Täällä taas - valmiina höpisemään elämän kiireitä :)
Maanantaina oli lääkärin soittoaika koskien maksusitoumusta tarratissiä varten. Maksusitoumus järjestyi kuten toivoinkin ja ohimennen sitten mainitsin kipuilevasta kohdasta (toivottavasti) terveessä rinnassa. Lokakuussa pukkaa ultraa ja mammografiaa 1 -vuotis kontrollin muodossa (JOKO nyt on 1-V kontrolli tulossa?!) ja sanoinkin lääkärille voivani odottaa ihan hyvin siihen asti, koska en itse ainakaan epäile mitään pahaa. Lääkäri kuitenkin sanoi laittavansa lähetteen aiemmin, jotta asia ei pääsisi vaivaamaan. Ihana lääkärikokemus siis jälleen kerran! Ei hänkään toki huolissaan ollut, mutta parempi varmaan pelata varman päälle :) Nyt sitten odotellaan että kusti polkee uuden ultra-ajan!
Sitten vähän iloisempiin aiheisiin nimittäin merimaisemiin. Äitini ja isäni ovat toteuttaneet ns. "aikuisiän" haaveensa ja ostaneet muutama vuosi sitten veneen yhdessä. En ole ehtinyt merille montaakaan kertaa mukaan, mutta sunnuntaina minulla oli siihen oiva mahdollisuus ja lähdimmekin tutustumaan heille jo kovin tuttuun saareen. Ei hyvänen aika mitkä maisemat ja taas teki mieli vain hymyillä siellä kallioden päällä istuessa. Merituuli puhalsi kasvoihin ja tuntui vievän taas kaiken pahan mennessään (toivottavasti vei viimeiset syöpäsoluperkeleet myös.)
Siellä sitä istuskeltiin auringossa upeissa maisemissa koko päivä <3 Siinä taas yksi parhaimmista mielen terapiatavoista! HUH! <3
Siinäs näitte - aika ihanaa vai kuinka?
Sitten BC -osioon!
Ruokavaliota on nyt noudatettu 3 kokonaista päivää täysillä ja miten hyvä olo voi ihmisellä olla! Ruokaa on kyllä ohjeissa niin paljon että välillä tuottaa vaikeuksia edes saada kaikkea alas, mutta hyvien tulosten puolesta sitä tekee kummasti mitä vain ;)
Maanantaina tein ensimmäisen ulkotreenin ja sen kesto oli vain vaivaiset 20 minuuttia, mutta tehot sitäkin äkäsemmät! Polvet tutisi, eikä puhettakaan että olisin päässyt nousemaan paria hassua porrasta ilman tukea. Käsittämätöntä!
Ti aamulla jalat "huusivat hoosiannaa" pahasti, mutta koska olin päättänyt mennä töiden jälkeen salille, en voinut perääntyä kivusta huolimatta.
Minä siis huristelin autolla kuulkaa 9 km kuntosalille, riisuin farkkuni ja siinä pikkuhoususillani seisoessa huomasin, että treenihousut ovat jääneet kotiin. Ei muuta kuin farkut takaisin jalkaan, auton keula kohti kotia (= 9 lisäkilometriä) ja treenihousut matkaan. Entisen elämän Nunnuliina olisi luovuttanut ja jäänyt kotiin, mutta ei BIKINI TSÄLENTS NUNNULIINA! Uudestaan auton rattiin ja menoksi - ja kyllä kannatti! 40 min ja hillitön hiki - tein varmaan uusia syke-ennätyksiäkin ;)
Tänään vielä kävin sitten siskoni ja ystäväni kanssa kiipeämässä Malminkartanon portaat kolmesti ylös - ERITTÄIN hitaalla vauhdilla, mutta kuitenkin!
Nyt voin sanoa, että mieli ja keho voi hyvin (lihaskipuja lukuunottamatta) ja huomenna on ansaittu lepopäivä. Olen ylittänyt itseni tällä alueella ensimmäistä kertaa elämässäni sekä ruoan, että treenin suhteen ja voin sanoa olevani itsestäni jo vähän ylpeäkin!
En olisi ikinä uskonut että elämässäni tulee päiviä, jolloin herkut eivät ole pääasiallisesti mielessä ;)
 |
| Kyllä nyt kelpaa ruokia punnita! |
Tässä hieman suuntaa-antavaa kuvaa, mitä ruokavalioni muunmuassa sisältää! :) Jääkaapin sisältöä tässä ei näy, joten älkää olko huolissanne- syön muutakin kuin pupun ruokaa :) |
| Namskis! |
Kaikenkaikkiaan mieli on TOOODELLA hyvä! Se lienee tärkeintä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti