Olen keksinyt vaikka ja mitä tekemistä jotta saisin muuta ajateltavaa kun maanantainen lääkäri. Kuitenkin tuntuu että aika on pysähtynyt. Maanantai ei vain tule!
En tosin vielä ole päättänyt että odotanko maanantaita vai pelkäänkö sitä.
Jos hyvin käy, kaikki menee niinkuin olen jo valmiiksi päässäni suunnitellut - Leikkaus + hoidot.
Maanantai voi kuitenkin tuoda tullessaan myös lisää tietoa ja tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Miksi siis odotan maanantaita, enkä vain nauti tästä kaikesta "huolettomasta" nyt?
Kohta se rumba alkaa ja ehdin murehtimaan ihan tarpeeksi muutenkin.
Äiti lähtee tukihenkilöksi lääkärikäynnille mikä on erittäin järkevää. Jos mies lähtee mukaan olen aivan varma että meiltä molemmilta menee tieto toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äiti osaa varmasti ottaa tiedon talteen jotta voin sitten kysellä myöhemmin "mitä lääkäri sanoi" :)
Olin yökylässä Outin luona ja mieli sai taas uutta virtaa. Saunottiin, juteltiin, naurettiin, juteltiin jne <3
Kiitos kaikille jotka olette vinkanneet näistä vertaistukisivustoista. Olen lukenut niitä nyt innolla ja uskaltautunut itsekin kirjoittamaan. Marraskuussa olisi tulossa Rintasyöpäyhdistyksen nuorten tapaaminen johon aion osallistua, mikäli leikkauksen puolesta siinä kunnossa olen että kykenen menemään.
Toiveeni on siis kuultu :)
Nyt jatkan nautiskelua takkatulen äärellä pojan nukkuessa -> rauhan vallitessa :)
Ah tätä hiljaisuutta!
Iloista päivää kaikille! <3
Ehdottomasti tulet marraskuun nuorten iltaan mukaan, jos vain voinniltasi jaksat! :)
VastaaPoista-C-