perjantai 2. elokuuta 2013

Kaikki on hyvin!

Onpahan venynyt kirjoitustauko luvattoman pitkäksi!
Eilen oli taas perinteinen Herceptin -tiputuspäivä ja lähdin "nauttimaan" tästä hetkellisestä pötkötyksestä ihan yksin. (Niin kuulitko Pauliina... iiiihan yyyyypö yksin - voi minua ;)

Olin suunnitellut jo jonkin tovin muistavani lääkehoitajaani jotenkin ja koska edellisellä kerralla oli tullut puhetta meidän kanoista (joista hän oli kovin innoissaan) päätin viedä hänelle kennon tuoreita, oman kanan munia :) Kovin tuntui tykkäävän! Jes! <3
Hyviä uutisia myös "tissirintamalta" sillä saan mahdollisesti ensi viikolla ns. tarratissin! JIHUU! Tarratissi on muuten lähes samanlainen irtoproteesi kuin muutkin omistavani, mutta (kuten nimestä saattaa päätellä) siinä on tarrapinta joka kiinnitetään suoraan ihoon. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikki liivit tarvitse olla proteesiliivejä vaan voin käyttää aivan tavallisia rintaliivejä! JIHUU!
Sopii toki vain toivoa että tissin liimapinta on hyvä, ettei käy ohraisesti ja kumartuessa kuuluu "pläts" ja tissi löytyneekin jonkun toisen henkilön nenän alta... UPS!

Tiputus itsessään meni OIKEIN mielekkäissä tunnelmissa, sillä olin saanut juuri hyppysiini Bikini Challenge -valmennusohjeet! Voi sitä riemua kun sairaalasängyssä pötkötellessäni (ja karkkipussia rapistellessani) luin ohjeita intopiukeena. Odotin malttamattomana, että pääsisin kotiin suunnittelemaan ensi viikon treeni-, ja ruokaohjelmaa aikatauluihini sopivaksi! Voi ETTÄ! <3
Normaalisti olen mennyt Herceptin -tiputuksesta suoraan kotiin parin tunnin päiväunille, mutta tällä kertaa oli liikaa intoa tämän valmennuksen kanssa, joten en todellakaan malttanut nukkua... Illalla uni tulikin sitten jo kymmeneltä samantien kun pötkähdin sänkyyn.

Nyt kun valmennusohjeet ovat siis hyppysissäni, olisi loogista alkaa kenties noudattamaan ja kokeilemaan niitä saman tien, mutta ei ei ei - minun kohdallani se aloitetaan vasta kun on PAKKO! Tämä tarkoittaa siis aivan käsittämätöntä mässäilyviikonloppua ja maanantaina sitten ruotuun.
Mitä tämä mässäilyviikonloppu sitten todellisuudessa tarkoittaa?
No sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että lähden ystäväni (joka myös BC-valmennuksessa) kanssa oikein Helsinkiin asti lauantaina ensin nautiskelemaan ihan järjettömät mäkkärimätöt (jonka jälkeen lasillinen viiniä ja odottelemaan että pahin ähky hellittää) ja päivän kruunaa retki Kakkugallerian KAKKUBUFFETTIIN = kakkua NIIN paljon kuin jaksat syödä! Ultimaalisen upea päivä siis tiedossa ;)
Jos näillä eväillä ei sitten jaksa 10 viikon treeni/nälkärääkkiä niin ei sitten millään!

Pöllö näyttää mikä on viikonlopun paras treeni!
Sitten lisää huikeita tunnelmia! 
Keskiviikkona sain yhtäkkiä ihan mielettömän henkisen "hyvänolontunteen" ja kävin oikein perinpohjin miettimään, mistä se johtuu... Ryntäsin tietokoneelle ja ajatukset pulppusivat taas runon muotoon. Pahoittelut niille, jotka ovat jo läpeensä kyllästyneet näihin iänikuisiin "ralleihini" mutta täältä pesee kuitenkin:

Tänään havahduin huomaamaan
on aika edennyt sukkelaan
Ei pääse syöpä ainiaan
mieltäni enää valtaamaan

Mieletön tunne kun huomasin sen
toi tullessaan suuren helpotuksen
Suurin taakka takana päin
vihdoinkin taas elän näin

Uudet haasteet ilon tuottaa
itseensä vain täytyy luottaa
Elämä rajusti vain opettaa
jotain sen täytyy tarkoittaa

Onni olkoon tässä ja nyt
olo kuin uudesti syntynyt
En murehdi tänään huomista
vaan hymyilen ja nautin arjesta

Muistattehan tekin siellä
pysyä sillä ilon tiellä
Kiittää tuestakin haluan nyt
en tähän yksin olisi pystynyt 

Tänään sitten kuuntelin vielä Anna Puun levyä ja miten osuva biisi sieltä löytyikään tähän hetkeen. Erityisesti kohta:

"Tulkoon mitä vaan tai jääköön tulematta.
Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin."

Anna Puu - Hyvä hetki <3

6 kommenttia:

  1. Heh, sinut tuodaan kottikärryillä kotiin sieltä kakkujen äärestä. Ähky siitä tulee :D
    Mutta hei hienoa, että voit hyvin ja puhkut intoa! Onkohan se tarratissin liima kuinka tujua? Ajattelin vaan, että mahtaako tuntua miltään tai kutittaa? Ainakin tuossa yhteydessä ajokoirankorvista voi olla kiitollinen. Ajatteles miten ikävästi sellainen Samantha Fox -kokoa oleva tarratissi tiukkaisi nahkaa... ;)

    Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kottikärryt siinä olisi kyllä ollut tarpeen ;) Mä oon ymmärtänyt että liima on aika tujua mutta en ole kuullut mistään "kutituksista" yms :)

      Poista
  2. Juuri näin, nunnuliina <3! Nautitaan arjen iloista, sillä niitä löytyy meille jokaiselle, kunhan vain ymmärrämme nähdä ne! Sinulla on ihana asenne elämään! Ihanaa viikonloppua Sinulle ja perheellesi!
    Lämpöisin terveisin Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla ja oikein ihanaa tulevaa viikkoa myös sinulle :)

      Poista
  3. Tämä postaus onkin sopiva siihen, että voin kiittää sinua! Blogista on ollut hurja apu minulle, parikymppiselle syöpään sairastuneelle. Vaikka syövän laatu onkin eri, luulen että tunne on sama. Löysin blogisi juuri, kun itse sain kuulla sairaudesta ja asenteesi teki minuun vaikutuksen. "tajuton mimmi", ajattelin ja päätin etten anna mokomalle periksi. Nyt minullakin alkaa olla kaikki hyvin :) Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi <3 Tätä varten tämä on mahtavaa! Kiitos kun jätit kommenttisi! Tsemppiä ja voimaa omaan taisteluusi <3

      Poista