Pumpataan syöpä veks!!

Uskomatonta mutta totta - viikko BC:tä takana ja ohjeita noudatettu täysin rehdisti! En meinaa uskoa tätä - kerrankin jokin mihin ryhdyn, menee oikeasti putkeen ja pystyn lunastamaan lupaukseni!

Ne jotka minut tuntee, tietävät kyllä normaalin "no ei yks karkki mitään haittaa" -asenteeni. Ihmeitä siis tapahtuu!

Tänään olin siskoni pojan 4 -vuotis syntymäpäivillä ja pöytä notkui erittäin herkullisen näköisiä leipomuksia joita siskoni oli tapansa mukaan vääntänyt. Ja nyt tulee oman elämäni yksi historiallisimmista hetkistä - EN RATKENNUT SYÖMÄÄN MITÄÄN!!! 

Nöyrästi kaivoin kylmälaukusta proteiinimössöni ja lappasin suuhun! Voi onnistumisen tunne! <3

Aamu alkoi tänään myös historiallisesti, sillä tein elämäni ensimmäisen kuvallisen "salipäivityksen" facebookkiin. Muistan kyllä joskus sanoneeni, että ikinä en minkään valtakunnan salikuvia tule blogiini tunkemaan ja pitihän se tämäkin sana sitten syödä kertalaakista! Tunne vaan oli niin sanoinkuvaamattoman onnellinen, että olihan se pakko kertoa teille kaikille kuvankin muodossa!

Kiitos kaikille kannustuksesta! <3

Peukkua hyvin alkaneelle aamulle ja palkkaria poskiin!

Kuten facebookissakin tunnustin, en ole salilla vielä kovinkaan PRO - onhan se melkoista räpeltämistä mutta ei sitä vaan voi koskaan hyvä missään ollakkaan jos ei aloita ensin pohjalta. Itse en ainakaan lukeudu näihin "monilahjakkaisiin" jotka ovat syntymästä lähtien päteviä aivan kaikessa mihin ryhtyvät. Kantapään ja nolojen tilanteiden kautta vain kohti korkeuksia!

Ennen kuin valmennukseni oli alkanut, sanoin kirjoittavani jatkossa blogiin "ripauksen" myös treenielämästä - näyttää siltä että blogi ei näemmä käsittele syöpää enää juuri laisinkaan vaan pelkästään tätä "uutta elämänvaihettani" treenin parissa. UPS! 

Pakko tässä on kuitenkin olla tyytyväinen, ettei syöpä ole mielessä enää kaikenaikaa! Tänään itseasiassa mietin niinkin typerää asiaa, kuin että "toivottavasti syöpä ei uusi, ettei tämä uusi innostukseni pääse katkeamaan" - kuinka typerää - on tässä elämässä nyt suurempiakin murheita kuin minun "treeniputkeni" ;)

Mutta sen olen nyt päättänyt, että SYÖPÄ LÄHTEE BODAAMALLA - ja sillä sipuli! 

Kävin myös tänään nautiskelemassa luonnon helmasta koiran kanssa kävellen ja koska olen edelleen vältellyt lähimetsäämme ötököiden takia, oli jälleen kerran sullouduttava eräjormahuppuun jotta selviäsin retkestä ilman ylimääräisiä matkustajia.

ei ilman huppua metsään!

Tästä tiukkaakin tiukemmasta hupusta huolimatta niskassani kipitti ehta hirvikärpänen - YÖK! 

Tätä kuvaa ottaessa muuten puhelin lipesi kädestä ja räppäsi seuraavan kuvan, joka olikin mielestäni aika hauska vahinkolaukaukseksi ;)

vahinkolaukaus!

Nyt olisi taas kiitosten aika - olette jälleen jättäneet niin paljon kannustavia kommentteja blogiini sekä facebookkiin! Saan teistä todella paljon voimaa ja hyvää fiilistä! 

Ei siis murehdita - vieläkään - eihän? <3