Hyviä uutisia ja kaikkee!

Vitsit mikä päivä JEEE :)

Aamuhan alkoi jännittävissä tunnelmissa, sillä pölähdin heti alkuunsa syöpikselle jäljellä olevan "räpylän" ultraan. Pääsin sattumoisin samalle ultraajaherralle, joka oli minulla keväälläkin ja nyt on kyllä pakko tehdä julkinen hatunnosto tälle kyseiselle radiologille (jonka nimeä en laittanut muistiini.)

Hän on niin iloinen, hyväntuulinen, kyselee kuulumiset ja höpisee mukavia juuri niin, että potilas unohtaa täysin koko tutkimuksen tarkoituksen. Hyvästi jännitys ja kiire kun pääsee tämän kaverin vastaanotolle!

Kaiken kruunaa keskustelu (tai lähinnä hehkutus) siitä, miten upea työporukka syöpiksellä kuulemma on.

Tuntuu ettei tämä kyseinen mies ole edes todellinen henkilö - yleensä lääkärit/radiologit/tai mitkä tahansa muut miespuoliset "terveystyypit" tuppaavat olemaan vähän takakireitä - muutamia erikoistapauksia lukuunottamatta.

Kaikenkaikkiaan hienointa käynnistä ei suinkaan tehnyt kuitenkaan varsinaisesti tämä hehkuttamani henkilö vaan hänen kertomat uutiset - RÄPYLÄ yhä terve <3

Joutui siinä bussipysäkille kävellessä vähän yksinään hymyilemään!

Ja sitten Bikini Challenge kuulumisiin....

Päätin tiistaina pakata aamulla salikamat autoon ja hurauttaa töiden päätteeksi salille ihan fiiliksissä - huono idea. Olisin tarvinnut supersarjoihini sekä tankoa MaVea (tää on musta vaan jotenkin niin koominen termi) että penkkipunnerrusta varten. NOH - penkinhän oli tietysti valloittaneet nämä järeääkin järeämmällä keholla varustetut oikein SUOMALAISET äijät, jotka neljään pekkaan vuorotellen latasivat täydet kilot tankoon ja pistivät sen yhden kerran punnertaen.... Kolmen muun jörrikän hurratessa vieressä "HYVÄ PERKELE" -meiningillä. Punnerruksen jälkeen sitten yhdessä pohditaan miten hyvin kaveri sai "psyykattua" itsensä onnistumaan.

Ensin ajattelin mielessäni, että "VOI HYVÄ LUOJA" - kunnes sitten tajusin että tuohan on vertaistukea parhaimmillaan ja oikeastaan olinkin vain kateellinen tälle kaveriporukalle. Siellä minä hiihdän yksinäni perus suomalaisena hiirenä "anteeksi että olen olemassa, istun tässä laitteessakin varmaan väärinpäin mutta en vahingossakaan kysy neuvoa koska näyttäisin tyhmältä...." - ajatusmaailman kera.

Kyllä vain minullekin kelpaisi jos kolme ystävääni tulisi hurraamaan ja kannustamaan treeniäni ;)

Eli suomalaiset jörrikät - jatkakaa samaan malliin!

Eilen kotiimme saapui myös oma "treeniasema" aloittelijalle Wrangen paketissa ja odotin innolla sen kasaantumista jotta olisin päässyt treenaamaan. Toisin kävi, sillä miehen asentaessa systeemiä pystyyn tapahtui jotain odottamatonta - koko aparaatti räsähti kesken kaiken miehen päähän. Tässä kohtaa olisi ollut varsin fiksua yrittää toimia jotenkin miehen avuksi kun pää vuotaa verta, mutta avun sijaan makaan itse lattialla, jalat kattoa kohti toivoen etten pyörry tai oksenna. 

Miehen oma kommentti tilanteesta oli vain lähinnä: "Tää on vaan tämmönen miehinen jälki...." ;)

Ei ollut minusta hengenpelastajaksi - eikä treenaajaksikaan. Tilanne vei kyllä mehut ihan täysin ja toipuminen heikosta olosta kesti liian kauan jotta olisin päässyt tekemään illan treeniä. Eikä se mieskään yllättäen jatkanut härpäkkeen kasaamista enää samana iltana vaan kökötti jääpalapussi otsassa lopun iltaa.

Tänään korjasin kuitenkin treenitilanteen ja tein kotiharjoituksen rappusissa - AAAAAAAARHG sitä hien määrää! Olin oikeastaan hikipisaroista niin onnellinen, että unohdin ottaa palautusjuoman täysin! 

Kuvaa en kuitenkaan unohtanut ottaa ;)

Soijaa pukkaa!

Jos tuota yhtä palautusjuoman unohdusta ei lasketa, olen pysynyt ruokavaliossa pilkulleen! JEEEEEE!! (vähän tankkauspäivää kuitenkin odotellessa...)

Nyt ei muuta kuin hymyä korviin ja kohta petiin!

Olo on aika onnellinen - ja onnekas <3