Ihana viikonloppu!

Ihan näin alkuun haluaisin kiittää teitä lukijoita todella paljon aktiivisuudestanne. Blogini facebook -ryhmä on täyttynyt kannustavista kommenteista ja tykkäyksistä. Olen todella todella kiitollinen ja iloinen tästä uskomattomasta tsemppimäärästä. Tässä alkaa väkisinkin miettimään kuinka monet niin paljon huonommassa tilanteessa olevat ansaitsisivat tämän kaiken kannustuksen ja tuen. Niin moni syöpämuija tarvitsisi juuri teidänkaltaisten ihmisten kannustusta!

Minulla on valitettavan monta vertaista joiden tilanne ei ole näin hyvä kuin omani. He joutuvat kamppailemaan tämän sairauden ja hoitojen kanssa kaikenaikaa - ja kantaa tätä käsittämätöntä taakkaa loppuelämänsä. He jos ketkä ansaitsisivat tämän kaiken tuen ja kannustuksen. He sitä eniten tarvitsisivat. Siispä jos vain kuinkaan voisin, ojentaisin nämä teidän lukijoiden ihanat sanat eteenpäin näille vertaisilleni, jotka voimia kaikkein eniten juuri nyt tarvitsevat <3

Mikäli oma sairauteni vielä joku (vähemmän) kaunis päivä uusiutuisi - tiedän ainakin etten todellakaan ole yksin. Oman perheeni ja läheisteni tuen lisäksi saan niin paljon voimaa teistä ja teidän kauniista sanoistanne. KIITOS <3

Sitten viikonlopun tunnelmiin.... Viikonloppu on alkanut mahtavissa merkeissä. Rakas ystäväni saapui eilen illalla luokseni yökylään ja lähdimme yhdessä testaamaan naapurin vinkkaamaa 11 kilometrin lenkkiä. Hengissä selvittiin ja tänäaamuna lähdettiin tarpomaan sama lenkki vielä uudelleen. Se oli puolessa vuorokaudessa sitten 22 kilometriä jalkatyötä takana. Vielä kun sen pääsisi joskus vielä hölkötellen - vahvasti kuitenkin epäilen että niin ei tapahdu ihan pikapuoliin. Aina voi haaveilla....

Varsin hauska tilanne tapahtui kuitenkin ystäväni saapuessa luokseni. Hän nimittäin tokaisi täysin tosissaan minulle seuraavasti: "HEI! Sun tissit on kasvaneet!" - samalla sekunnilla hän itsekin muisti että piru vieköön eihän sillä ole kuin yksi enää jäljellä. Saimme käsittämättömän suuret huutonaurut aikaan <3

Ystäväni sanoi että se oli varmaan ensimmäinen hetki sairauteni aikana kun hän todella unohti minun sairastavan syöpää. Edes minitukkani ei muistuttanut häntä syöpämuijan tittelistä - MAHTAVAA! :)

Näihin onnellisiin tunnelmiin - oikein ihanaa viikonloppua te ihanat <3

P.S. Katsokaahan miten komia pinni syöpämuijan päätä koristaa: