Täällä ollaan tättärää ja mielettömän fiiliksen kera. Hiukset, ripset ja kulmakarvat ovat nimittäin alkaneet kasvamaan hienolla vauhdilla - sopii siis ollakin jo iloinen. Vaikka tykkäsinkin kaljustani ja sen helppoudesta niin pakko se on myöntää että hiuksia on ikävä. Kaikkein eniten ikävöin sitä että saisin laittaa hiukset taas "yläsykerölle".. Ja valehtelisin jos väittäisin ettei tätäkään "fledaa" ole ikävä:
 |
| Syyskuu 2012 |
Tuo kuva on itseasiassa otettu juuri ennen diagnoosia jolloin ei ollut huolta huomisesta...
Mutta jotta herätään ja palataan taas nykyhetkeen niin tänään tilanne on tällainen:
Kyllä siinä nyt on jo sen verran tukkaa ettei tässä enää ole kaljusta syöpämuijasta tietoakaan ;) Kohtahan tätä tukkaa saa alkaa asettelemaan kaiken maailman tököttien kanssa :)
Noh nämä nyt on tällaisia oikeasti turhanpäiväisiä mutta niin mukavia asioita tämän syöpäshown keskellä.
Tänään on tiedossa yllätys pyllätys sädehoitoa liukuhihna meiningillä. Siellä on kaksi pukuhuonetta jossa yleensä toinen potilas odottaa vuoroaan kun toinen on sädetyksessä ja sitä mukaa kun sädetettävä poistuu omaan pukkariinsa, seuraavasta pukkarista pääsee potilas sisään jne... Ja jos sädehoitoklinikan päivät ovat viimeistä minuuttia myöten täynnä klo 8-20 välillä ja yhden potilaan kanssa menee 10 minuuttia niin siitä voitte laskea miten paljon meitä syöpäpotilaita todella on... Aivan liian paljon! :(
Mutta jotta en lopettaisi tämän päivän postausta niin kurjiin tunnelmiin niin tässäpä vielä ote "yhden rinnan rajoitukset" -keskustelusta johon miehen kommentti oli: "Ei ne sua kyllä enää Jallun kanteen huoli - paitsi Para-Jalluun ;)
Aurinkoista päivää kaikille <3
Titlooppi Para-Jalluun :), siinä voisi asiaan vihkiytymätön vetää kahvit väärään kurkkuun ;).
VastaaPoistaHyvältä näyttää hiusten kasvu :).
Kiitos HeidiV <3
PoistaHienosti on jo hiukset alullaan...ennen, kuin huomaatkaat ponnariin jo niitä laitat.....:))
VastaaPoistaVai Para-Jalluun...:DD
Voi ponnari.. aijai! Toivottavasti aika menee nopeasti <3
PoistaMuistan niin tarkkaan, kun hiukset kasvoivat senkin verran, ettei tarvinnut huivia. Ne liehuivat tuulessa omasta mielestäni. Jälkeenpäin kuvia katsellessa ne olivat todella tosi lyhyet. Mutta, kun vertauskohta aiemppaan oli mitätön, niin tottakai hiukset olivat pitkät ja tuuheat. Tärkeintä oli se onnellisuuden tunto, että nämä ovat hiukseni, eivätkä ne irtoa tyynylle ja pipoon.
VastaaPoistaIhanaa! onneksi pääsen pian kokemaan saman <3
PoistaHienoa!!!! :) Mahtiolo, uskon!!! Jipiii :)
VastaaPoistaAi hyvä helvetti että repesin tuolle Para-Jallulle. :'D
VastaaPoista