Oikein ihastuttavaa päivää kaikille.
Eilinen päivä meni oikein oireettomasti ja kivasti. Illalla väsy iski tavallista aiemmin ja pinna oli hieman kireällä varmaankin kyseisestä voimattomuudesta johtuen mutta mitään muita oireita ei ole vielä (onneksi) ilmaantunut. Olin jopa ärähtänyt miehelle yöllä klo 00:30 kun hän tuli sänkyyn että "mitä sinä näin myöhään valvot!" vaikka todellisuudessa oli käynyt jo uniltaan päästämässä vain kissan sisään. Hupsista.
Aivan kuin hänen valvomisellaan nyt minulle mitään merkitystä edes olisi.... Kun kiukku iskee niin kiukku iskee. Uni maittoi kyllä varsin hyvin heti yökiukun jälkeen.
Kortisoniboostiakaan ei ole näkynyt. Hyvä niin sillä haluan edelleenkin nukkua yöni hyvin.
Aamu alkoi väsyneesti mutta sain sitten jostain nyhdettyä virtaa pesemään pyykkiä, paketoimaan lahjoja ja käymään vielä naapurin ja koirien kanssa lenkillä. Se jos mikä piristi. Nyt on kuitenkin taas lepohetki sohvalla ennen kuin pitää lähteä hakemaan poikaa päivähoidosta.
Neulasta on tältä päivältä pistetty ja se meni oikeastaan oikein hyvin edelliseen kertaan verrattuna. Enää ei tuntunut pahalta pistää itseään kun jo valmiiksi tiesi miltä se tuntuu.
Nyt vain kauhulla oireita odottaen.
Kävin eilen miettimään taas tätä matkaani syvällisemmin ja luin yhden vertaiseni kirjoitusta jossa hän on maininnut näin:
"Syöpä on antanut enemmän kuin ottanut".
Lainasin sanoja eilen myös facebookkiin ystävieni nähtäväksi. Allekirjoitan tämän täysin.
Tämä matkani on todella antanut enemmän kuin ottanut enkä olisi ikinä uskonut sanovani näin kun diagnosiin sain. Kuvitttelin että matkastani tulee pelkkää helvettiä henkisesti sekä fyysisesti. En olisi ikinä uskonut miten hyvin tämä voi mennä - lukuunottamatta muutamia pieniä, mutta väistämättömiä kompastuskiviä.
Ympärilläni on yhtäkkiä mieletön tukiverkosto, mielettömät ystävät ja vertaiset.
Niin moni on tullut minulle sanomaan miten sairauteni on pysäyttänyt heidänkin maailmansa ja elämän tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi. Ei tämä kosketa vain sairastunutta.
On hienoa huomata että ihmiset pysähtyvät miettimään elämän tärkeintä ydintä.
Tuntuu että muutkin ovat myös rohkaistuneet sanomaan ja näyttämään tunteensa ja ajatuksensa. Myös he, joille se ei ole ollut helppoa aiemmin.
Onhan tämä vähän kliseisen kuuloista mutta totta joka sana.
Kiitos siis (jälleen) ihanaiset kun pidätte minut koossa <3
Tässä vielä tunnelmia tämän päivän lääkeannoksesta - joka on muuten kohdillaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti