Iltaa rakkaat lukijat!
Yksi päivä taas vierähtänyt hujauksessa ja on aika ihmetellä oireetonta iltaa.
Eilen illalla kivut olivat melko kovat mutta särkylääke ja uni auttoivat kadottamaan ne pois.
Näinkö vähällä nyt pääsinkin? Kivut ovat olleet todella siedettäviä - josko näitä nyt enää kivuiksi edes voi sanoa. Ei sytoja siis aina sovi moittia jos kerran näinkin hyvin osaavat käyttäytyä.
Tänään on ollut vauhdikas päivä. Kävimme "tukikalju - Maijan" kanssa ikuistamassa kuulamme oikein studiossa. Näimme vain vilauksen otoksista mutta kuvat näyttivät oikein mahtavilta ja tunnelmallisilta. Nyt jäämme odottamaan lopullisten kuvien muodostumista. Laitan kuvia näytille heti kun ilmaantuvat. IIK!
Olin tänään tyttöni pianonsoiton joulukonsertissa. Istuin katsomossa pipo päässä ja ihastelin muiden äitien hiuksia. Oli lyhyttä, pitkää, vaaleaa ja tummaa. Mietin kauanko menisi että saisin edes polkkatukan. Vuosia?
Olen kyllä tykästynyt ja tottunut kaljuuni mutta tänään huomasin että siitä huolimatta en voi ottaa pipoa pois missä tahansa. Kun ympärillä on paljon lapsia sitä helposti ajattelee laittavansa vanhemmat kiusallisiin "onks toi täti vai setä" -tilanteisiin.
Toistaiseksi pipo pysyy siis päässä vastaavissa (lasten) tapahtumissa. :)
Sen sijaan olimme Maijan kanssa tänään varsin hauska näky kaljuinemme ostoksilla. Jo tavaksi muodostunut kovaääninen "Mitä kalju?" -tervehdyksemme aiheuttaa julkista hämminkiä. Meille sitäkin suuremmat naurut - ja jostainhan se huumori on revittävä. Kaksin aina kaunihimpi (tai kaljuhimpi) <3
Aika yksitoikkoista on tämä ajatuksenjuoksu tällä hetkellä kun (syöpä)elämä täyttyy lähinnä vain sytostaateista ja kaljusta. Koittakaa kestää - kohta alkaa sädehoidot ja siitä vasta tylsää jaaritusta seuraa. Kalju jää historiaan ja sivuoireita ei ole. Ajatuksiakaan tuskin enää kovin montaa kun sytostaatit ovat vieneet nekin rippeet.
Kirjoitetaan siis vielä kun on lievääkin aihetta.
<3
 |
| Kukkuruu |
Kivaa että jakselet taas paremmin!:) Noi oireet on aina niin yksilöllisiä myös ja jopa eri kertoina erilaiset.Eikä ne säteetkään välttämättä niin "tylsiä" ole.Tolkutonta väsymystä (osa varmaan jo täysin rapautuneesta kunnosta siinä vaiheessa),ihon kuivumista,ohenemista,ärtymistä,kutinaa,palamista ja epämääräistä tunnetta keuhkojen alueella...ja sit se masennus kaiken pirteänä zemppaamisen jälkeen - että tässäkö tää nyt oli,mitäs nyt...Jatkuvaa epävarmuutta,kontrollien pelkäämistä.Sitähän tää nyt on,koko loppuelämän.Jotenkin sitä ajattelee että kun mä kestän ne sytöt niin mä kestän mitä vaan.mut ei se sitten niin mennytkään.Ei tää lopu ikinä.Hyvää joulua meille kaikille kuitenkin,joulu se tulee kuitenkin...
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi. Vielä ei ole romahdusta tapahtunut - tapahtuuko koskaan se jää nähtäväksi :) Jostain syystä elämäni on kaiken näiden oireiden ja muun sekamelskan keskellä kuitenkin sen verran onnellista etten ainakaan vielä koe tätä tilannetta niin synkkänä. Niin paljon enemmän hyvää kuin pahaa :)
PoistaOikein ihanaa joulun odotusta ja tsemppiä loputtoman epävarmuuden keskelle. Toivottavasti sen kanssa oppii elämään <3
Kiva kuulla, että on siedettävää. Kunnon lääkitys ja lepo tosiaan auttaa!
VastaaPoistaKyllä ne hiukset siitä kasvaa. Mulla on 2½ vuotta viimeisestä hiukset tipauttavasta sytosta ja nyt on hartioille asti.
Kyllä mulle meinas kerran tulla itku, kun kaupassa näin naisella ihanat pitkät punaiset hiukset, mäkin olisin halunut sellaiset just heti silloin enkä kulkea huivi päässä.
Hiuksia kasvatellessa voi sitten kokeilla erilaisia tyylejä.
Ihanaa Adelhaid että saat nauttia jo hartiamittaisista hiuksista <3 Antaa toivoa. Ehkä mullakin vielä joskus....
PoistaHirrrmu hyvää joulua! :)
Kyllä se tukka sieltä sitten aikanaan kasvaa. Toivotaan että saat oikein tuuhean ja paksun uuden tukan :) JA ei tukka naista tee, sulla on niin kauniit naismaiset kasvonpiirteet ,että ei susta voi erehtyä edes kaljuna mitä sukupuolta sitä edustetaan ;)
VastaaPoistaKiitos! Sain ehdottomasti viikon parhaat naurut noista kalju huudoista.
VastaaPoistaSytojen jälkeen voit saada vielä upeammat hiukset kuin ennen. Työkaverillekin tuli sytojen jälkee luonnonkiharat =)
Ootta ihania! Ittellä lähti tukka n. 15 vuotta sitten Hodgkinin taudin uusittua. Ekalla kierroksella tukka pysyi päässä. Tukka kasvoi nopeasti ja on omasta mielestä paljon parempi kuin entinen, väri ja laatu vaihtui. Mulla oli kesän alussa silloin jo vähän sänkeä ja aika pian olin ilman pipoja tai huiveja. Nyt odottelen tietoa rintasyövän mahdollisista hoidoista, leikkaus on jo takana.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Jännä nähdä minkämoisena tukka todella tulee takaisin!
PoistaTodella paljon tsemppiä uudelle matkallesi. <3