Se tunne, kun olet tulossa töistä kotiin ja näet jo sielusi silmin kotona odottavan kaaoksen.
Se tunne, kun astut ovesta sisään, eikä toiveistasi huolimatta ihmettä ole tapahtunut työpäiväsi aikana - sotku on edelleen yhtä karmea kuin kotoa lähtiessäsi.
Se tunne, kun käännät kiukkusi voimavaraksi, tartut rättiin ja pistät vauhdikkaasti huiskien.
Se tunne, kun saat siivottua, ilta pimenee ja sytytät kynttilät.
Se tunne, kun voit lössähtää sohvalle tunnelmoimaan syysiltaa puhtaassa kodissa.
Kaiken kruunaa se tunne, kun tytär kysyy: "Äiti - saanko siivota eteisen?" <3
 |
| Tunnelmaa ja muistelointia... |
Tämä ilta on rauhoittumista varten.
Eilisten suru-uutisten myötä on aika pysähtyä ja miettiä miten onnellinen saan olla. On syytä olla kiitollinen niin monesta asiasta.
Vaikka kuinka olen puhunut elämän äkkinäisyydestä ja "hetkessä elämisestä" sitä vain itsekin huomaa arjen kiireiden vievän niin nopeasti mukanaan, että unohtaa jäädä ajattelemaan oikeasti tärkeitä asioita.
Muistakaa pysähtyä miettimään, mikä teidät tekee onnelliseksi <3
Minä olen onnellinen - tässä ja nyt.
Huomenna tulen taas kirjoittelemaan vähän arkisempia asioita.
Kiitos tuestanne - sillä on suuri merkitys <3
<3
VastaaPoista