Nyt alkaa tuntumaan siltä että tämä hoitojakso alkaa olemaan varsin tylsää. Koko syöpä alkaa kertakaikkisesti kyllästyttämään. Tuntuu että unohdan välillä olevani sairas. Tulee sellaisia "ainiin minulla on syöpä" - havahtumisia.
Väliäkö sillä onko syöpää vai ei jos olo on niin hyvä ettei koko sairautta edes muista. Väliaikaistahan tämä hyvä olo tietysti on joten olisi syytä nauttia nyt.
Eniten tässä koko rumbassa kyllästyttää se ettei voi tehdä asioita normaalisti.
On turhauttavaa huomata olevansa aivan rapakunnossa eikä asialle voi tehdä mitään. Pelkkä liikunnan ajatteleminenkin saa hengästymään.
Kävelylenkit ovat toki sallittuja ja niitä koiran kanssa harrastankin mutta nekin lenkit perustuvat omalta osaltani lähinnä metsässä "löntystelyyn" kun muuhun ei kykene.
Jatkuvasti keksii jotain hauskaa tekemistä, kunnes muistaa ettei sitä saakkaan toteuttaa - "koska mulla on syöpä".
Sitäpaitsi - sairastanko vielä syöpää? Sairastinko syöpää siihen saakka kunnes tissi vietiin vai sairastanko siihen asti kunnes hoidot ovat loppu ja saan lääkäriltä "terve kunnes toisin todistetaan" -paperit?
Eikös nämä hoidot ole vain "varatoimenpiteitä" jotta viimeisetkin syöpärippeet saadaan kukistettua kropastani?
Oma näkemykseni on, että sairastan syöpää siihen asti kunnes hoidot ovat ohi ja lääkäri kertoo minun selvinneen tästä matkasta. Jäljellä vain arpi muistuttamassa menneestä.
Ystäväni kysyi minulta tovi sitten että tiedostanko koko ajan sairauteni. En tiedosta ja huomaan tämän nykyään siitä, etten herätessäni muista enää sairastavani. Vasta kun kävelen peilin eteen ja näen kaljuni sekä puuttuvan rintani, muistan missä mennään. Edistystä kai tämäkin?
En myöskään sure näitä kosmeettisia menetyksiä. En ole oikeastaan vielä koskaan surrutkaan? On toki tullut kerran tai kaksi heikkoja hetkiä naisellisuuteni puolesta, mutta nekin olivat hyvin lyhytaikaisia.
Moni on myöskin kysynyt "koska uusi rinta rakennetaan?" - aivan kuin se olisi jo päätetty. En edes tiedä haluanko uutta rintaa. Tällä hetkellä tuntuu että pärjään hyvin näinkin.
Ajatus useista leikkauksista vain yhden uuden "rääpäleen" takia ei houkuttele. Uskon että tulen irtoproteesini kanssa oikein hyvin toimeen - kunhan saisin sen ensin hankittua. :) Pumpulitissinkin on palvellut moitteettomasti.
Asiaan saattaa vaikuttaa toki se, poistetaanko myös toinen rinta.
Katsotaan tilannetta sitten uudelleen kun se on ajankohtainen.
Nyt tämä kalju on "puhdistanut päänsä" näistä ajatuksista joten toivotan kaikille oikein ihanaa iltaa.
P.S. Katsokaa minkälainen kerjäläinen hampurilaiseni alta tänään löytyi:
<3
Väliäkö sillä onko syöpää vai ei jos olo on niin hyvä ettei koko sairautta edes muista. Väliaikaistahan tämä hyvä olo tietysti on joten olisi syytä nauttia nyt.
Eniten tässä koko rumbassa kyllästyttää se ettei voi tehdä asioita normaalisti.
On turhauttavaa huomata olevansa aivan rapakunnossa eikä asialle voi tehdä mitään. Pelkkä liikunnan ajatteleminenkin saa hengästymään.
Kävelylenkit ovat toki sallittuja ja niitä koiran kanssa harrastankin mutta nekin lenkit perustuvat omalta osaltani lähinnä metsässä "löntystelyyn" kun muuhun ei kykene.
Jatkuvasti keksii jotain hauskaa tekemistä, kunnes muistaa ettei sitä saakkaan toteuttaa - "koska mulla on syöpä".
Sitäpaitsi - sairastanko vielä syöpää? Sairastinko syöpää siihen saakka kunnes tissi vietiin vai sairastanko siihen asti kunnes hoidot ovat loppu ja saan lääkäriltä "terve kunnes toisin todistetaan" -paperit?
Eikös nämä hoidot ole vain "varatoimenpiteitä" jotta viimeisetkin syöpärippeet saadaan kukistettua kropastani?
Oma näkemykseni on, että sairastan syöpää siihen asti kunnes hoidot ovat ohi ja lääkäri kertoo minun selvinneen tästä matkasta. Jäljellä vain arpi muistuttamassa menneestä.
Ystäväni kysyi minulta tovi sitten että tiedostanko koko ajan sairauteni. En tiedosta ja huomaan tämän nykyään siitä, etten herätessäni muista enää sairastavani. Vasta kun kävelen peilin eteen ja näen kaljuni sekä puuttuvan rintani, muistan missä mennään. Edistystä kai tämäkin?
En myöskään sure näitä kosmeettisia menetyksiä. En ole oikeastaan vielä koskaan surrutkaan? On toki tullut kerran tai kaksi heikkoja hetkiä naisellisuuteni puolesta, mutta nekin olivat hyvin lyhytaikaisia.
Moni on myöskin kysynyt "koska uusi rinta rakennetaan?" - aivan kuin se olisi jo päätetty. En edes tiedä haluanko uutta rintaa. Tällä hetkellä tuntuu että pärjään hyvin näinkin.
Ajatus useista leikkauksista vain yhden uuden "rääpäleen" takia ei houkuttele. Uskon että tulen irtoproteesini kanssa oikein hyvin toimeen - kunhan saisin sen ensin hankittua. :) Pumpulitissinkin on palvellut moitteettomasti.
Asiaan saattaa vaikuttaa toki se, poistetaanko myös toinen rinta.
Katsotaan tilannetta sitten uudelleen kun se on ajankohtainen.
Nyt tämä kalju on "puhdistanut päänsä" näistä ajatuksista joten toivotan kaikille oikein ihanaa iltaa.
P.S. Katsokaa minkälainen kerjäläinen hampurilaiseni alta tänään löytyi:
 |
| se kuuluisa "spanieli-ilme" |
Hei Nunnuliina! Olen seurannut blogiasi jo pitkään, löysin tänne muiden RS-blogien kautta joita tulee seurattua, koska äitini sairastaa uusiutunutta rintasyöpää.
VastaaPoistaHalusin vaan nyt, kun sairastaminen alkaa sinua väsyttämään, toivottaa voimia ja kertoa, että sinulla on täällä paljon nk "hiljaisia tukijoita", jotka lähettävät voima-karmaa luoksesi joka ikinen ilta! Ihailen asennettasi, sekä myös sitä, että uskallat kertoa myös niistä vähemmän positiivisista tunteista - me lukijat olemme kaikki täällä sinun tukenasi, mutta älä suotta meidän takia koskaan ala itseäsi tai tunteitasi sensuroimaan.
Tuhannesti voimahaleja ja ihan parasta Uutta Vuotta Toivottaa Laura ja mäyräkoiransa Mauri-setä!
Ps: tunnen_niin_hyvin tuon "spanielituijotuksen" - se nimittäin tunnettiin myös nimellä noutajatuijotus meillä siihen asti, kun jouduimme viime kesänä hyvästelemään 8-vuotiaan flätimme. Senkin vuoksi on ihana nähdä kuvia muiden "touhoista" :-)
Kiitos kannustavasta viestistäsi Laura! Ihana lukea näitä ajatuksia mitä blogini herättää myös teissä joita en oikeasti tunne. Muutenkin piristätte päivääni jättämällä kommentteja blogiini. :)
VastaaPoistaToivotan äidillesi oikein paljon voimia uudelle kierrokselle. Siinä jos jossain voimia todella tarvitaan. Kuten myös sinulle äitisi tukemiseen. <3
Onnellista Uutta Vuotta! :)
Löysin tieni tänne sinun blogiin yhden yhteisen tuttavamme kautta ja mulle on jo tullut ihan tavaksi käydä lukemassa sinun kuulumiset työmatkalla.
VastaaPoistaMinulta itseltäni leikattiin hyvänlaatuinen kasvain lokakuussa ja jo se pisti minut miettimään asioita uudelleen, mitä jos ja onko jossain muualla minussa jotain pahanlaatuista. Sinun tarina on vain antanut potkua sille, että kannattaa elää ja toteuttaa unelmia niiden ihmisten kanssa jotka antaa enemmän kun ottaa ja olen myös yrittänyt ajatella asian niin, että pitää murehtia sitten kun on jotain murehdittavaa.
Sulla on niin mahtava tukijoukko ympärillä, että selviät tuosta taistelusta varmasti voittajana. Sun paras ystävä on kyllä osoittanut teoillaan ja tuellaan olevansa se todellinen ystävä jolla on maailman suurin ja kultaisin sydän. Mahtava asenne!
Kiitos Anonyymi myös todella kannustavasta kommentistasi <3 On mahtavaa, että kasvaimesi oli hyvälaatuinen mutta uskon myös sen että asia saattaa vaivata myöhemmin. Kuten itsekin sanoit, kannattaa elää haluamallaan tavalla juuri nyt eikä "joskus myöhemmin" :)
PoistaYstäväni ovat olleet enemmän kuin loistavana tukena. Jokainen omalla tavallaan <3
Hei Nunnuliina,
VastaaPoistaOlen lukenut ihan kaikki sanasi ja ihan odotan niitä joka päivä. Olet todella arvostettava ja rohkea nainen. Toinen syy sinun tekstien seuraamiseen on se, että olen itse täysin samassa tilanteesssa. Meidän sairauden toteamisen ajankohta on suunnilleen sama ja olen vain kaksi viikkoa jälessäs sinusta hoitojen protokollan kanssa. Avasin tänään itse oman blogin ja haluaisin kysyä sinulta, että miten blogi nousee netissä/googlessä näkyviin, koska haluan auttaa meitä kaikkia joita tämä tilanne vähääkään koskettaa?
Kiitos ihanista sanoistasi :) En ole perehtynyt tähän "google" -asiaan lainkaan mutta hyvin tuntuu pompsahtavan oma blogini ainakin tietyin hakusanoin esiin. Eli google nappaa ilmeisesti automaattisesti näistä kaikista teksteistä hakusanoja :)
PoistaJoku viisaampi voi tietysti kertoa enemmän jos asiaa voisi edesauttaa?
Meillä on olemassa vertaistukiryhmä ja jos haluat voit laittaa minulle sähköpostia norppa85@gmail.com jos haluaisit ryhmään mukaan?
Erittäin paljon voimia ja tsemppiä sinulle hoitoihin! <3 Kyllä tämä tästä, vai mitä? :)
Olen pien eläkelläinen minulla on ollut TODETTU syöpä jo 2 vuotta sydän korjattu 4v sitten..Suomi haluaa niin Kunnat kuin valtokin tappaa yhteisesti meidät pois. SE FAKTAA.
PoistaOlen eronnut yli 15v sitten .Vaimmoni sai SOSIAALISTA elatus rahat,kun itse olin maksu kyvytön Nyt Tampereen vouti vie 550e noin eläkeestä 160 e kuussa ei mitään mahdollisuuksia ostaa sydän lääkeitä.No ei mahdollisuutta ole ,eikä halujakaan Hoidattaa syöpää.vuokralla asun ja itse olen vuokrani maksanut.Niin jotta sillei. Markku keskinen Tampere