Olisin halunnut tulla kertomaan ensisijaisesti ihanasta päivästä jonka tänään vietin, mutta valitettavasti ilta ei ollut enää niin mahtava ja on pakko tulla purkamaan fiiliksiä.
Tähän asti olen ollut omasta mielestäni vahva. En ole edes tullut ajatelleeksi, että jossain vaiheessa tämä tulee konkretisoitumaan jollain tavalla. Kuvittelinko, että tämä pysyy oireettomana loppuun saakka?
Patti on tietenkin oire, mutta koska se ei tullut yllättäen, niin siihen olen ehtinyt jo tottua.
Tässä sohvalla istuessani tunsin oikeassa rinnassa ikävää tunnetta. Ei se kipua varsinaisesti ollut, mutta vähän kuin pientä painetta. Aloin tarkkailemaan ja paikallistamaan tätä kummallisen tuntuista kohtaa kunnes rinnasta alkoi valua verta.
Tässä kohtaa tämä murtuminen sitten taas tapahtui. Koko sairaus taas konkretisoitui kertaheitolla ja pelästyin todella paljon.
Otin puhelun tietysti äidille ja juttelin vielä ystäväni Outin kanssa tilanteesta. Tämä lopulta rauhoitti.
Tilanne kuitenkin sai aikaan sellaisen paniikin jossa minulle tuli tunne, että sairaus olisi edennyt valtavaa vauhtia ja leikkaus on liian myöhään vaikka varsin hyvin tiedän, että tämä kuuluu taudin kuvaan.
En varmaankaan saa mielenrauhaa ennen kuin saan soitettua Naistenklinikalle huomenna tai maanantaina.
Toivottavasti huomenna saisin kirjoitettua parempia uutisia.
<3 kumpa löytyisi oikeat sanat helpottamaan. <3
VastaaPoista