VAROITUS!
Mikäli liikunta, sekä terveellinen ruokavalio eivät kuulu kiinnostuksesi kohteisiin, lopeta lukeminen välittömästi! Saattaa sisältää pieniä määriä hehkutusta hyvästä fiiliksestä!
Kaksi viikkoa tiukkaa kuria takana ja olo ei voisi olla parempi - lihaksikkaampi se voisi olla, mutta antaa tulosten puhua puolestaan vasta kymmenen viikon täytyttyä. Ensimmäiset herkkuhimot ovat saapuneet mieleni valtakuntaan ja menin haistelemaan eilen lasten namipussia... Voi sitä salmiakin tuoksua! NUUUUH!
Hajuasteelle se sitten kuitenkin myös jäi - tietenkin! Pakko se on omaksua, että nyt kehissä ovat ihan uudenlaiset herkut - eikä laisinkaan huonoja vaihtoehtoja nämäkään.
 |
| Sallitut onnen hetket! |
Saanen esitellä - herkkujeni pyhä nelikko:
Mustikat <3 (ei lisättävää)
Pudding <3 (jotka maistuvat sellaisenaan, sekä "proteiinipannarina")
Cashew -pähkinät <3 (pannulla paahdettuna nammmmmm!!)
Skyr- vanilija <3 (taivas)
HALLELUJA <3
Treenit on kulkeneet kivasti ja tänään kun saan vielä viikon viimeisen treenin pulkkaan niin se pärähtäisi suositeltu viiden treenin viikko täyteen! Ei muuta kuin illalla taputus päälaelle - "hyvä tyttö!"
Mikä fiilis! Ei tätä pysty taaskaan oikein edes sanoin kuvailemaan!
Mieli voi hyvin + keho voi hyvin = syöpämuija voi hyvin!
En voi muuta kuin suositella jonkin sortin elämäntaparemonttia ihan jokaiselle.
Jos minä ikuinen sokerihiiri kykenen tällaiseen - kykenee ihan kuka tahansa muukin!
<3
Paljon ollaan tyttöjen kanssa puhuttu siitä, miten läheiset suhtautuvat tällaisiin projekteihin ja on ollut todella ikävä huomata, miten moni saa arvostelua niskaansa erityisesti juhlien hetkellä. Kommentti: "Eksä nyt muka yhtä pullaa voi ottaa - ei se dieetti nyt siihen kaadu" - lienee yleisin. Sama pätee alkoholiin.
En pysty ymmärtämään, että miten ihmeessä toisen "hyvä olo" voi olla toiselta pois? Mikä saa ihmiset pyörittelemään silmiä hänelle, joka haluaa pitää itsestään huolta - ottaa aikaa VAIN itselleen ja parantaa omaa hyvinvointiaan?
Enhän minäkään lähde sanomaan pullansyöjille (joihin normaalisti lukeutuisin itsekin) että "Hei - pitäiskö sun ehkä jättää se pulla ottamatta kun se valahtaa kohta sun takapuoleen!"
Tässä kohtaa on siis hyvä esittää kiitokset läheisilleni, että he jaksavat tätä(kin) minun projektiani. En kyllä hetkeäkään epäillyt, että he kävisivät arvostelemaan valintojani - päinvastoin - tsemppaavat kuten ystävien kuuluukin - kiitos <3
Erityiskiitos siskolle, joka on (pyytämättä) ajoittanut takiani tuparit sellaiseen ajankohtaan, jolloin en ole enää "ruokarajoitteinen" - aika ajattelevaista <3
Näihin tunnelmiin.....
P.S. Haistakoon syöpä huilut!
Ruokaremppaa ollaan täälläkin tehty jo keväästä asti ja ensikuun alussa on varattu kuntosalille ohjaaja...en muuten osaisi muuta kuin räpiköidä...:D En tiedä alkuunkaan onko minun laji tuo kuntisali juttu, mutta sitten sen näkee....D
VastaaPoistaJess! Hyvä Irmastiina!! <3
PoistaTäälläkin rempataan hitaasti, mutta kovalla tahdolla...täällä ne pullat perkele ehti jo sinne perseeseen, joten duunia on pirusti! Just huitaisin lakritsin makuisen proteiinijuoman ja aikomus suuri olisi kiivetä kuntopyörän päälle vielä ennen saunaa!
VastaaPoistaTuota sun huippuoloa odotan...se on vielä vähän kateissa jalkakipujen vuoksi, mutta uskon että se tulee kyllä :)
Kyllä se huippuolo sieltä tulee! Ja itsehän fyysistä muutosta ei edes välttämättä huomaa, joten kamera käteen ja ennen-jälkeen kuvia itselleen kehiin :) <3
Poistaihan kyyneleet tuo tää sun blogi munkin ja varmasti monen muunkin kasvoille. JOkaisen täytyis ottaa susta mallia näissä elämän alamäissä, oot hurjan rohkee ja niin KAUNIS, sisältä ja ulkoo !
VastaaPoistarespect, ei voi muuta sanoo !
http://lifeis-popcorn.blogspot.fi/
Voi iina kiitos kauniista sanoistasi <3 Ja kiitos blogilinkistä - lähdenkin tästä tutkailemaan ;)
PoistaOn kyllä hämmästyttävää, miten toisen ihmisen valinnat aiheuttavat joissakin kummallista kommentointitarvetta. Melkein tekisi mieli vetää esiin se kuuluisa kateuskortti...jos en pysty minäkään, miksi sinäkään...Olen itse törmännyt asiaan esim. eräässä vertaistukiryhmässä jossa aina on jotain suklaista tarjottavaa. En syö suklaata ihan vaan siitä syystä, että en pidä sen mausta. Joka kerran joudun asiaa selittelemään, "ei se voi syödä, kun se treenaa", "ai kato yrität pitää linjoista huolen", "höpöhöpö, kaikkihan tykkää suklaasta".
VastaaPoistaTsemppiä projektissa, anna typerien kommenttien mennä ohi korvien, kateellisia ne vaan on ;)
Kateuskortti on varmaan melko yleinen kortti - itsehän en näistä "ongelmista" ja tilanteista ole onneksi joutunut kärsimään mutta jaksamista ja ylpeyttä niille, jotka näiden asioiden kanssa joutuu painimaan! :)
Poista<3
Tiedän niin ton tunteen kun saa kuulla "no tuskinpa se nyt yhteen herkkuun kaatuu" tms.. No joo ei se siihen kaadu, mutta toiset haluaa pitää kiinni periaatteen takia. Itse kylläkin kuulun niihin jotka ei kovinkaan enään ressaile sitä jos "lipsun"Kuitenkin kerran vko voi ihan hyvällä omalla tunnolla vetää navan täyteen herkkuja jos siltä tuntuu :D ja siltähän se aina väliin tuntuu ;)
VastaaPoistaMinttu Totta joka sana! Ja kyllähän mä sen itsestäni tiedän ettei tästä tule mitään ikuista elämäntapaa näin - herkuttomana! Paljon tästä tulee jäämään ruokavalioon, mutta näin tiukkaa linjaa ei tule tapahtumaan loppuelämäksi :) Joskus se on vaan irroiteltava herkkujen muodossa ;)
PoistaAi että toi sun herkkuneliö on aivan vastustamattoman ihanan ja maukkaan näköinen - ja vieläpä sallittua?! Eli on upeaa oivaltaa, että kaikki terveellinen hyvä on sallittua.
VastaaPoistaEilen yritin pitää mässypäivän ennen oikealle BC:lle alkamista, mutta ehei siitä mitään tullut - ei tehnyt vaan mieli mitään epätervellistä (siitäkin voi saada näköjään tarpeekseen, hyvä niin:) )
Seuraavalla kerralla kokeilen tuota SKYRriä, muut rahkat ovatkin jo tuttuja ja jos sellainenkin on mielestäni hyvää niin mitenhän tulee olemaan vaniljaskyrin kanssa? Toivottavasti sitä on kaupassa jäljellä ettei sun fanit ole sitä kaikkea hamstranneet:)