Viikonloppuhulinaa

Viikonloppu takana ja siitä muistoksi jäi äärimmäisen kovat univelat. Olimme lauantaina "tukikaljuystäväni" luona viettämässä laskiaista pulkkamäen, saunan ja hyvän ruoan merkeissä. Tuli valvottua aamuneljään ja lapset herättivätkin iloisesti jo klo 7 joten minun laskupääni mukaan siitä tuli huikeat kolme tuntia yöunta. Kuusi aamupalaa ja pulkkamäkeä odottavaa lasta eivät antaneet armoa. Kaikesta huolimatta meillä oli huippuhauska viikonloppu ainutlaatuisessa seurassa :)

 

Eilen kotonamme oli varsin väsynyttä porukkaa ja menimme koko perhe jo yhdeksältä nukkumaan. Vieläkin univelkaa kyllä riittäisi joten taidankin palata kohta hetkeksi vielä petiin.

 

Viikonloppuna ei ollut enää kuumetta tai minkäänlaisia huonoja olotiloja tätä jatkuvaa hengenahdistusta lukuunottamatta, mutta eilen illalla kuume nousi taas. Kyllä tämä takapakki saisi nyt jo riittää. Tänään menen verikokeisiin syöpäklinikalle ja tapaan onkologini. Toivon sydämeni pohjasta, että arvot olisivat sen verran hyvät että sytostaatit voitaisiin antaa keskiviikkona aikataulussa. Tuleva Tukholmanreissu tulee menemään täydellisesti puihin jos tiputukseni siirtyy - ja sitä en kyllä millään halua. Iskäni elämänasennetta kuitenkin lainaten: "Kyllä kaikki aina järjestyy" - ja näinhän se on :)

 

Tässä pienet välikuulumiset ja tulen kirjoittamaan lisää kunhan kotiudun syöpäklinikalta.

<3

 

P.S.  Tässä sairaalatunnelmia tukikaljun kera. Maija on ajanut hiuksiaan useamman kerran tukeakseen kaljuani pidemmänkin aikaa ja nyt on aika kasvattaa tukka takaisin. Tukikaljusta onkin kuoriutunut "tukisiili" <3