lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ajatuksia blogin kirjoittamisesta

Olen marraskuussa sanonut että ensikäynti syöpiksellä sai aikaan sellaisen fiiliksen ettei siellä saisi nauraa. Lähes kaikki siellä vastaan kävelevät sairastavat kuitenkin SYÖPÄÄ - (kuulostaa sanana muuten todella karulta)
On hassua nyt ajatella että olen kokenut niin koska tänä päivänä kuljen syöpiksellä iloisella mielellä ja tykkään hymyillä muille - ikäänkuin tervehtien, vaikka en ketään tunnekaan. Yhtäkään kurjaa keskustelua en ole muiden syöpäpotilaiden kanssa käynyt ja hymyyn vastataan aina hymyllä. Oikeastaan kaikki muutkin tuntuvat olevan siellä toiveikkain ja iloisinkin mielin. Toissapäivänä kuitenkin sain naurulleni vastinetta kun yksi vanhempi mies sanoi minulle: "Pidä kiinni tuosta elämänasenteestasi!"
Kommentti sai minut kyllä todella iloiseksi. On hieno tunne kun hyvä fiilis ei mene hukkaan vaan saan välitettyä sen myös muille - ventovieraillekin.
Ja mitä henkilökuntaan tulee - Syöpäklinikalle on kyllä valittu valtakunnan parhaat hoitajat. Ei sitä voi käsittää miten koko talo on täynnä niin ystävällistä ja mahtavaa henkilökuntaa. 

Tänään aamulla herätessäni kävin kurkkaamassa blogini Facebook -sivulle ja hämmästykseni huomasin että blogistani tykkäsi jo 265 henkilöä! Se on valtava määrä ja olen tuesta NIIN iloinen.
Alunperin aloin kirjoittamaan blogia oikeastaan vain itselleni ja läheisilleni jotta he pysyvät ajantasalla eivätkä joudu soittelemaan minulle päivittäin. Jossain vaiheessa sain kuitenkin kannustavia viestejä joissa jo tuntemattomatkin olivat alkaneet lukemaan blogiani. Äitini kysyi tuolloin että kirjoitanko blogia vielä "itselleni" vai muille.  Hyvä kysymys - ja olinkin päättänyt että kirjoitan blogia ensisijaisesti itselleni. 
Sitten keksin tämän julkisen kirjoittamisen hyödyn - sen että olisin elävä opetus siitä että nuorten naisten täytyy myös tutkia rintojaan. Ja ennenkaikkea sen että joku saattaisi saada blogistani omalle matkalleen jotain mukaan. Toivottavasti myös te jotka ette koskaan (onneksi) joudu painimaan tämän sairauden kanssa saatte blogistani jotain irti. Oman sairauteni myötä itse olen saanut monien vertaisteni blogeista todella paljon matkalleni mukaan ja siksi koen tämän myös tärkeäksi - vaikka kirjoitukseni menevätkin usein asian vierestä . <3

Toivotan jokaiselle aurinkoista ja iloista lauantai päivää ja haluan kiittää teitä tuhannesti tuestanne <3 

P.S. Mitäs tykkäätte tällaisesta Syöpä-Sanna-Raipesta? ;)


15 kommenttia:

  1. <3 Ihana SSR :) Ja pidä tuo elämänasenne!

    VastaaPoista
  2. Voi tietäisitpä vaan miten iloiseksi täällä vierailu tekee...huomaa, että elämässä on paljon ilonaiheita...toivon sinulle kaikkea hyvää ja jatka yhtä iloisella mielellä eteenpäin. Olet ihana♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Irmastiina <3 Kommenttisi antavat niin paljon iloa! :)

      Poista
  3. Moi Nunnuliina! Löysin blogisi eilen kun ystävä oli vinkannut siitä omalla Facebook sivullaan. Luin kaikki kirjoitukset läpi siltä istumalta, välillä silmät kostuen, välillä nauraen ääneen ja levinneisyystutkimuksen tulosten lähestyessä henkeä pidättäen ja sydän tykyttäen! Kirjoitat todella hyvin ja positiivinen asenteesi on jotain uskomattoman ihailtavaa!!! Ja ehdottomasti blogisi antaa jotain myös niille jotka eivät samojen asioiden kanssa taistele, jokaisen olisi hyvä silloin tällöin pysähtyä ja olla kiitollinen siitä mitä on, terveys, perhe, ystävät... Mitään ei saa pitää itsestäänselvyytenä, koska asiat voivat heittää häränpyllyä milloin vaan ja äkkiarvaamatta! Itseäni blogisi koskettaa myös koska lyhyellä aikavälillä lähipiirissäni on ollut useampi syöpätapaus. Jatka tsemppaamista samaan malliin ja aurinkoista kevään jatkoa!!!
    -Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset kommentithan vetää syöpämuijan sanattomaksi.... Kiitos <3

      Poista
  4. Itseäni tämä aihe sivuuttaa hyvin vähän, mutta kuitenkin. Mulla oli rinnassa kyhmy pitkään, mutta perinteisenä miehenä en mä mitään asian eteen tehnyt, annoin sen vain olla, luulin että se katoaa kyllä itsekseen. 2v myöhemmin se oli mielestäni kasvanut, joten otin itseäni niskasta kiinni ja kävin lääkärillä. Sattuipa vain oleen lomia sun muita silloin, niin jouduin odottamaan 2 viikkoa että pääsin ultraan ja koepalan ottoon. Onnekseni se oli vain jonkinmoinen rasvapatti tmv. mutta se kahden viikon odotus oli kyllä niin sietämätöntä, kun tahtoi saada tietää mitä se on, oli se sitten mitä tahansa.

    Mutta kirjoititpa itsellesi tai muille niin älä missään nimessä lopeta! Tästä on varmasti hyötyä niin sinulle kuin monille muillekin. Koskaan kun ei tiedä mitä voi tulevaisuudessa tapahtua, tiedänpähän mitä on mahdollisesti edessä jos tämä osuu lähimmäisiin. Kiitos jo nyt kaikesta tästä opista :) <3

    VastaaPoista
  5. Hei, ja ihana blogi!! Asenteesi on mahtava :)) kovasti voimia ja tsemppiä arkeen. Hoidin äitiäni hänen sairastuttua syöpään,oli äärimmäisen rankkaa, antoisaa, rehellistä ja kokemus, mitä en ikinä unohda. Itse elän aikapommin päällä, olisi kuulemma periytyvää, ja lipoomia (onneksi vaan) selässä. Vaan se tunne, kun tajusin patit....huh... ei osaa kuvailla.

    Ihanan rohkea ja vahva olet, mielestäni kyyneleetkin kuuluvat rohkeuteen :))

    Kaikkea hyvää sinulle Ja nähdään täällä! :)

    T. Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maarit: Kiitos kommentistasi <3 Olet käynyt läpi rankan roolin ja toivon sinulle kaikkea hyvää <3

      Poista
  6. Olet <3 <3 Mitä muuta sanoisin.

    Susann

    VastaaPoista
  7. Olen viittävaille valmis sairaanhoitaja ja kahden pienen lapsen äiti. Kun eräs nuori ihminen muutama viikko sitten nukkui pois sairastettuaan ärhäkkää syöpää aivokasvaimen muodossa, linkitti eräs ystäväni minulle blogin jonka kautta löysin tännekkin.

    Työnikin vuoksi tulee usein pohdittua elämää ja arvoja.
    Olet hyvä esimerkki muille siitä miten elämää tulisi elää (myös vaikka cv:ssä ei sillä hetkellä luekkaan terve). Jatka hymyilyä ja kirjoittelua tänne. Olet selkeesti löytänyt oman tapasi purkaa tunteita tekstin (ja huumorin) kautta.
    Elämä antaa jokaiselle vain sen verran kuin kukin jaksaa kantaa! Sua ei helposti kaadeta kumoon!

    Mieletön olet :)

    T: Laura

    VastaaPoista