattien jälkeen otettua hyvin verta ja kanyylitkin menevät kertalaakista perille. Toista kertovat vertaissiskot joilla suonia joudutaan etsimään uudelleen ja uudelleen - tarkoittanee valtavaa määrää pistoksia. HYIPS!
Pistoksiin toki tottuu ajan kanssa mutta kyllä huomaan kuitenkin irvistäväni joka kerta jo valmiiksi kun neulaa on tiedossa. Harmittaa etten ole laskenut montako kertaa minua on pistelty tämän syöpämatkani aikana mutta voin sanoa että määrä on äärimmäisen suuri.
Kävin muuten eilen muistelemaan niitä ihania "nettimammoja" joiden kanssa on tullut höpöteltyä syntyjä syviä vuosia internetin välityksellä ja jotka muistivat minua syöpämatkani alkutaipaleella tämän uskomattoman paketin kera:
Väkersin heille eilen pienen kiitosrunon tapahtumien kulusta:
On siitä mennyt aikaa jo vähän
kun yllätys pölähti arkeen tähän
Paketista posti ilmoitti
ja siellähän se postissa odotti
En ehtinyt edes pois postin luota
kun oli tutkittava jo pakettia tuota
Kiireenvilkkaa auki vaan
mitä turhia odottamaan
Teetä niin pirusti ja suklaata tummaa
Pannu ja lahjakortti - kauhistelin summaa
Kuka rontti on takana kaiken tän
Kuin joku tuntuisi välittävän
Olin kortin vinkistä yllättynyt
lamppu ei kuitenkaan välähtänyt
mikä ihmeen #vihreetee
Kuka tämän takana piileskelee
No netin ihanat mammathan ne siellä
melkoisen uskomaton uutinen niellä
Mieli sanaton ja kyyneleet onnen
kiitollisuutta niin paljon tunnen
Haluan siis kiittää teitä
heti tukemaan lähteneitä
En ole yksin ja tiedän sen
teitä lämmöllä ajattelen <3
PUS! <3
uijui tota sun rannetta o.O
VastaaPoistaJa kerää voimia rauhassa, kyllä sä sinne töihin taas kerkiät... mustakin oli ihana palata duuniin sit säteiden jälkeen, mutta kyllä se arki on palannut ja nyt voisi kyllä mielellään jäädä aamulla sänkyyn köllöttämään... mutta pakko vaan raahautua töihin :O)
t. Marita
ps. Hauska runo :D
Muistan jonkun, joskus sinulle "sanoneen", täällä komenttilootassa, että voisit kirjoittaa kirjan tästä ajasta, jonka olet sairastanut...olen TÄYSIN samaa mieltä tuon kirjoittajan kanssa...on sinulle sen verran sana hallussa...:))
VastaaPoistaHih kiitos näistä kannustavista kommenteista <3
PoistaOlen tuossa työhön menosta samaa mieltä ettei heti säteiden jälkeen kannata rynnätä töihin. Sairastin 2009 rintasyövän ja otin täyden sairausloman mitä sain. Säteiden jälkeen meilläpäin saa vielä viikon sairauslomaa. Mutta minulle tuli palovamma sädetyskohtaan tuon viikon aikana, joka minulla vielä olisi ollut lomaa. Työpaikkalääkäri antoi kaksi viikkoa palovammalomaa ja kaksi viikkoa pään selvityslomaa. Töihin palattuani huomasin muutaman viikon kuluttua, että eipä olisi ollut pahitteeksi hakea vielä lisää loman loputtua. Sitä sitten vasta oikein tajusi kuinka rankkaa tämä kaikki hoito oli ollut.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi kunnon sairauslomaa vielä hoitojen loputtua.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Tuli todella monta hyvää muistettavaa esiin <3
PoistaPeesaan edellisiä siskoni syöpämatkaa seuranneena.Jotenkin tuntui että se ihan pahin väsymys tulikin vasta kaikkien hoitojen loputtua ja loma oli tosi tarpeeseen.Lääkäri olikin hänelle sanonut että puoli vuotta vie hoitojen jälkeen ennenkuin on ihan entisessä kunnossa.Yksilöllistä tietty tuokin ja riippuu varmasti hoidoistakin.Mutta omien tuntemusten ja voinnin mukaan pitää edetä eikä vaatia itseltään mahdottomia.Olette te kaikki sellasia sankareita jotka tuosta taudista ja hoidoista selviätte.Ihanaa kun sulla on lomamatka odottamassa!Ja kiitos todella mahtavasta blogista! Kirjoita kaksi kirjaa - tavallinen ja runokirja!:)Sulla on sana hallussa - ja sanoma!
VastaaPoistaKiitos superisti Anonyymi <3
Poista