Olen aloittanut lukemaan kirjaa jonka sain äidiltäni "Nainen ja rintasyöpä - Rikottu mutta kokonainen".
Vaikuttaa todella hyvältä mutta saa aikaan myös lieviä tunteen purkauksia.
Kirja sai minut huomaamaan että vaikka nyt olisi reipas olo niin jonain päivänä koittaa vielä ne vaikeat ajat. On vain niin vaikeaa antaa itselleen lupa olla heikko.
Pelottavaa ajatella että jokin päivä olisin vielä "toimintakyvytön" kuten tarinat sytostaateista antavat ymmärtää. Niin väsynyt, etten jaksaisi edes nousta sängystä. Sitä en kertakaikkisesti halua.
Asia ei tietysti ole minun päätettävissäni ja sekös tästä tekeekin niin vaikeaa.
Paraneminen on tietysti päämäärä mutta sinne on vielä niin pitkä matka...
Monta kertaa olen miettinyt palaavani ennen leikkausta töihin ja koen syylisyyttä sairaslomastani. Enhän minä vielä kipeä ole?
Pakko kuitenkin myöntää etten pystyisi antamaan tällä hetkellä 100% keskittymistä itsestäni työn parissa.
Kumpi siis parempi? Se että menen puoliteholla töihin vai jätän vain menemättä kokonaan?
Onneksi työkaverit ovat ymmärtäväisiä...
Tänään olen kuitenkin jo harjoitellut rentoutumista. Aamulenkin jälkeen tein kunnon siivouksen ja nyt istun nojatuolissa takkatulen ääressä, musiikkia kuunnellen ja kynttilöiden palaessa ympärillä :)
Pakko myöntää, tässä mieli lepää.
Kohta Maija tulee kylään ja tuo tullessaan ihanaakin ihanampaa kaalilaatikkoa. Voitteko siis kuvitella, minut on vapautettu tänään myös ruoanlaitosta. Tätä rentouttavampaa päivää ei siis voi olla :)
Laitan vielä kuvan esimerkiksi, kuinka meillä on tänään rentouduttu.
Tästä mallia ja mukavaa iltaa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti