Viikonloppu vierähtänyt varsin kiireisissä, mutta erittäin mukavissa tunnelmissa! On ollut illanviettoa ystäväpariskunnan kanssa (herkutta) sekä juhlistusta (light limulla) vanhempieni kotitien 30 -vuotisjuhlan merkeissä! Kaikinpuolin siis onnistunut viikonloppu!
Tänään olen saanut viettää ainutlaatuista kotipäivää. Mies ja lapset ovat iso-mummon kanssa sukujuhlissa ja minä elättelin viimeiseen asti toiveita, että olisimme mahtuneet tänään Kinan kanssa taipumuskokeisiin. Paikka ei valitettavasti vapautunut, mutta sen sijaan sainkin sitten tällaisen hiljaisen vapaapäivän ihan yksin kotosalla. Päätin hoitaa kodin siivouksen ensin alta pois, jotta voin sitten sen jälkeen rentoutua aivan rauhassa tässä harvinaisessa hiljaisuudessa! Täytyy myöntää, että on tämä aikamoista! <3
Pitäisi varmaan ottaa tavaksi puolin ja toisin miehen kanssa, että toinen veisi ihan vain toisen iloksi lapset jaloista pois ja toinen saisi nauttia vapaasta ajasta ihan yksin - sen verran harvoin ainakin meidän perheessä on tällaista toteutettu!
Sitten syöpäasioihin - Olen käynyt ihan uskomattoman malttamattomaksi geenitutkimusten suhteen. Oli ensimmäisellä käynnillä puhetta, että vastaukset voivat kestää jopa puoli vuotta, mutta jos elokuussa ei ala tuloksia kuulumaan, voin itse soitella ja tiedustella asiaa. Minähän soitin ja tiedustelin, mutta vastaukset eivät ole kuulemma vielä tulleet.
Tämähän nyt laittaa taas sitten mietityttämään, että mikä siinä kestää - onko sieltä kenties löydetty jotain, mitä pitää "lisätutkia" vai onko näytteeni vain siellä jonon hännillä käsittelemättömänä. Ei aavistustakaan miten nämä tutkimusasiat etenevät, mutta spekulointihan on kyllä minun vahvaa alaa näissä tilanteissa ;)
Kyllä tässä vaan peukut on nyt kovin pystyssä, että olisin vain jokin onneton maanantaikappale - salmiakkisattuma hedelmäkarkkipussissa. NIH!
Tänään tulee sitten täyteen kolme viikkoa Bikini Challenge -haastetta. Kolme hienoa viikkoa, joiden ansiosta olen itsestäni todella ylpeä - kerrankin! Olen ottanut viikottain itsestäni "edistyskuvia" eikä tässä nyt mitään masiivista kehonmuokkausta ole vielä päässyt tapahtumaan, mutta koska olo on niin valtavan hyvä ja pientä tiivistymistä on kuitenkin tapahtunut, motivoi se jatkamaan enemmän kuin mikään!
Kyllä taas lauantaina vanhaa sokerikettua koeteltiin, kun ostin tyttärelleni markkinoilta sekä hernekeittoa, että metrilakua - AARGH!
Löysin siis markkinoilta pahimman vastustajani - metrilakun! Taivas miten hyvälle se tuoksui......!!!
Katsotaan vaan kun tankkauspäivä lähenee, niin syöpämuija vaeltaa pitkin suomen markkinoita etsimässä metrilakua!!
Tänään viikon viimeinen (aika yllättävää näin sunnuntaina ;) treeni ja ajattelin lähteä tekemään sen kotipuntin sijaan paikalliselle salille. Yritän ajoittaa lähdön sen verran myöhään, että tarvitsemani painot olisivat käytettävissä - viime kerralla ei mennyt ihan nappiin ruuhkan takia.
Ei muuta kuin hyvää mieltä uuteen viikkoon ihan jokaiselle! Hymyä korviin!
<3
Kyllä tuollaiset tutkimukset kestää...älä turhaan huolehdi!
VastaaPoistaKiitos irmastiina <3
Poista