Nyt kaikki tutkimukset ennen leikkausta ovat takana ja leikkauspäivä on vihdoin huomenna!
Maija oli tukihenkilönäni tänään koko päivän ja saan olla siitä todella onnellinen. Kyllä olisi aika käynyt pitkäksi ilman Maijaa <3
Tapasin aamulla ensin _todella pikaisesti_ kirurgini joka sujautti merkkiainepistoksen rintaan "suit sait" ja tussilla yhtä rivakasti piirsi leikkauskohdat ihoon.
Merkkiaineen laiton jälkeen tapasin "omahoitajani" ja sain hieman lisätietoa leikkauksesta. Fysioterapeutin "pikaluennolla" sain sitten jumppaohjeita leikkauksen jälkeiseen elämään.
Kun merkkiaine oli saanut livistää tarpeeksi pitkän matkan vartijaimusolmukkeisiin niin pääsin gammakuvaukseen joka kesti vain 10 min.
Uskomatonta tämä nykytekniikka kun tuosta vain kymmenessä minuutissa saatiin uskomattomia asioita tietoon. Nyt minut on rastittu mustalla tussilla huomista operaatiota varten sieltä ja täältä.
Tuntuu että olin jonkinlainen nähtävyys rintasyöpäpotilaiden keskuudessa, koska "ikäjakauma" oli melko yksipuolinen - Muutama vanhempi rouva ja minä. Nähtävyyspisteitä ropisi varmastikin myös oletuksesta että olisimme Maijan kanssa parisuhteessa. :)
Nyt olen saapunut äidin ja iskän luokse yökylään kun huomenna pitää olla sairaalassa jo klo 6.45. Minut leikataan kuulemma ensimmäisenä mikä kuulostaa todella hyvältä.
Aamupalaksi tarjoillaan Diapamia ja syvää unta :)
Tarkoitus olisi päivittää blogi vielä huomenna illalla mikäli olen jotakuinkin tolkuissani.
Oikein ihanaa iltaa kaikille ja tästä alkaa paraneminen <3
 |
| Päivän tukihenkilö, ei hänkään järin terve..... |
Hui. Sulla taitaa leikkaus olla jo ohi.
VastaaPoista*jälkitsempit* :D
Löysin tieni blogiisi ihan sattumalta, ja onneksi löysin! Olet inspiroiva, elämänmyönteinen ja niin valoisa ihminen, että olen ammentanut teksteistäsi itselleni valtavasti ajattelemisen aihetta. En itse sairasta syöpää, joten se ei henkilökohtaisesti kosketa - mutta miten voisi muka olla koskettamatta. Ikäisenäsi kahden lapsen äitinä tunnen suurta empatiaa sua kohtaan, ja yhtäaikaa kun ihailen rohkeuttasi, kiroan elämän epäreiluutta. Maailma ravistelee perustuksia joskus ihan liian lujalla otteella. Nöyränä olen lukenut millaisen niskalenkin olet onnistunut ottamaan tilanteesta. Moniko pystyisi samaan?
VastaaPoistaOlet taatusti elämäsi isoimmassa prässissä nyt. Ihan hulluna tsemppimieltä, alkuvoimaa, taistelutahtoa ja tyyneyttä kohdata kaikki mitä edessä onkaan. Olet upea, kaunis nainen - sinä selviät tästä kyllä.
Hengessä mukana! Kiitos että jaat tarinasi. Rock on!
ISOT tsemppihalit!! :) Tästä se lähtee eteenpäin. :)
VastaaPoistaAnniina: Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! On ihana kuulla, että blogini uppoaa :) Tarkoitukseni nimenomaan on antaa voimaa ja rohkeutta kun olen sitä itsekin saanut jostain kerättyä. Itse syöpä on ollut terveenä juuri niiden pahimpien sairauksien listalla jota olen todella pelännyt. Milloin mikäkin kipu oli varmasti "syöpää" jne. Mutta nyt kun tämän itse kokee, kaikki paniikki on hävinnyt ja käsittelen tätä rauhallisin positiivisin mielin. Niin kauan kuin pulssi tuntuu niin toivoa on :)
VastaaPoistaKiitos myös Johanna ja Cee <3 Täällä sitä ollaan nyt leikkauksesta hengissä ja juuri kävin kurkkaamassa ikkunasta ensilunta! Voisko parempaa päivä ensilumellekaan olla? :)
Kiitos ihanat <3