Leikkaus on ohi ja olen vihdoin kykeneväinen kirjoittamaan kuulumiset. Juuri nyt klo 1.46 yöllä.
Koska koin äsken onnistumisen hetken haluan jakaa sen teidän kanssa. Kävin nimittäin vessassa AIVAN omin jaloin :) Miksi se on saavutus johtuu siitä, että olen ollut sängyn vanki leikkauksesta lähtien. Pelkkä istuminen on saanut huimaamaan niin että ylösnousu on ollut vain haave ja istumisenkin johdosta olen saanut todella pahan olon. Otan siis kaiken ilon irti pelkästä -ei niin mielenkiintoisesta- vessareissusta :)
Leikkaus siis meni hyvin ja nyt se on paraneminen on sitten konkreettisesti alkanut. Tässä sitä nyt porskutetaan menemään yksitissisenä - Eikä muuten tunnu edes pahalta!
Mielen on vallannut lähinnä helpotuksen tunne - kuten kanssasiskoni osasivat jo etukäteen kertoa. Tältä se siis tuntuu kun "paha on poissa".
Uskomaton hetki tapahtui eilen kun makoilin osastolla juuri leikkauksesta päässeenä ja yksi vertaissiskoni marssi sisään kukkien ja herkkujen kanssa. Olin niin häkeltynyt ja onnellinen "siskojen" muistamisesta että kysyin ovatko he oikeasti edes olemassa? ;)
Olemassa ovat ja täällä juuri nyt meitä vastasairastuneita varten <3
Tämän lisäksi sain vieraita äidistä, isästä, sekä ystävistäni Pauliinasta ja Outista. Päivä ei siis tosiaankaan käyynt tylsäksi ja illalla olinkin niin väsynyt että nukahdin jo klo 18.
En toki päässyt niin helpolla että olisin tähän asti nukkunut suoraa huutoa, sillä väliin mahtui niin särkylääkettä, pahoinvointilääkettä kuin oksennustakin. Sitä sattuu mutta siitä viis, nyt olo on hyvä.
Henkilökunta on ihanaa ja tuntuu että olen saanut prinsessan kohtelua. Vaikka muuten olo ei ole kovin prinsessainen näiden letkujen keskellä ;)
Olen varmasti unohtanut tekstistäni jotain olennaista mutta kirjoitellaan sitten ehkä päivemmällä kun ajatus on kenties selkeämpi.
Hyvää yötä kaikille ja miljoonasti kiitoksia tuesta <3
Oo, sä todella päivitit blogias sairaalasta käsin, kuten etukäteen suunnittelitkin! Ihana oli kuulla että kaikki meni hyvin leikkauksessa ja sun olo on noin hyvä nyt. Ja voi miten mahtava yllätys siskoilta, upeeta että sulla on sellaisia vertaistukijoita. Kieltämättä ymmärrän epäilyksesi heidän olemassaolostaan, kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. :)
VastaaPoistaNähdään pian siskoseni! <3
Laura
korvaamaton tuki kyllä noi saman kokeneet. ja aattele, pian sä oot jollekin yhtä suuri tuki ja turva ja lohdutus ja piristys <3
VastaaPoistaPAHA on poissa ja nyt pääset menemään eteenpäin, askel kerrallaan!
VastaaPoistaMulla oli kanssa juuri noin huono olo.. ekalle vessareissulle yritin lähteä ja pärjätä niin jo istuminen toi niin huonon olon ja musteni silmissä että se kaatui siihen. Sitten myöhemmin ne vei mut pyörätuolissa siihen ovelle ja ovi auki piti asiat toimittaa. Mutta onneks sitten puolivuorokautta tuosta niin oli jo ihan eri meininki :)
Mut oli nukutettu aikaisemminkin niin tiesin jo ennen leikkausta kärsiväni pahoinvoinnista herätessä. En sentään oksentanut mutta ei se kaukana ollut, huolimatta estolääkkeistä.
Ja sitten eivät antaneet mitään syötävää koko päivänä kuin mehukeittoa! Siis illalla. Sitten samaan aikaan oli hurjan huono olo ja hirveä nälkä.
Mutta nyt paranemisia!! <3 Kiva että pidit yllätyksestämme. :)
Cee: Ette usko miten paljon teidän läsnäolo minulle merkitsee <3
VastaaPoistaOlen sanaton tästä tuen määrästä!