perjantai 18. lokakuuta 2013

Epätäydellinen syöpämuija - äiti.

Seuraa tunnustus - tai oikeastaan kaksi!

Tunnustus nro 1.
En ole aikuisiälläni lukenut AINUTTAKAAN kirjaa kannesta kanteen. Piste.
Myönnän, olen äärimmäisen sivistymätön, mutta äitini sanoja lainaten kuitenkin "niin paljon elänyt" ;) 
Eilen tapahtui jotain oman elämäni "historiaa" ja nyt päästäänkin seuraavaan tunnustukseen.

Tunnustus nro 2.
Olen Internetriippuvainen isolla I:llä.
Kun herään, tsekkaan ensimmäisenä facebookin ja mailit, aamupalan ohessa tsekkaan ne uudelleen. Työpäivät menevät uskollisesti työn merkeissä, mutta onhan se facebook sielläkin usein taustalla auki, jos siellä vaikka tapahtuisi jotain "akuuttia". 
Kun pääsen kotiin, avaan tietokoneeni. Hoidan arjen askareita ja ravaan välissä tietokoneella katsomassa, josko jotain mullistavaa olisi JUURI SILLOIN tapahtunut. 

Kun lapset ovat menneet nukkumaan, istahdan koneen ääreen "täysiaikaisesti". Välillä istun ja tuijotan ruutua ja mietin, että mitä hittoa ylipäänsä tässä nuokun kun ei ole edes mitään tekemistä. Voisin tehdä jotain järkevämpääkin? Mietin, mistä tämä voi johtua...
 Tuntuu, että minun pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa "joka tuutista". 
Jos joku on lähestynyt minua viestillä, minulle tulee velvollisuudentunne vastata "AS SOON AS POSSIBLE!" - ikäänkuin asia ei voisi odottaa edes minuutteja.
Jos huomaan autolla ajaessani, että olen saanut facebookin kautta viestin, saatan kurvata bussipysäkille ja alkaa näpyttämään vastausta samantien. 

Eilen tapahtui kuitenkin jotain historiallista, joka vihdoin ja viimein herätti minut - UNOHDIN TIETOKONEENI TÖIHIN!!
Voitte vain kuvitella kun autossa matkalla kotiin huomasin tilanteen ja ensireaktio oli lähinnä: "MITÄ MÄ TEEN?". Hetken suunnittelin jo palaavani takaisin, kunnes tulin järkiini.
Tyttäreni oli kyydissä mukana ja oli aika sydäntäsärkevää kuulla hänen sanovan tilanteelle: "JEEEE!" <3
Tämä kertoo siis paljon.

Päätin, että tulen nauttimaan illasta ilman jatkuvaa koneella ravaamista. Samalla myös päätin, että tämä järjetön koneella ravaaminen saa loppua ja on aika siirtyä "normaaliin käyttöön". Tulen antamaan lapsillenikin huomattavasti paljon enemmän ollessani oikeasti LÄSNÄ. Koneella ravaaminen on vienyt varmasti veronsa myös äidin osasta.

Tunnustus nro 1 tuleekin tässä kohtaa mukaan kuvioihin - on aika aloittaa myös kirjallisuus! (Lastenkirjallisuutta ei lasketa, koska olen sentään iltasatuja lapsilleni ymmärtänyt lukea)
Tiedän kyllä, että lukeminen on aika rentouttavaa ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa lienee huomattavasti järkevämpi vaihtoehto lukea kirjaa, kuin istua kirkkaassa tietokoneen valossa.

Tämän tunnustaminen oli minulle ISO askel, vaikka olen tiedostanut ongelmani jo hiljaa itse. Puhun asiasta "koneella ravaamisesta" koska en istu koneella yhtämittaa kokopäivää. Arki siis ei varsinaisesti ole kärsinyt asiasta, koska olen saanut hoidettua parisuhteen, lapset ja arkiset askareet mielestäni ihan kiitettävästi, mutta jatkossa saan hoidettua ne paremmin. Saan olla enemmän läsnä <3
Blogikirjoitukset siis tulevat jatkossa tapahtumaan ilta-aikoihin :)

Olkoon tämä taas yksi lisäosa elämäntapamuutosta jota käyn parhaillaan läpi. Ruokavaliokin tulee lähiaikoina saamaan taas pientä lisämuutosta, mutta tulen kertomaan siitä sitten lisää <3

Kohti parempaa elämää....
Kiitos ja anteeksi <3

3 kommenttia:

  1. Tietokoneen ja internetin käyttö on asia, mitä varmasti me kaikki netissä paljon viihtyvät saamme aika ajoin miettiä. Itse istun varsinaisesti koneella aika vähän selkäongelmien takia, mutta koska puhelimeeni on kytketty face, twitter, sähköpostit ym. tuntuu puhelin välillä juurtuneen käteeni. Toisaalta olen lapsiperheasiassa kokenut asian helpottavaksi. Facebookin tai blogiin tulleet kommentit voi käydä tarkistamassa ja jatkaa sitten arjen touhuja normaalisti. Vaara, että jää nettiin muuten vain roikkumaan on huomattavasti pienempi.
    Näin kirjabloggaajana riemuitsen siitä, että olet päättänyt aloittaa lukemisen. Älä suotta murehdi, moni ihminen lukee nykyään todella vähän tai ei ollenkaan. Mutta varoituksen sana kirjojen suurkuluttajalta - lukemiseenkin jää koukkuun. Oma tyttäreni muistutti minua juuri äsken ottamaan yöpöydältä kirjan mukaan. Muistaakohan hän aikuisena äidin kirja toisessa ja puhelin toisessa kädessä?? :P
    Jos tarvitset hyviä lukuvinkkejä, niin annan niitä mielelläni!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutulta, tosin meillä dataaminen on koko perheen harrastus.
    Ah, kuinka hyvää tekeekään aika ajoin olla vaikka mökillä ilman facea tms netti-ulottuvuuksia. Hetken sitä on sitten arjestakin ilman niitä.. Kunnes sitten sattuu tylsä päivä kohdalle ja koneella on enemmän ja seuraavana päivänä vielä enemmän ja..
    Lukeminen kannattaa, itse juuri sain loppuun Härkösen "Heikosti positiivinen". Jostain syystä ei kolahtanut.

    VastaaPoista
  3. Mää olin ennen kirja-addikti ja nykyään netti/kännykkäaddikti. Kirjat on kyllä ihania, ne avaa ihan uusia maailmoja mutta (yritän) ymmärtää niitä joilla on ollut "oikeaa" elämää sen verran ettei ole tarvinnut paeta kirjojen maailmaan. Kirjat ei ole se "juttu" kaikille.
    Mutta netti! Mulla jäi kerran känny töihin ja vain varakänny (ilman liittymää) mukana. Oli pakko ostaa prepaid ärrältä. Pistä paremmaksi! Nimim.Mitä me tehtiin ennen kuin oli kännyjä/nettiä? Mitä? Ettei ollu kännyjä/nettiä?

    VastaaPoista