perjantai 7. joulukuuta 2012

Jännitystä vai pelkoa?

Touhukas päivä takana ja nyt on hetki aikaa istahtaa taas sohvalle kirjaamaan ajatuksia Michael Bublen joululevyn soidessa taustalla. Ihanan rentouttavaa.
Lähdin heti aamusta auttelemaan naapuria arjen askareissa ja leivoimme lasten kanssa pipareitakin.
Nautiskeltiin lasten ja koiran kanssa vielä tästä upeasta lumisesta säästä nyt kun ei ole niin kova pakkanenkaan. Ihanaa :)

Olen saanut taas lisää huolen aihetta vaikka mielestäni en ole miettinyt maanantain tulevaa lääkäriä juuri lainkaan. Viikon ajan on taas pääkivut olleet riesana. Jostain syystä pään oikealla puolella käy jatkuvasti kamala jyske. Toivon, että tämä johtuu vain niska-hartia jäykkyydestä jota varmasti ilmenee enemmän nyt kun nukun vain "toispuoleisesti" leikkauksen jäljiltä. Olen kyllä yrittänyt jumpata niska-hartia seutua mutta ei siitä kyllä vielä ainakaan mitään apua ole ollut.
Väkisinkin sitä alkaa taas miettimään mielessään kauhukuvia mahdollisista etäpesäkkeistä. Typerää, tiedän....
Onpahan nyt otettu pään magneettikuvatkin joten mikäli saan siitä puhtaat paperit maanantaina niin yksikään pääkipu ei minua enää haittaa. Sytojen piikkiin sitten tämäkin vaiva.
Sytostaattien yksikään oire ei enää yllätä minua - vaikka ne saisivat peruuttamaan ympyrää.

Muutenkin maanantai on tärkeä päivä sillä nyt ne edellisten levinneisyystutkimuksen tuloksetkin saadaan toivottavasti päätökseen. Jos saan puhtaat paperit PET-CT -kuvauksesta voin todellakin huokaista helpotuksesta koska siinä jos jossain etäpesäkkeet tulevat esiin.
Eli sinä selkänikamassani lymyilevä "epäselvä tapaus" ole hyvä ja painu muualle pelottelemaan - sinun loppusi koittaa maanantaina.

Se olisi nyt muutama päivä aikaa nauttia ruokien mausta. Tuntuu että tämä ruokien mieliteko menee ehkä jopa hieman huolestuttavan "yli" sillä tuntuu että mietin erilaisia ruokia jatkuvasti. Mietin, mitä kaikkea ehtisinkään vielä syömään ennen uutta sytosatsia. Mikä olisi se kaikkien ruokien kunkku jota on PAKKO ehtiä syödä ennen kuin makuaisti viedään jälleen.
En ole vielä keksinyt vaikka ahkerasti olen herkkuja syönytkin.

Nyt otan pikaiset päiväunet kun lapsetkin leikkii niin nätisti toisessa huoneessa.
<3

p.s. Tyttäreni kutsui minut eilen "leikkisynttäreille" huoneeseensa lisäten kutsuun: "Äiti, voit tulla myös ilman pipoa jos haluat". 
Kaljuni on hyväksytty ;)

7 kommenttia:

  1. Mulla on ainakin kovaa toispuoleista jyskytyspäänsärkyä johtuen niskahartiaseudun jumittamisesta. Aina välillä painelen tuolta niskasta läheltä kallonreunaa ja tähtiä vaan näkyy. Eli mä veikkaan että sulla on vaan jumitusta :). Pistä mies hieromaan?

    VastaaPoista
  2. Heippa!

    Löysin sun blogisi sattumalta eilen ja lueskelin kaikki kirjoitukset läpi. On todella hienoa miten sinulla tuntuu olevan tukiverkostoa ympärillä ja koitat pitää mielesi positiivisena. Taistelutahto lisää parantumista!
    Olen itse sinun ikäinen kahden lapsen äiti. Itse en sairasta syöpää, mutta lähipiirissäni riivaa tauti nimeltä melanooma. Sinun positiivisuutesi teki minuun suuren vaikutuksen, koitan itsekkin pysyä positiivisena vaikka pelottaakin ihan hitosti!
    Tsemppiä sulle ja mukavaa viikonloppua!
    -Anni

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti Ewon kanssa samaa mieltä ,mies hieromaan niskat auki! :)
    Aloin tässä itekkin pohtimaan tätä ruokien kunkku asiaa. Ite ehkä menisin kylmästi jonnekkin hyvään ravintolaan ja tilaisin monta erilaista alkupalaa, kaikkia niitä joita on tehnyt mieli aina kokeilla. Kunnon pääruoka tietenkin mukaan ja jälkkäriksi jotain ihanaa juustokakkua hillolla, oi voi :P Taidan siirtyä nauttimaan ruokahimoissani huijarivanukastani:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista kommenteistanne rakkaat lukijat <3
    Anni: Hienoa että blogini välittää kannustavaa mieltä koska sitä sen on myös tarkoitus tehdä! Haluan välittää ihmisille positiivista, huumorintajuista ja kannustavaa asennetta vaikeidenkin asioiden äärellä :)

    VastaaPoista
  5. Hei rakas Nunnuliina!
    Ethän anna miehesi vielä koskea niskoihisi, ennenkuin saatte kuvista varmistuksen ettei mitään pahaa ole.
    Voimia ja haleja huomiseen koitokseen <3

    VastaaPoista
  6. Ihan mahdottomasti tsemppistä huomiseen!
    Täällä ollaan hengessä mukana <3!
    -Anni

    VastaaPoista
  7. Ai että mä repesin tolle "peruuttamaan ympyrää" :D. Sä oot kyllä ihan paras :D. Ja niin kuin tuolla sanottiin ^. Taistelutahto tosiaan lisää paranemismahdollisuuksia. Näin se vain on, kroppa kun on yhtä mielen kiemuroiden kanssa. Ainakin mä uskon siihen. Ja eikun lukemaan sitä uusinta postausta josta jo fb:ssa sain vihiä että on positiivista luettavaa <3

    Ja voi ihana, toi "kalju on hyväksytty" snif!
    -j

    VastaaPoista