maanantai 10. joulukuuta 2012

Kunnes toisin todistetaan

Kävin tänään onkologin vastaanotolla kuuntelemassa levinneisyystutkimusten tulokset. Mies oli tukena ja minua jännitti todella paljon. Jännitystä ei helpottanut se että lääkäri oli tunnin myöhässä aikataulusta.
Kun pääsimme sisään lääkäri sanoi "Anteeksi että jouduitte odottamaan mutta minulla on teille hyviä uutisia" 
Tässä kohtaa jännitys pakeni täysin.  Kokovartalon kuvat olivat puhtaat ja verikokeiden tuloksetkin täyttä priimaa.
Teki mieli huudahtaa että "JIHUU OLEN TERVE."
No ei kai tässä nyt ihan terveitä olla vielä mutta tämä on suuri erävoitto.

Jotta ei kuitenkaan anneta taas täyttä aihetta juhlaan niin pientä jännitystä tuo vielä leikatun puolen kainalossa lymyilevä patti jonka huomasin eilen. Lääkäri tutki ja sanoi sen muistuttavan normaalia imusolmuketta mutta koska minulta on tyhjenetty kainalosta "kaikki" imusolmukkeet sain vielä lähetteen ultraan joka on keskiviikkona.
En aio olla huolissani koska lääkäri oli hyvillä mielin uudesta löydöksestä ja koska haluan kokea mielenjuhlaa tästä erävoitosta jonka kuvausten tulokset minulle toivat.
Olen siis lähes terve kunnes toisin todistetaan!

Tänään kiinnitin huomioni ensimmäistä kertaa syöpäklinikalla ihmisten hiuksiin - tai niiden olemattomuuteen. Peruukit ovatkin yhtäkkiä aivan tunnistettavissa. Ennen en olisi huomannut mitään.
Mietin että siinä on paikka jossa voisin kävellä huoletta pää paljaana eikä kukaan ihmettelisi mitään. Sääliviä katseita tosin ropisee vanhemmilta ihmisiltä pipo päässäkin. Tuntuu niin omituiselta että yhden rakennuksen sisällä kaikki tietävät toisistaan jotain. Kaikki ovat siellä vain yhdestä syystä - lukuunottamatta tukihenkilöitä ja henkilökuntaa.

Olin eilen ostoksilla Sellon kauppakeskuksessa ja kävin sovittelemassa hm:ssä pipoja. Ensin suunnittelin kerääväni kasan pipoja sovituskoppiin mukaan koska en halunnut järkyttää kanssashoppailijoita kuulallani. Hetken asiaa kuitenkin mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että asia olisi minulle paljon isompi juttu kuin ympärilläni oleville. Aivan kuin minut jotenkin erityisesti huomattaisiin kaljuni takia vaikka todellisuudessa monikaan ei edes huomannut. Luulin olevani nähtävyys - luulin liikoja.
Nappasin pipon pois päästä ja sovittelin uusia. Yksi askel on nyt otettu ja se tuntui oikeastaan aika ihanalta.
Ei kukaan tuijottanut ja vaikka olisikin, mitä sitten?

Kävimme Outin kanssa shoppailun jälkeen katsomassa "Love is all You need" -romanttisen hömppäelokuvan. Ihana ja ajankohtainen.
Kertoi rintasyövän sairastaneesta naisesta ja hänen rakkauselämästään. Wau! Kolahti kyllä muhun aivan täysin.
Käytiin vielä nauttimassa ravintolassa vähän iltapurtavaa ja sitten Outille yöksi. Olipa vallan ihana ilta!
<3

Tässä aamun tunnelmia pipolla ja ilman. Tänä aamuna näytin ilman pipoa aivan transulta (kaikella kunnioituksella heitäkin kohtaan).

 

18 kommenttia:

  1. Sulla on niin ilmeikkäät kasvot että niihin sopii hyvin kalju :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ewo <3 Kylläpä lämmitti taas mieltä :)

      Poista
  2. <3 <3 <3, ei oi muuta sanoa, aivan ihania uutisia!!! ja samaa mieltä edellisen kanssa.

    Olen muuten pistänyt merkille kuinka mielestäni osaat nauttia elämästä, nytkin vaikka sairaus on päällä. Musta se on superhienoa ja siihen olisi jokaisen hyvä pyrkiä!! Vietät paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa, teette yhdessä ihania asioita. Se on musta todella tärkeää ja piristäisi meidän muidenkin elämää enemmän kuin pelkällä sohvalla makaaminen. Jos sinäkin jaksat "tuossa tilassa" niin miksen minäkin!?

    Kiitos taas blogistasi!
    -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -j!! Olen ollut aina tällainen "tuuliviiri" ja kun muutimme maalle niin jotkut arvelivat etten viihdy täällä. Pyh ja Pah. Täällä mieli lepää mutta aina tarvittaessa auto alle ja sitten tekemään niitä muita tuuliviirille sopivia juttuja <3
      En halua jäädä sängynpohjalle murehtimaan tätä sairautta. Huonot päivät levätään mutta hyvät päivät nautitaan <3

      Poista
    2. me like tuuliviiri way of life :D -j

      Poista
  3. Ihan parhaita uutisia!! <3 <3 <3

    Laura

    VastaaPoista
  4. Ihania uutisia! Hienoa! Mulla löytyi myös patti muutaman kuukauden päästä leikkauksesta ja se ultrattiin heti kahden päivän päästä. Vähän olin hermona. Mutta Luojan kiitos se oli joku leikkauksen jälkeinen verinen kovettuma, joka puhkaistiin pois. Röngtenlääkäri sanoi heti ultrassa tuloksen. Itkin helpotuksesta. Voi kun olet iloinen ja aito ja rempseä nuori nainen! Tsemppiä kaikkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Hienoa että sinun löydöksesi oli harmiton! Toivottavasti pääsen myös yhtä helpolla :)

      Poista
  5. Kalju tai ei, oot niiiiiin nätti! <3

    VastaaPoista
  6. Voi, miten hyviä uutisia olet saanut. Ihanaa!!! :)))

    -Marsu-

    VastaaPoista
  7. Rakas Nunnuliina ,olin koko päivän ystävieni luona,ja jännitin sinun tuloksiasi niin paljon ,mutta kun sain lukea blokisi ,niin melkein ilosta itkin .Kyllä on mahtavaa ettei se paholainen ole tehnyt polkujaan muualle sinussa ,niin kyllähän sinä tästä koitoksesta selviät ! Kyllä olet niin kaunis kaljunakin ,aivan kuin Neitsyt Maria ,ihan kuin joku veistos . Eihän me kukaan huomisesta tiedetä ,mutta nyt eletään tätä päivää ja nautitaan joulun odotuksesta ! Voimia sinulle sekä sinua tukevalle miehellesi ja kaikille kanssasisarillesi !
    t . Mummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas mummu <3 Tulen pian kylään niin jutellaan lisää :)

      Poista
  8. Vau, hienoa! Huomisesta ei koskaan tiedä, mutta hyvä niin. Se antaa meille mahdollisuuden nauttia tästä päivästä :).
    -Anni

    VastaaPoista
  9. Ihan mahtavia uutisia kaunotar <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos! Oli hienoa lukea blogiasi. Itse sairastuin akuuttiseen lymfaattiseen leukemiaan v. 2013. Kantasolusiirto tehtiin kesäkuussa v. 2013. Edelleen sairaslomalla. Luuydinnäyte viimeeksi puhdas,remissiossa. Vastustuskyky ei vielä normaali. Eletään päivä kerrallaan. Toivottavasti voit hyvin. 😊

    VastaaPoista