Niin on ihanaakin ihanampi jouluaatto takana ja kuinka ollakkaan meni erittäin perinteisissä merkeissä.
Syöty on hyvin ja katseltu kuinka lapset nauttii joulun tunnelmasta - lahjoista puhumattakaan.
Itse sain lahjan jota en olisi osannut ikimaailmassa odottaa. Rakas mieheni oli varannut meille koko perheen kattavan Rodoksen reissun keväälle.
Mikä olisi ihanampi tapa päättää hoitojakson rankin vaihe kuin yhteinen loma maisemaa vaihtaen?
Olen onneni kukkuloilla jo siitäkin syystä ettemme ole matkustelleet ulkomailla kovinkaan montaa kertaa johtuen miehen lentopelosta. Keväällä on aika laittaa lentopelko sivuun ja nauttia harvinaisesta lomasta.
Onpahan taas yksi lisämotivaatio kestää ikävät hoidot loppuun.
Tässä hieman tunnelmia tulevasta lomasta:
Tällä hetkellä mielessä pyörii vain mahdollisimman nopea proteesin haku ja proteesibikineiden hankinta. Tuleepahan vauhtia siihenkin - niin mahdottomalta tuntuvaan hommaan kuin proteesin hankinta.
IIK! <3
Kiitos kaikille aivan ihanista (ja terveellisistä) lahjoista joita minulle olitte lähettäneet <3
Oi, miten ihana lahja mieheltäsi! Meilläkin muuten mies kärsii lentopelosta, joka alkoi/voimistui huomattavasti lapsiemme (3v.& 1v.) syntymän jälkeen.
VastaaPoistaLeppoisaa tapaninpäivää toivotellen
-Marsu-
Kiitos kommentistasi. Meillä myös selvästi pahentui lasten syntymän jälkeen. Itse pelkään lentämistä myös mutta en lähellekkään niin paljon kuin mieheni.
PoistaJa nyt vertaisenikin sanoi, että kuolen todennäköisemmin syöpään kuin lento-onnettomuudessa ;)