Onnellinen päivä

Tänään on ollut onnellinen päivä.

Aamulla heräsin jo hyvällä fiiliksellä ja lähdin kohti hiustenleikkuuta.

Kun ensimmäiset "pitkät" suortuvat pätkittiin pois niin fiilis oli aika jännittynyt. Oikeastaan kaduin tulevaa kynimistä jo hieman valmiiksi etukäteen matkalla....

Kaikesta jännityksestä huolimatta minä tein sen! (tai no Riitta teki, mutta minä sitten henkisesti selvisin siitä)

ja olen TODELLA tyytyväinen lopputulokseen!

Lopputulos on räväkkä, hurja ja räväkkä... ja räväkkä. Eipä minulla ole koskaan ollut tällaista kuontaloa ja tässä se nyt tulee. Ennen ja jälkeen :)

Ennen

Jälkeen

Olo on kuin uudestisyntynyt. Kuulostaa ehkä hieman typerältä, mutta tuntuu että uuden "asenne" -kuontalon myötä sain myös asennetta taisteluun. Iloa ainakin ja asenne sekin :)

Hiustenleikkuun jälkeen lähdettiin Pauliinan kanssa I love me- messuille katsomaan mm. "Siskot - matka jolle kukaan ei halunnut" -näyttelyä.

Näyttely oli todella koskettava ja jopa niin koskettava että Pauliina herkistyi itkuun. Tulihan siinä itsellekin kyyneleet silmiin kun näki ystävän itkevän.

Välillä tosiaan tuntuu että tämä on kovempi paikka läheisilleni kuin itselleni ja sainkin todella osuvan neuvon perhetutulta, jolla on omakohtaista kokemusta: "Kun jaksat läheisten järkytykset, niin loppu menee omalla painollaan"

Totta kuin kirkon rotta! 

Kaikista pahimmalta tuntuu nähdä läheiset itkemässä takiani... On vaikea selittää rakkaille että "minä kestän tämän kyllä, kestä sinäkin."

Tarvitsen minäkin aikaa miettiä eikä ajatukset ole aina positiivisia mutta lopputulos on aina sama - Murehtiminen ei minua pelasta, mutta positiivisuus antaa edes toivoa!

Synkkinä hetkinä voin ajatella, että olen elänyt juuri sellaista elämää kuten olen halunnutkin. Minulla on työ, aviomies, ihanat lapset, oma koti maalta, kissa ja koira. Tätähän minä juuri halusin :) 

Tämä nyt kuulostaa siltä että kuolo minut pian korjaa mutta vaikka en oikeasti usko siihen niin näitä asioita vaan pyörittelee mielessään silloin tällöin.

Eräänäkin päivänä pyörittelin asioita mielessäni ja hiljaisuuden keskellä löysin itseni sanomasta ääneen "POLTTOHAUTAUS!"

Onhan se aika raakaa, mutta jos minä haluan näitä asioita pohtia niin sitten minä myös pohdin!

No sitten taas iloisempiin aiheisiin....

Tapasin näyttelyssä uusia vertaistuki"siskojani" ja tämä kruunasi messupäivän täysin. Minut otettiin niin lämpimästi vastaan ja tuntui kuin olisin tuntenut "siskot" aina. Uskomatonta että saan kokea jotain tällaista.

Olo tuntuu ainutlaatuiselta kaiken tämän tuen ympäröimänä. Kiitos on siis taas paikallaan <3

Lähdettiin vielä illalla miehen kanssa Saloon katsomaan Jaakko Saariluoman -stand up showta Provinssiteatteriin. Aivan uskomaton show. Naurettu on niin että mahaan sattuu ja posket on jumittunut hymyasentoon. Suosittelen lämpimästi!

Tässä vielä kaverikuva messuillta ;)