Kolme nopeaa viikkoa

Huh mikä lumituisku!

Olen käynyt kolaamassa takapihan jo kahdesti tämän illan aikana ja lisää vain tupruttaa.

Ensimmäisestä sytosta on nyt kolme viikkoa ja tämä aika on mennyt hujauksessa. Huomenna jälleen sytohoito ja niiden uudet kujeet. Nähtäväksi jää kuinka uskomattomia kokemuksia "saan" tällä kertaa kokea.

Kävin tänään aamulla suunnitellusti jouluostoksilla, koska olisi todella vaikea määritellä milloin olen seuraavan kerran valmis joulutungokseen. Kerrankin voin sanoa olevani ajoissa joululahjojen kanssa vaikka jollekin toiselle tämä on jo varmasti "viimetinkaan" :)

Jouluostoksien jälkeen koitti jälleen fysioterapian aika. Viime kerralla olin niin varma että tämä jäisi viimeiseksi kerrakseni mutta valitettavasti käsi on toista mieltä. Takapakkia on tullut oikein urakalla.

Koko viikon on ollut järjetöntä kiristystä erityisesti kyynärtaipeessa eikä puhettakaan että olisin kyennyt tekemään normaaleja venytyksiä, kun pelkkä käden roikkuminen sivulla sattuu. Kyse on "imusuonien" kiristyksestä.

Se etten ole venytellyt entiseen malliin koitui kuitenkin kohtalokseni fysioterapiassa jossa minua ei päästetty helpolla. Sain sellaisen hieronta-venytys -coctailin kädelleni että piti välillä oikein ääneen huudahdella voimasanoja, mutta pakko myöntää että siitä oli apua. Oli siis kaiken tuskan arvoista.

Vieläkin kiristystä on mutta nyt pitää vain tuskasta huolimatta venytellä kunnolla. Toivottavasti vaiva katoaa pian. YÖK!

Sain myös samalla mielenrauhaa kainalopatistani. Fysioterapeutti sanoi heti pattia tunnusteltuaan että kyseessä on todennäköisesti imusuonista johtuva "hyytymä" (vai mikähän se oli) joka sisältää verta ja nestettä. Niitä tulee jos imusuonia joudutaan napsuttelemaan hieromalla ja näin tapahtui juuri viime kerralla. Naps naps vaan kuului kainalosta.

Pakko myöntää ettei tämä nyt niin järin fiksulta kuulosta minun selittämänä mutta se johtuu siitä etten oikeasti enää edes muista mikä se todellinen "diagnoosi" oli. Hupsis.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei kyseessä pitäisi olla mitään vakavaa.

Jollain kummallisella taikatempulla fysioterapeutti myös onnistui hetkellisesti "kadottamaan" patin jonnekin kainalon syövereihin ja lopulta kun se löytyi niin kummankin mielestä se oli vielä pienentynytkin.

Simsalabim!

Nyt on aika taas rentoutua sohvalle ja tähän loppuun vielä pieni ajankohtainen kevennys.

Ihanaa iltaa kaikille. Huomenna sitten taas jäähanskaheilautus syöpäklinikalta

 <3